Mika Mu­ta­nen

En­si pyhä on lä­him­mäi­sen sun­nun­tai. Psal­mis­sa 112 ker­ro­taan oi­ke­a­mie­li­ses­tä ih­mi­ses­tä näin: ”Hy­vin käy sen, joka on ar­me­li­as ja lai­naa omas­taan muil­le, sen, joka ai­na toi­mii oi­keu­den mu­kaan.”

Jaa­kob moit­tii kir­jees­sään ih­mi­siä, jot­ka an­ta­vat kun­ni­a­pai­kan rik­kail­le, mut­ta sy­sää­vät köy­hät ja nuk­ka­vie­rut syr­jään. Hä­nen mu­kaan­sa ih­mis­ten erot­te­lu on syn­tiä ja rik­koo lain ku­nin­gas­käs­kyä ”Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si”.

Ker­to­mus lau­pi­aas­ta sa­ma­ri­a­lai­ses­ta osoit­taa, et­tä apu ja loh­tu voi­vat tul­la sel­lai­sen kaut­ta, jota maa­il­ma hal­vek­suu. Jee­sus kul­kee usein maan pääl­lä köy­häs­sä ja hal­vas­sa muo­dos­sa, rää­syi­se­nä ja ku­ma­ra­na, mut­ta kart­taa kun­ni­an kuk­ku­loi­ta ja ho­vie­lä­mää.

Pyhä Hen­ki neu­voo, et­tem­me hal­vek­si­si ih­mi­siä, joi­den elä­mä on men­nyt pois rai­teil­taan päih­tei­den, irs­tau­den tai muun syn­nin vuok­si. Poh­jal­le va­jon­nut on usein pal­jas ja tur­has­ta kun­ni­as­taan rii­sut­tu. Juu­ri täl­lai­sen rik­ki lyö­dyn ih­mi­sen lau­pi­as sa­ma­ri­a­lai­nen ot­ti hoi­viin­sa ja si­toi hä­nen haa­van­sa.

Vuo­si­kym­me­niä sit­ten eräs pap­pi ker­toi lauk­ku­kaup­pi­aas­ta, joka tuli myy­mään rih­ka­maa pa­pin ko­tiin. Päih­teet ja huo­no elä­mä oli­vat jät­tä­neet ru­jot jäl­ken­sä kaup­pi­aan ul­koi­seen ole­muk­seen. Pap­pi to­te­si, et­tä hän­kin on kaup­pi­as, mut­ta tar­jo­aa ta­va­raan­sa vain il­mai­sek­si. Ih­me ta­pah­tui: mies ot­ti pa­pin tar­jo­a­man ta­va­ran, evan­ke­liu­min, iloi­ten vas­taan ja läh­ti kor­jaa­maan asi­oi­ta nii­den kans­sa, joi­ta vas­taan hän oli rik­ko­nut.

Kun pap­pi ker­toi ta­pah­tu­nees­ta naa­pu­reil­leen, he tyr­mis­tyi­vät: ”Mitä sinä olet men­nyt te­ke­mään! Mies­hän voi ol­la vaik­ka ros­vo, ja sinä me­net il­mai­sek­si an­ta­maan hä­nen kon­nan­kouk­kun­sa an­teek­si!”

Ryö­vä­rin ar­mo kuu­luu kai­kil­le – sel­lai­sel­le­kin, jon­ka elä­mä on ol­lut täyn­nä epä­on­nis­tu­mis­ta ja syn­tiä. Sii­nä ei ky­sy­tä, mi­hin ai­kaan vii­ni­tar­han isän­tä on kut­su­nut mei­dät Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Vii­mei­sel­lä tun­nil­la kut­sut­tu saa sa­man pal­kan kuin aa­mu­var­hain töi­hin tul­lut. Ju­ma­la ei mak­sa­kaan an­si­oi­den mu­kaan, vaan ar­mos­ta.

Ju­ma­la, an­na meil­le vii­saut­ta tar­jo­ta tai­vaan ta­va­roi­ta lä­him­mäi­sil­lem­me!