Han­nu Aho­pel­to

Moni on saa­nut ihas­tel­la vii­me ai­koi­na Ju­ma­lan suur­ta siu­naus­ta hä­nen val­ta­kun­tan­sa työs­sä. Saim­me ol­la vai­mo­ni kans­sa Han­ka­sal­men lei­ri­kes­kuk­sen ava­jai­sis­sa muu­ta­ma viik­ko sit­ten. Olem­me myös ol­leet rak­kaan, ai­kai­sem­man ko­ti­sii­o­nim­me kau­niis­sa, uu­des­sa toi­mi­ta­los­sa jo kak­sis­sa ke­sä­seu­rois­sa.

Ju­ma­la on an­ta­nut uh­ri­miel­tä ja an­taa sitä edel­leen lap­sil­leen, jot­ta hä­nen sa­nan­sa ää­rel­le saa­tai­siin ko­koon­tua vir­voit­tu­maan ja ra­ken­tu­maan Ju­ma­lan kun­ni­ak­si. Ju­ma­la on an­ta­nut pal­jon tai­toa, lah­jo­ja ja ah­ke­ria kä­siä, jot­ta nämä hank­keet ovat voi­neet to­teu­tua.

Olin ker­ran hau­ta­jai­sis­sa, jois­sa pap­pi muis­tut­ti saat­to­vä­keä tär­ke­äs­tä asi­as­ta. Hän ker­toi, kuin­ka erääl­le ta­lon ra­ken­ta­neel­le am­mat­ti­lai­sel­le oli toi­vo­tet­tu on­nea ja Ju­ma­lan siu­naus­ta val­mis­tu­neen ura­kan joh­dos­ta.

Tämä voi­mien­sa tun­nos­sa ol­lut ra­ken­ta­ja oli näyt­tä­nyt kä­si­ään ja to­den­nut: ”Minä it­se näil­lä kä­sil­lä ta­lon ra­ken­sin, ei sii­nä Ju­ma­laa tar­vit­tu.” Hä­nel­tä oli ky­syt­ty: ”Kuka an­toi si­nul­le kä­det, joil­la ra­ken­sit?”

Ju­ma­la, Luo­jam­me, ha­lu­aa ra­ken­taa ja val­mis­taa myös luo­mi­aan ih­mi­siä tai­vas­ta var­ten. Se on Ju­ma­lan tah­to, jota me ru­koi­lem­me myös tu­tus­sa Her­ran ru­kouk­ses­sa. Tä­hän Ju­ma­lan tah­toon tai­vaal­li­nen Isäm­me on tänä ke­sä­nä myös mi­nua ja lä­hei­si­äm­me opet­ta­nut tyy­ty­mään, kun saat­te­lim­me rak­kaan lä­hei­sem­me hau­dan le­poon odot­ta­maan ylös­nou­se­muk­sen iha­naa aa­mua.

Ju­ma­la kut­suu vie­lä tä­nään us­kon osal­li­suu­teen kaik­kia ih­mi­siä. ”Tänä päi­vä­nä, jos te kuu­let­te hä­nen ää­nen­sä, äl­kää paa­dut­ta­ko sy­dä­mi­än­ne” (Hepr. 3:15).

Ju­ma­lan pal­ve­li­joi­na kaik­ki Ju­ma­lan lap­set voi­vat Jee­suk­sen an­ta­man käs­kyn pe­rus­teel­la saar­na­ta syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta kai­kil­le, jot­ka sitä ha­lu­a­vat kuul­la ja us­koa. ”Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki. Joi­den syn­nit te an­teek­si an­nat­te, niil­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut.” (Joh. 20:22–23.)

Van­has­sa Sii­o­nin lau­lus­sa tämä on sa­noi­tet­tu kau­niis­ti: ”Kul­ki­jat kyy­nel­laak­son, läh­tei­tä toi­sil­leen, siu­na­tun loh­dun an­taa sis­koil­le, vel­jil­leen. Par­taal­la läh­teen jäl­leen uu­pu­nut vir­voit­tuu, syn­nit saa an­teeks siel­lä, us­ko­maan roh­kais­tuu.” (Ny­kyi­sin SL 224.)