A.-L.S.
A.-L.S.
Risto Alakärppä
Millainen on viisas ihminen? Monien meidän mielestä hänen ei tarvitse olla huippuälykäs, vaan ennemminkin sellainen, jolla on sydän paikallaan. Viisas ihminen ei välttämättä edes tiedosta olevansa viisas; viisaus vain ilmenee hänessä Jumalan lahjana.
Viisautta on monenlaista, mutta aina siihen näyttää liittyvän elämänkokemus ja nöyryys.
Olen havainnut, että ulkoisesti hyvinkin vaatimattomassa roolissa elävä yksittäinen uskovainen ihminen voi hengellisesti olla hyvin viisas. Monipolvisen päättelyn sijaan hänen ymmärryksensä on usein rauhallista näkemistä. Hän on saanut nöyrtyä elämän ja Jumalan koulussa. Sananlaskujen mukaisesti hän ei ole jättänyt elämäänsä oman ymmärryksen varaan, vaan turvannut Herraan, joka on viitoittanut hänelle oikean tien (Sananl. 3:5–6).
Kysymys siitä, millainen on viisas ihminen, on mielenkiintoinen, mutta ehkä hieman ihanteellinen ja ihmiskeskeinen kysymys. Parempi lienee – erityisesti uskomisen asiassa – vain tunnustaa oma syntisyytemme ja etsiä ja pyytää viisautta ylhäältä.
Voimme pitää nuorta kuningas Salomoa esimerkkinä. Hän pyysi Jumalalta ajallisen menestyksen sijaan ymmärrystä hallita oikeamielisesti ja erottaa hyvä pahasta (1. Kun. 3:9). Ylhäältä ja Jumalan sanan tuntemisesta tulevaa viisautta kannattaa etsiä. Se on usein sellaista, että se ei edes herätä kateutta, vaan siitä on iloa koko Jumalan seurakunnalle.
Viisaus rakentaa rauhaa ja rakkautta. Sen äärellä elää nöyryys ja rukouksen mieli. Syvimmältään hengellinen viisaus on sitä, mitä Kristus on ja mitä hän lahjoittaa meille – onhan Jumala hänet antanut meille viisaudeksi (1. Kor. 1:30).
Apostoli Paavali kirjoitti vankilassa ollessaan kirjeen rakastamalleen Efeson seurakunnalle. Kirje on ihmeellinen. Se on täynnä syvällistä armon oppia, uuden elämän voimaa ja ylösnousemuksen toivoa. Kirjeessä kiteytyy äärimmäisen rikkaalla tavalla niin uskon ja elämän kuin Kristuksen ja seurakunnan yhteys. Apostoli, Pyhän Hengen antamalla viisaudella, kutoo kirjeessään kaiken Kristuksen armotyön perustalle. Kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä, on Kristuksessa yhdistetty yhdeksi (Ef. 1:10). Verrattain lyhyttä efesolaiskirjettä kannattaa kyllä lukea useaan kertaan.
Efesolaiskirjeen ensimmäisessä luvussa apostoli rukoilee kirjeen vastaanottajien puolesta. Tämän rukouksen kohteeksi saamme myös itse asettua: ”Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa.” (Ef. 1:17–20.)
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys