Lasse Hertteli
”Isä, onko nuo niitä Jeesus-hirsiä?”, kysyi esikoisemme noin kaksikymmentä vuotta sitten tarkoittaen kattoristikoita. Lapsi oli päässyt mukaan työpaikalleni hirsiteollisuuden parissa. Hän viittasi Jeesuksen ristinkuolemaan.
”Ajetaan sitten Pyhällä Hengellä!”, totesi vanhin tyttömme viitisentoista vuotta sitten. Olimme autoajelulla, kun polttoaineen merkkivalo syttyi. Pohdimme yhdessä, mitä tehtäisiin, jos polttoaine loppuisi kesken ajelun. Lapsen usko on luja: hän ajattelee, että auto kulkee vaikka Pyhällä Hengellä.
Herra on antanut sanansa ihmisille voimaksi. ”Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt”, Asaf toteaa psalmissaan (Ps. 78:4). Psalmi muistuttaa Herran sanan esillä pitämisen tärkeydestä jälkipolville, että he varjeltuisivat uskomassa (Ps. 78:8).
Uskovainen on Jumalan sanan kylväjä. Luther opettaa, että nimenomaan isällä on uskon asioiden esillä pitämisessä erityinen tehtävä. ”Niin kuin perheenisän on se väelleen yksinkertaisesti opetettava” (Lutherin Vähä Katekismus).
Joskus tulee pohtineeksi, onko puhunut hyvästä Jumalasta riittävästi esimerkiksi kotona. Tai kuuntelevatko lapset, kun heidän kanssaan käydään uskovaisten yhteisissä kokoontumisissa. Vanhemmat, kummit ja uskonystävät voivat yhdessä kertoa hyvän Jumalan armosta, jota on tarjottu kaikille. On hyvä muistaa, että Jumala antaa kasvun.
Jeesus opetti opetuslapsia ja muita aikuisia, kuinka lapsi on uskon esikuva. Hän otti lapsia syliinsä ja siunasi heitä (Mark. 10:16). Vanhempien tulisi huomioida ja siunata lapsia samanlaisella lempeydellä.
Pieni lapsi uskoo ja luottaa järkähtämättä vanhempiensa mahdollisuuksiin selvitä erilaisista pulmista ja kykyyn ratkaista ne. Kaikki ihmiset saavat heittäytyä Jumalan huolenpidon varaan samanlaisella luottamuksella kuin pikkulapsi luottaa vanhempaansa.
Georg Neumarkin virsi vuodelta 1657 päättyy toivoa herättävään säkeistöön: ”Siis lue, veisaa Herran tiellä, uskossa työsi toimita. Ei siunaustaan Herra kiellä, vain häneen turvaa, uskalla. On autuas, ken ainiaan uskaltaa Herraan Jumalaan.” (VK 370:7.)
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys