Antti Koivisto
Jesajan kirjassa kehotetaan katsomaan ”Siionia, juhliemme kaupunkia”, joka on ”turvallinen leposija”. Sitä verrataan myös ikuiseen telttaan, jonka ”vaarnat eivät koskaan irtoa, eikä yksikään sen köysistä katkea”. (Jes. 33:20.) Teksti kuvaa vapautettua Jerusalemia.
Jesajan kirjan luomista kuvista tulee mieleen väkeä täynnä oleva Suviseurakenttä ja juhlateltta sen keskellä. Parhaimmillaan suviseurakentällä voi tuntea olevansa turvallisessa leposijassa ”juhliemme kaupungissa”. Jumalan sanaa julistetaan, ja ympärillä on levollisia ihmisiä. Voi kokea vahvan yhteyden tunteen. Toisten uskovaisten näkeminen rohkaisee uskomaan ja antaa voimaa.
Yhteisestä rakkaudesta ja uskovien yhteydestä puhutaan paljon Raamatussa. Jeesus sanoo seuraajilleen, että rakastakaa toisianne, siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni (Joh. 13:34–35). Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka koko ”uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu” (Apt. 4:32).
Uskovien yhteys on olennainen osa uskonelämää. Yhteyden merkityksen on voinut huomata erityisellä tavalla lähiaikoina, kun seuratoimintaa on rajoitettu ja ehtoollistilaisuuksiakaan ei ole voinut järjestää. Sanaa on ollut runsaasti tarjolla viestimien välityksellä, mutta uskovien yhteisiin kokoontumisiin liittyvää yhteyttä ei ole voinut kokea.
Olen kuullut joskus ihmisten sanovan, etteivät tarvitse muita ihmisiä tai yhteisöä uskoakseen, vaan hoitavat asiansa suoraan Jumalan kanssa. Usko on henkilökohtainen asia, mutta se on aina suhteessa myös uskovien yhteisöön, seurakuntaan. Muun muassa Luther opettaa, että ”sen siis, jonka on löydettävä Kristus, on ensin löydettävä seurakunta” (Kirkkopostilla I, joulupäivän 2. evankeliumisaarna).
Jesaja kuvailee profetiassaan, että uudessa Jerusalemissa on myös ”jokien lähde”. Virvoittava vesilähde ja elävä vesi ovat Raamatussa käytettyjä kuvauksia Jumalan ikuisen elämän sanasta. Muun muassa Jeesus opettaa, että ”joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” (Joh. 4:14.)
”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen Sana” opettaa Paavali roomalaiskirjeessä (10:17). Evankeliumin sana tekee syntien ja epäuskon tähden kuolleesta ihmisestä jälleen elävän ja virvoittaa uskossaan uupunutta. Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan Jumalan seurakunnan tunnusmerkkinä on puhdas evankeliumin saarna ja sakramenttien oikea jakaminen (CA/VII). Omakohtainen usko yhdistää ihmisen Jumalan seurakunnan yhteiseen uskoon. Uskon kautta syntyy myös yhteys ja rakkaus toisia Jumalan lapsia kohtaan.
Suviseurojen päätyttyä isoteltta puretaan, ja se jatkaa matkaansa seuraaviin seuroihin. Se kuvastaa hyvin sitä, kuinka Jumalan seurakunta on maan päällä matkalla ja liikkuva. Sen rajoja ei piirrä ihminen vaan Jumala. Rajat eivät ole näkyvät, vaan kulkevat sydämistä sydämiin.
Jumalan seurakunta ja Jumalan valtakunta eivät tarkoita samaa asiaa, mutta liittyvät saumattomasti toisiinsa. Jumalan valtakunta merkitsee ensisijaisesti Jumalan hallintavaltaa, hänen kuninkuuttaan ja herruuttaan. Se ilmenee Jumalan seurakunnasta julistetussa elävässä sanassa. Jumalan valtakunta on ikuinen. Sitä voisi kuvastaa Jesajan kirjan kuvaus teltasta, ”jota ei pureta, ei siirretä ja jonka vaarnat eivät koskaan irtoa, yksikään sen köysistä ei katkea” (Jes. 33:20).
Jeesus kehottaa etsimään ennen kaikkea juuri Jumalan valtakuntaa (Matt. 6:33). Ihmiselle Jumalan valtakunta ilmenee silloin, kun hän on saanut uskoa ilosanoman pelastuksesta ja sydämessään omistaa Jumalan rauhaa ja iloa (Room.14:17).
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys