JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Rukoilkaa lakkaamatta

Matkaevääksi
1.9.2021 6.00

Juttua muokattu:

30.8. 14:20
2021083014204820210901060000

Mik­ko Pi­si­lä

Raa­ma­tus­sa on usei­ta ke­ho­tuk­sia ru­koil­la lak­kaa­mat­ta, hel­lit­tä­mät­tä ja joka het­ki (Room. 12:12, Ef. 6:18, Kol. 4:2, 1. Tess. 5:17). Olen­ko muis­ta­nut ru­koil­la, voi it­sel­tään ky­syä. Joku voi myös ver­tail­la: Ovat­ko muut us­ko­vai­set ah­ke­ram­pia ru­koi­li­joi­ta? Löy­tyi­si­kö muis­ta hen­gel­li­syyk­sis­tä ja us­kon­nois­ta vilk­kaam­paa ru­kou­se­lä­mää?

Jee­sus opet­ti: ”Ru­koil­les­san­ne äl­kää ho­ke­ko tyh­jää niin kuin pa­ka­nat, jot­ka ku­vit­te­le­vat tu­le­van­sa kuul­luik­si, kun vain la­te­le­vat sa­no­ja” (Matt. 6:7). Ru­kous­ta ei voi mi­ta­ta in­hi­mil­li­sil­lä mit­ta­reil­la tai ym­mär­ryk­sel­lä, vaan se on Ju­ma­lan lap­sen sa­lat­tua yh­teyt­tä tai­vaal­li­seen Isään: ”Kun sinä ru­koi­let, mene si­säl­le huo­nee­see­si, sul­je ovi ja ru­koi­le sit­ten isää­si, joka on sa­las­sa. Isä­si, joka nä­kee myös sen, mikä on sa­las­sa, pal­kit­see si­nut.” (Matt. 6:6.)

Jee­sus ke­hot­ti omi­aan ko­ko­a­maan aar­tei­ta tai­vaa­seen, mis­sä koi, ruos­te ja var­kaat ei­vät tee tu­ho­jaan. ”Mis­sä on aar­tee­si, siel­lä on sy­dä­me­si” (Matt. 6:21). Kun aar­re on tai­vaas­sa ja sy­dän as­ka­roi Ju­ma­lan huo­neen asi­ois­sa, saat­taa ih­mi­nen eh­kä huo­maa­mat­taan­kin elää ru­kouk­ses­sa. Mo­nes­ti miel­tä täyt­tä­vät myös maal­li­set asi­at, mut­ta us­ko muis­tut­taa asi­oi­den tär­keys­jär­jes­tyk­ses­tä ja an­taa elä­mäl­le järk­ky­mät­tö­män poh­jan (Matt. 6:25–34).

On myös ai­ko­ja, jol­loin ru­kouk­sen savu nou­see pak­su­na koh­ti tai­vas­ta. Eten­kin elä­män ko­et­te­le­muk­sis­sa voi tur­vau­tua tai­vaal­li­seen Isään ru­kouk­sen kaut­ta, ja sii­hen Raa­mat­tu myös opet­taa. Yk­si näis­tä ope­tuk­sis­ta on Jee­suk­sen ver­taus les­kes­tä ja tuo­ma­ris­ta: ”Erääs­sä kau­pun­gis­sa oli tuo­ma­ri, joka ei pe­län­nyt Ju­ma­laa ei­kä pii­tan­nut ih­mi­sis­tä. Sa­mas­sa kau­pun­gis­sa eli myös les­ki­vai­mo, joka ta­van ta­kaa tuli tuo­ma­rin luo pyy­tä­mään: ”Rat­kai­se jo asi­a­ni, tuo­mit­se rii­ta­puo­le­ni.” Pit­kään ai­kaan tuo­ma­ri ei suos­tu­nut. Sit­ten hän kui­ten­kin ajat­te­li: ”Kau­ka­na sii­tä, et­tä pel­käi­sin Ju­ma­laa tai piit­tai­sin ih­mi­sis­tä, mut­ta täs­tä les­kes­tä on mi­nul­le vai­vaa. Minä au­tan hän­tä saa­maan oi­keu­den, muu­ten hän en­nen pit­kää re­pii mi­nul­ta sil­mät pääs­tä.” Her­ra sa­noi: ”Huo­mat­kaa: noin ajat­te­li vää­rä­mie­li­nen tuo­ma­ri. Tot­ta­han Ju­ma­la hank­kii oi­keu­den va­li­tuil­leen, jot­ka päi­vin ja öin huu­ta­vat hän­tä avuk­si. Hän­kö vii­vyt­täi­si apu­aan?” (Luuk. 18:2–7.)

Van­hurs­kaan ru­kous on voi­mal­li­nen ja saa pal­jon ai­kaan, ku­ten apos­to­li Jaa­kob opet­taa (Jaak. 5:16). Ju­ma­lan lap­sel­le ru­kous ei kui­ten­kaan ole suo­ri­tus tai vel­vol­li­suus, vaan lah­ja. Ke­ho­tuk­set ru­koil­la aut­ta­vat muis­ta­maan nii­tä lah­jo­ja, jot­ka Ju­ma­la on lap­sil­leen an­ta­nut ja lu­van­nut. Ju­ma­lan lah­jois­ta suu­rin on so­vi­tuk­sen ja ylös­nou­se­muk­sen evan­ke­liu­mi, joka an­taa ikui­sen rau­han ja va­pau­den.

Apos­to­li kir­joit­taa tes­sa­lo­ni­ka­lai­sil­le: ”Iloit­kaa ai­na. Ru­koil­kaa lak­kaa­mat­ta. Kiit­tä­kää kai­kes­ta. Tätä Ju­ma­la tah­too teil­tä, Kris­tuk­sen Jee­suk­sen omil­ta. Äl­kää sam­mut­ta­ko hen­keä. Äl­kää vä­hek­sy­kö pro­fe­toi­mi­sen lah­jaa. Ko­e­tel­kaa kaik­kea ja pi­tä­kää se mikä on hy­vää. Py­sy­kää eros­sa kai­kes­ta pa­has­ta. It­se rau­han Ju­ma­la py­hit­tä­köön tei­dät ko­ko­naan ja var­jel­koon koko ole­muk­sen­ne, tei­dän hen­ken­ne, sie­lun­ne ja ruu­miin­ne, niin et­tä olet­te nuh­teet­to­mat Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tul­les­sa. Hän, joka tei­tä kut­suu, on us­kol­li­nen ja pi­tää lu­pauk­sen­sa.” (1. Tess. 5:16–24.)

26.4.2024

Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5–6

Viikon kysymys