Saarnaaja esittelee itsensä Daavidin pojaksi ja Israelin kuninkaaksi (Saarn. 1:1,12). Saarnaaja, mahdollisesti kuningas Salomo, etsii elämän tarkoitusta (Saarn. 1:12–2:23). Hän on löytänyt vastauksen: ”Vaivannäkönsä keskellä ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja nauttia elämän iloista. Minä huomasin, että myös tämä tulee Jumalan kädestä.” (Saarn. 2:24.)
Jumala lahjoittaa ilon
Syntiinlankeemuksen seuraukset ympäröivät Saarnaajan. Työn raskaus ja ihmiselämän karu rajallisuus (1. Moos. 3:17–19) nostavat Saarnaajan katseen Jumalaan: ”Juuri tämä on kipeä kärsimys: sellaisena kuin hän oli tullut, hänen oli myös lähdettävä. Mitä hyötyä oli siis siitä, että hän oli nähnyt vaivaa – tuulen hyväksi! Kaikki päivänsä hän kulutti pimeässä huolia kantaen, vaivaa ja murhetta kärsien. Niinpä olenkin havainnut, että on oikein ja paikallaan syödä ja juoda ja nauttia elämästä kaiken sen vaivan keskellä, jota ihminen näkee vähinä Jumalan antamina elinpäivinään auringon alla; sellainen on hänen osansa.” (Saarn. 5:15–17.)
Saarnaaja havahtuu: ”Sillä kuka voi syödä ja kuka iloita ilman häntä?” Hän havaitsee Jumalan läsnäolon merkityksen ihmisen elämässä: ”Sille, joka on hänelle mieleen, hän antaa viisautta, tietoa ja iloa, mutta syntisen hän panee kokoamaan ja kartuttamaan hyvää sille, joka on hänelle mieluinen. Mutta tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.” (Saarn. 2:25–26.)
Elämää ei voi rakentaa omaisuuden varaan
Saarnaajan sanat, ”turhuus ja tuulen tavoittelu”, varoittavat ihmistä: elämää ei voi rakentaa omaisuuden varaan. Kuoleman hetkellä kuningas Salomolla ei ollut turvaa, vaikka hänellä ”oli hallinnassaan kaikki kuningaskunnat Eufratilta filistealaisten maan ja Egyptin rajalle asti. Kuninkaat toivat hänelle lahjoja ja tunnustivat hänen herruutensa koko hänen elämänsä ajan.” (1. Kun. 5:1).
Perinnönjaon avustamisesta kieltäytynyt Jeesus sanoi väkijoukolle (Luuk.12:13–14): ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.” Jeesus esitti heille vertauksen: ”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’ ’Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.’” (Luuk. 12:15–21.)
”Etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa”
Vuorisaarnassaan (Matt. 5–7) Jeesus antaa sisällön sanoille ”kaikki tulee Jumalan kädestä”. Jeesus sanoo: ”Ei kenkään voi palvella kahta herraa, sillä taikka hän tätä vihaa ja toista rakastaa – –. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Sen tähden sanon minä teille: älkää murehtiko henkenne tähden, mitä te syötte ja mitä te juotte, eikä ruumiinne tähden, millä te teitänne verhootte. Eikö henki enempi ole kuin ruoka ja ruumis parempi kuin vaate? (Matt. 6:24–25.)
Jeesus kehottaa katsomaan taivaan lintuja: ne eivät kylvä eivätkö kokoa, Taivaan Isä ruokkii ne. Hän kehottaa myös katsomaan kedon kukkasia: eivät ne tee työtä eivätkä kehrää ja silti kasvavat. ”Kuitenkin sanon minä teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä. – – Vaan etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämät teille annetaan.” (Matt. 6:29–33.)
”Kuka uskoo meidän sanomamme?”
Jumalan valtakunnan työssä nousee esille kysymys: ”Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?” (Jes. 53:1).
Jumalan lapset ovat armahdettuja syntisiä: ”Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan – –. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.” (2. Kor. 5:18–21.)
Evankeliumissa uskon voima ja virvoitus
Saamme iloita Jumalan täydellisestä huolenpidosta ja iankaikkisen elämän toivosta. Evankeliumi, syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, on uskon voima. Jumalan armovaltakunnassa sydämissämme soi jo uusi virsi: ”Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa,
riemu raikuu pelastettujen majoilta:
Herran käsi on
voimallinen!
Herran käsi on meidän
yllämme.
Herran käsi on
voimallinen.
Minä en kuole, vaan elän
ja kerron Herran teoista.”
(Ps. 118:15–17.)
Kyösti Pieviläinen
Tekstissä käsitellään seuraavia raamatunkohtia: Saarn. 2:24–26
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 7–8/2014
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys