Syntiinlankeemuksessa koko ihmiskunta tuli osalliseksi perisynnistä. Jumala oli kieltänyt ensimmäistä ihmisparia syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta (1. Moos. 2: 17). Käärmeen houkuttelemana he kuitenkin söivät, lankesivat syntiin. Samassa he huomasivat olevansa alasti (1. Moos. 3: 6–7). Paratiisin kauneus rikkoutui, heidät karkotettiin sieltä ja ihmisen kohtaloksi tuli tehdä työtä otsansa hiessä (1. Moos. 3: 19,23).
Hyvän ja pahan tiedon puusta syöty hedelmä antoi ihmiselle tiedon hyvästä ja pahasta (1. Moos. 3: 22). Siitä alkaen ihmisen elämä on ollut taistelua hyvän ja pahan välillä. Jo toisessa sukupolvessa tämä pahuus johti siihen, että Kain tappoi veljensä Abelin (1. Moos. 4: 8).
Myös me käymme koko ajan taistelua hyvän ja pahan välillä. Jumalan sanaan sidottu omatunto ohjaa hyvään, sielunvihollinen pahaan. Vanhastaan onkin sanottu, että kristityn elämä on taistelua kolmiliittoista vihollista vastaan: sielunvihollista, maailmaa ja omaa lihaa vastaan.
Paavali tunsi tämän taistelun ja joutui tunnustamaan: ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo” (Room. 7: 19). Hän tunsi oman heikkoutensa ja koko ihmiskunnan heikkouden: ”Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen” (Room. 7: 18).
Elämme aikaa, jossa monenlainen pahuus nousee esiin. Olemme joutuneet seuraamaan sodan pahuutta Ukrainassa. Myös lähempänä näemme pahuuden voimia: itsekkyyttä, ahneutta, kateutta, pahansuopuutta ja lihallisuutta. Uskovaisetkin kokevat tämän hyvin läheltä ja ovat taipuvaisia syntiin.
Jumala antoi Mooseksen kautta ihmisille kymmenen käskyn lain. Sen yksi tehtävä on estää pahaa, ja se onkin ollut hyvä perusta myös maalliselle laille. Valitettavasti nykyisin moni aikaisemmin yleisesti synniksi tunnustettu asia kiedotaan hyvän kaapuun, ja näin haetaan sille hyväksyntää.
Paavali kehottaa Hengen avulla kuolettamaan synnin (Room. 8: 13). Tämä tapahtuu armon voimalla, kuten hän Titukselle kirjoitti: ”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa (Tit. 2: 11–12).
Ilman anteeksiantamuksen evankeliumia olisimme pahan vankeja. Evankeliumi avaa kuitenkin hyvät näkymät: ”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room. 8: 31).
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys