Elmeri Hekkala
Elmeri Hekkala
Eino Nissinen
Oletteko kuulleet...? Arvaapa, mitä näin. Oletko sinä törmännyt keskustelunavaukseen, josta tihkuu mehevä juoru? Asia on ehkä ollut kertojan kuulema tai näkemä, jossa joku muu on tehnyt jotakin kyseenalaista tai väärää. Ehkä sellaista, jota helposti kauhistelee tai joka tuntuisi epämukavalta, jos itse olisi joutunut samanlaiseen tilanteeseen kuin tarinan kohde.
Martti Luther toteaa Isossa katekismuksessaan, että ihmiset ovat taipuvaisia kuulemaan lähimmäisestään mieluummin pahaa kuin hyvää, vaikka toivoisivat itsestään puhuttavan vain hyvää. Oman aikansa värikästä kieltä käyttäen Luther kuvaa huonoja asioita levitteleviä panettelijoita ”sioiksi, jotka mielellään tonkivat toisten likaa, kellivät loassa ja sitä kärsällään kääntävät”.
Luther neuvoo toimimaan niin, ettei vahingoittaisi ketään kielenkäytöllään, vaan puhuisi toisista hyvää, selittäisi asiat parhain päin ja varjelisi toinen toisensa kunniaa. Hän viittaa Kristuksen kehotukseen: ”Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille” (Matt. 7:12).
Mistä johtuukaan, että ihmisestä tuntuu mukavalta kertoa muille, jos joku on töpeksinyt tai joutunut syntiin? Erityisesti sosiaalisessa mediassa, kun ei olla kasvokkain, saattaa tehdä sellaista, mikä ei ole Jeesuksen opetuksen mukaista.
Olin kerran laittanut Facebookiin kuvan eräästä julkisuuden henkilöstä ja sen viereen toisen kuvan. Kuvien alle kirjoitin lauseen, joka yhdisti kuvat siten, että siinä naureskeltiin julkisuuden henkilölle. Vaimoni kysyi, miltä sinusta tuntuisi, jos sinusta laitettaisiin samanlainen päivitys. Se oli hyvä oppitunti minulle, ja poistin päivityksen.
Sananlaskujen kirjassa on hyviä neuvoja suhtautumisesta lähimmäisiin: Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii. Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää. (Sananl. 14:21, 31.)
Viime aikojen yhteiskunnallinen keskustelu on kärjistynyt ja kuohuttanut mieliä. Miten uskovaisena tulisi suhtautua tekoihin ja puheisiin, jotka ovat selvästi väärin ja syntiä? Kuinka osallistua keskusteluun niin, että edistäisi hyvää ja oikeaa? Ettei hyväksyisi vihaa, eikä vihaa ja vääryyttä tuomitessaan erehtyisi itse nostamaan ihmisiä toisiaan vastaan.
Kristus antoi hyvän esimerkin. Syntisen naisen syyttäjille hän osoitti heidän oman syntisyytensä. Syntiin langenneelle hän antoi armonsa: ”Mene, äläkä enää tee syntiä” (Joh. 8:7–11). Jeesus tuomitsi synnin, mutta ei syntistä ihmistä. Katuvalle kuuluu armo. Armollisuus myös opettaa ihmisiä suhtautumaan toisiin oikein.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys