Filemonilta oli karannut orja, Onesimus. Pako ei kuitenkaan tuonut Onesimukselle täyttä vapautta ja turvaa. Hänen elämässään oli koko ajan läsnä kiinni jäämisen pelko. Vapaus oli otettu ilman lupaa – ehkä hän oli paennut isäntänsä vihaa. Jotta Onesimus voisi palata isäntänsä luokse ja välttäisi pakenemisesta aiheutuvan rangaistuksen – pahimmassa tapauksessa kuoleman – hänen pitäisi saada suosituskirje, joka lepyttäisi isännän vihan.
Onesimus kai tiesi, että Paavali oli isännän ystävä, ja niinpä hän hakeutui Paavalin puheille. Paavali, joka puolestaan oli vapaa mies, oli yllättäen vangittu, koska oli julistanut evankeliumia Jeesuksesta. Osat olivat vaihtuneet. Luvattomalla vapaalla ollut orja tulikin vangitun saarnamiehen puheille.
Käänne Onesimuksen elämässä
Keskustelun aikana Onesimuksen elämässä tapahtui käänne. Onesimus sai parannuksen armon. Synnin orjasta tuli Jumalan edessä vapaa. Ajallinen orjan asema ei kuitenkaan muuttunut. Välit Filemonin kanssa piti selvittää. Siinäkin asiassa Paavali tuli Onesimuksen avuksi. Hän laati suosituskirjeen, että Filemon ottaisi Onesimuksen vastaan uskonveljenä, olihan Filemon uskovainen mies. Paavali vetosi Filemonin kristilliseen mieleen ja rakkauteen. Hän lupasi jopa maksaa Onesimuksen mahdollisesti aiheuttamat vahingot tai velat.
Kertomuksesta, Paavalin kirjeestä Filemonille, ei selviä se, jäikö Onesimus orjan asemaan edelleen. Se ei oikeastaan ole edes tärkeintä. Keskeistä on se, että syntien anteeksiantamus synnytti vapauden Jumalan edessä, uskon hedelmänä ajalliset rikkomukset sovittiin ja Filemonin ja Onesimuksen välit korjautuivat.
Orjuuden tragedia
Orjuus oli tavallista Raamatun aikaan. Se oli tragedia niille ihmisille, jotka sen joutuivat kokemaan. Orjuus on nykyisin kansainvälisillä sopimuksilla kielletty, mutta silti sitä edelleen esiintyy. On arvioitu että maailmassa olisi vieläkin 27 miljoonaa orjaa. Orjuus ilmenee nykyisin ihmiskaupan eri muodoissa. Orjuudessa ihminen on alistettu toisen ihmisen vallan alle. Orjuus polkee ihmisoikeuksia ja on kaikin tavoin väärin. Jos sellaista tulee tietoomme, velvollisuutemme on ilmoittaa asiasta viranomaisille.
Orjuuden käsitettä käytetään myös vertauskuvallisesti: voidaan puhua, että ihminen on vaikkapa päihteiden orja, jos hän on niistä riippuvainen. Puhutaan tupakan ja viinan orjista. Kilpailuyhteiskunnassa meitä vaanii menestymisen orjuus, josta voi olla yllättävän vaikea päästä vapaaksi.
Synnin orjuudesta
Roomalaiskirjeen tekstimme puhuu synnin orjuuttavasta vaikutuksesta, mikä estää ihmistä palvelemasta Jumalaa (Room. 6:20–21). Ihminen voi monin eri tavoin antautua tai joutua synnin orjaksi. Jos annamme ruumiimme himojen ja halujen valtaan, syntimme on aistillisuutta. Jos rakastamme maailmaa ja sen aarteita enemmän kuin Jumalaa, on syntimme maailmallisuutta. Jos kohtelemme lähimmäisiämme huonosti ja ajamme vain omaa etuamme, on syntimme itsekkyyttä. Jos korotamme itsemme toisten yläpuolelle ja haluamme tulla toimeen vain oman itsemme varassa – tai jos korotamme itsemme peräti Jumalan yläpuolelle – on syntimme ylpeyttä. Meissä jokaisessa on tällaisia taipumuksia. Joudumme siksi taistelemaan syntiä vastaan.
On pohdittu, voidaanko myös uskonnon nimissä orjuuttaa ihmistä. Kyllä sekin on mahdollista. On yksi taho, jonka tahdon alle kaikkien tulee nöyrtyä. Pietari ilmaisee sen näin: ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät” (1. Piet. 5:6). Jumala ei pidä meitä kätensä alla nöyryyttääkseen meitä vaan vapauttaakseen meidät sielunvihollisen vallan alta ja antaakseen meille iankaikkisen elämän.
Miten vapautua orjuudesta?
Onesimus-orja yritti ratkaista ongelmansa karkaamalla. Se ei tuottanut tulosta. Hän ajautui vain monimutkaisempiin ongelmiin. Orjan elämä helpotti vain hetkeksi, mutta koko ajan mukana oli pelko, että joku ilmiantaa ja hän joutuu entistä tukalampaan tilanteeseen. Päihteiden ja tupakan orjille tarjotaan hoitoja ja terapioita, joilla riippuvuudesta vapautumista tuetaan. Joskus hoidot onnistuvat, toisinaan eivät.
Synnin orjuudesta vapautuminen tarkoittaa todellista suunnanvaihtoa, mielenmuutosta. Tämä mielenmuutos syntyy parannuksen kautta. Parannuksessa syntejään ja epäuskoaan katuva ihminen haluaa ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen evankeliumin ja hänelle julistetaan anteeksiantamus Jeesuksen tähden. Jumalan armon voima synnyttää ihmisen sydämeen uskon Jeesukseen ja halun tehdä matkaa hyvällä omallatunnolla.
Parannuksen kautta sydän puhdistuu ja sinne astuu uusi isäntä, Herra Jeesus Kristus ja hänen Pyhä Henkensä. Tällaisen mielenmuutoksen saa aikaan Jumala voimallaan. ”Kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän” (Room. 6:22). Pyhitys ei tarkoita sitä, että ihmisestä katoaisivat synnilliset taipumukset, mutta filippiläiskirjeen mukaan ”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa” (Fil. 2:13).
Uskovaisessakin asuu kyllä synti, mutta uskon tähden se ei enää vallitse sydäntä. Paavali tunsi synnin pistimen lihassaan ja rukoili, että Jumala ottaisi sen pois. Hänelle sanottiin: ”Tyydy minun armooni, sillä minun voimani on heikoissa väkevä” (2. Kor. 12:9). Armon kautta saamme iloita Jumalan lapsen vapaudesta.
Mikko Uljas
Tekstissä käsitellään seuraavia raamatunkohtia: Room. 6:22–23
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 1/2014
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys