Päivi Peltoniemi
Päivi Peltoniemi
Markku Kanniainen
Otsikko viittaa Raamatun Sananlaskujen kirjan kohtaan: ”Niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää” (Sananl. 18:21). Se sopisi hyvin nykyaikaiseksi neuvoksi eri kielten opiskelun ja oppimisen arvostamiseen. Sananlaskujen kirjassa ei ole kysymys kuitenkaan tästä.
Kirjaan on kirjoitettu paljon viisaita ajatuksia kielen merkityksestä – sanojen käytöstä elämässä. Kyse on siis siitä, että mitä puhumme ja miten. Niihin viisauksiin, mitä Sananlaskujen kirjassa puhumisesta sanotaan, antavat näköalaa kirjan lopusta löytyvät ajatukset. Siellä todetaan näin: ”Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Hänen sanoihinsa älä lisää mitään – hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.” (Sananl. 30: 5–6). Myös kielenkäytöstä lähimmäisen hyväksi kirjan lopussa on kehotus: ”Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta, hanki oikeutta syrjityille. Avaa suusi ja anna oikea tuomio, aja kurjan ja köyhän asiaa.” (Sananl. 31: 8–9.)
Alussa mainittu lainaus Sananlaskujen kirjasta on jakeen jälkipuolikas. Kokonaan se kuuluu näin: ”Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää” (Sananl. 18:21). Nämä Sananlaskujen ajatukset kielestä, sen käyttämisestä ja puheen merkityksestä tulevat hyvin lähelle Uuden testamentin Jaakobin kirjeen ajatuksia. Kirjeen kirjoittajalle lienee Sananlaskujen ajatukset olleet tuttuja. Nykyinen kirkkoraamattu on otsikoinut Jaakobin kirjeen 3. luvun ajatukset: ”Pitäkää kielenne kurissa”. Vanhemman raamatunkäännöksen luvun esipuheessa varoitetaan ”kielen synneistä”. Sekä Sananlaskuissa että Jaakobin kirjeessä on yhtymää siihen, mistä Jeesus itse puhui. Hän näki ristiriitaa fariseusten ja lainopettajien puheiden ja tekojen välillä, ”sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista” (Matt. 23:3). Kielenkäytön ja puheiden tulisi siis olla sopusoinnussa uskon kanssa – niiden tulisi olla uskosta vuotavaa hedelmää.
Kukapa meistä ei olisi kielenkäytössä ja puheissa eksynyt – ja sen myötä joutunut ikävyyksiin elämässä. Jaakob tämän myös kirjeessään toteaa: ”Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan.” (Jaak. 3:2.) Silloin kun olemme eksyneet, on ollut tärkeää kuulla evankeliumia, armon ja anteeksiantamuksen sanaa. Ehkäpä tällaisesta tilanteesta on syvimmillään ollut kysymys tässäkin, minkä Sananlaskujen kirja toteaa: ”Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat” (Sananl. 25:11). Näiden oikeaan aikaan lausuttujen sanojen ääressä on hyvä elää.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys