Ko­rint­ti oli mui­nai­sen Krei­kan huo­mat­ta­vin so­ti­las- ja kaup­pa­kes­kus, ”Hel­laan sil­mä­te­rä”, jos­sa oli kol­me sa­ta­maa. Ko­rint­ti oli myös Poh­jois- ja Ete­lä-Krei­kan tun­ne­tuin kaut­ta­kul­ku­paik­ka. Roo­ma­lai­nen Lu­cius Mum­mius hä­vit­ti kau­pun­gin 146 eKr., mut­ta Ju­lius Ca­e­sar ra­ken­nut­ti sen uu­del­leen 44 eKr.

Kau­pun­ki­lais­ten elä­mää hal­lit­si­vat ra­han an­sait­se­mi­nen ja ylel­li­nen elä­mä sekä hu­vi­tuk­set. Kau­pun­gis­ta tuli ylel­li­syy­den ja pa­hei­den tyys­si­ja. Pa­heel­li­sen elä­män ver­tauk­sek­si tuli sa­non­ta ”elää ko­rint­ti­lais­ten ta­paan”.

Täl­lai­seen maa­il­maan tuli Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi. Toi­sel­la lä­he­tys­mat­kal­laan Paa­va­li saa­pui vuo­den 51 lo­pul­la Atee­nas­ta Ko­rint­tiin ja vii­pyi siel­lä 18 kuu­kaut­ta. Mo­net sai­vat pa­ran­nuk­sen ar­mon, mut­ta seu­ra­kun­ta ai­heut­ti Paa­va­lil­le pal­jon huol­ta.

Hän kir­joit­ti Ko­rint­tiin kol­me kir­jet­tä, jois­ta kak­si on säi­ly­nyt. Ko­rint­ti­lai­set oli­vat omas­sa kir­jees­sään ky­sy­neet hä­nel­tä neu­vo­ja avi­o­liit­to­a­si­ois­ta ja elä­män puh­tau­des­ta.

Vas­taus­kir­jeen­sä seit­se­män­nes­sä lu­vus­sa Paa­va­li kä­sit­te­lee avi­o­liit­toon ja nai­mat­to­muu­teen liit­ty­viä ky­sy­myk­siä.

Ju­ma­lal­ta ar­mo­lah­ja jo­kai­sel­le

Paa­va­lin ope­tuk­sen mu­kaan ”jo­kai­sel­la on oma Ju­ma­lal­ta saa­tu ar­mo­lah­ja, yh­del­lä yk­si, toi­sel­la toi­nen”. Kris­til­li­nen avi­o­liit­to on Ju­ma­lal­ta saa­tu lah­ja. Vi­hit­tä­es­sä ky­sy­tään: ”Tah­dot­ko osoit­taa us­kol­li­suut­ta ja rak­kaut­ta myö­tä- ja vas­toin­käy­mi­sis­sä ai­na kuo­le­maan as­ti?” Vas­tauk­sen myö­tä si­tou­du­taan kes­tä­mään myös avi­o­lii­ton vai­keu­det ja op­pi­maan niis­tä.

Vih­ki­ru­kouk­ses­sa sa­no­taan: ”Ju­ma­la, kai­ken luo­ja, sinä an­nat avi­o­lii­tos­sa mie­hen ja nai­sen kump­pa­nik­si toi­nen toi­sel­leen.” Kump­pa­nuus mer­kit­see yh­tei­sen lei­vän ja­ka­mis­ta tasa-ar­voi­si­na puo­li­soi­na.

Vaik­ka Paa­va­li suo­sit­te­lee Ju­ma­lan pal­ve­le­mis­ta nai­mat­to­ma­na, hän ei hal­vek­si nai­mi­siin me­ne­viä. Hän kir­joit­ti neu­vo­ja, jot­ka aut­ta­vat puo­li­so­ja suh­tau­tu­maan avi­o­liit­toon re­a­lis­ti­ses­ti ja te­ke­mään sii­tä kes­tä­vän.

Etu­si­jal­la yh­tei­nen hyvä

Raa­ma­tun mu­kaan lap­si on Ju­ma­lan an­ta­ma lah­ja, joka tuo per­hee­seen iloa. Lap­sen vas­taa­not­ta­mi­seen ja hoi­ta­mi­seen liit­tyy oma vai­van­sa ja kil­voi­tuk­sen­sa. Lap­set­to­muus voi myös muo­dos­tua us­kon ko­et­te­le­muk­sek­si tai tuo­da vai­keuk­sia avi­o­puo­li­soi­den vä­li­seen suh­tee­seen. Kai­kis­sa avi­o­lii­ton vai­heis­sa kes­tä­vä pe­rus­ta on us­kos­sa ja luot­ta­muk­ses­sa Ju­ma­lan hy­vään joh­da­tuk­seen ja hoi­toon.

Elä­män ar­jes­sa ko­e­tel­laan us­kom­me ja luot­ta­muk­sem­me. Koti on ar­jen ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen paik­ka. Kun sa­nan siu­naus ja vir­ren vir­voi­tus to­teu­tu­vat ko­din elä­mäs­sä ja puo­li­sot ovat tois­ten­sa sie­lun­hoi­ta­ji­na roh­kai­se­mas­sa toi­si­aan, sil­loin jak­se­taan Ju­ma­lan ar­moon luot­ta­en koh­da­ta vai­ke­at­kin ajat.

Sek­su­aa­li­suus on mer­kit­tä­vä osa avi­o­liit­toa, mut­ta kris­til­li­ses­sä avi­o­lii­tos­sa it­se­käs nau­tin­to ja hu­vi­tus ei­vät ole tär­kein­tä. Rak­kaus aut­taa kan­ta­maan yh­tei­sen elä­män ilot ja huo­let. Rak­kaus ja evan­ke­liu­min voi­ma ovat jak­sa­mi­sen läh­de. On­nel­li­ses­sa avi­o­lii­tos­sa tar­vi­taan pal­jon an­teek­si­an­ta­mus­ta.

Avi­o­suh­de on kaik­kien ih­mis­suh­tei­den jou­kos­sa ai­noa, joka on ase­tet­tu jo luo­mi­ses­sa. Avi­o­liit­to on tar­koi­tet­tu si­teek­si, joka pi­tää per­heen koos­sa. Kun on ky­sy­mys las­ten ja per­heen hy­vin­voin­nis­ta, yh­tei­nen hyvä me­nee it­sek­käi­den pyr­ki­mys­ten edel­le. Täs­sä van­hem­pien toi­min­ta­ta­voil­la on vah­va esi­mer­kin voi­ma.

Avi­o­liit­to on ih­mis­kun­nan his­to­ri­an van­hin ja edel­leen yh­teis­kun­nan mer­kit­tä­vin jul­ki­nen ja oi­keu­del­li­nen so­pi­mus. ”Pi­tä­kää huol­ta toi­sis­tan­ne”, toi­vot­ti eräs ys­tä­väm­me su­vi­seu­ra­ken­täl­lä Py­hä­jo­el­la kes­kus­te­lum­me päät­teek­si.

Per­heel­lis­ten ja per­heet­tö­mien ys­tä­vyys on lah­ja. Lap­set ja nuo­ret tar­vit­se­vat ko­din ul­ko­puo­li­sia ai­kui­sia, jot­ka tu­ke­vat us­kon kil­voi­tuk­ses­sa ja ovat esi­merk­kei­nä. Kum­mien mer­ki­tys hen­gel­li­si­nä van­hem­pi­na on tär­keä.

Ju­ma­lan käs­ky­jen nou­dat­ta­mi­nen

Ko­rint­to­lai­sil­le lä­het­tä­mäs­sään kir­jees­sä Paa­va­li sa­noo nai­mat­to­mil­le ja les­kil­le, et­tä hei­dän oli­si hyvä py­syä yk­sin, niin kuin hän­kin on. Toi­saal­ta Paa­va­li to­te­aa, et­tä jos nai­ma­ton tai les­ki me­nee nai­mi­siin, hän ei tee sii­nä vää­rin. Paa­va­lin neu­vois­sa on oleel­lis­ta, et­tä kun ih­mi­nen saa kut­sun Ju­ma­lan val­ta­kun­taan, ei hä­nen ul­ko­nai­sel­la ase­mal­laan ole mer­ki­tys­tä. Tär­ke­ää on Ju­ma­lan käs­ky­jen nou­dat­ta­mi­nen. (1. Kor. 7:19.)

Paa­va­li koki elä­män­sä il­man avi­o­puo­li­soa it­sel­leen ja omaan elä­män­teh­tä­vään­sä so­pi­va­na. Hä­nel­lä oli ys­tä­vi­nään sekä mie­hiä et­tä nai­sia ym­pä­ri maa­il­maa. Hän lä­het­ti heil­le ter­vei­siä kir­jeis­sään, toi­si­naan ai­van ni­mel­tä mai­ni­ten. Mies­ten ja nais­ten vä­li­nen ys­tä­vyys ja ar­vos­tus on tär­keä asia.

Joka nel­jäs ai­kui­nen suo­ma­lai­nen asuu yk­sin. Myös Sii­o­nin kes­kel­lä on yhä enem­män yk­sin asu­via ja yh­den van­hem­man per­hei­tä. Hei­dän nä­kö­kul­man­sa esil­lä pi­tä­mi­nen tu­lee li­sään­ty­mään yh­teis­kun­nas­sa. Us­ko­vais­ten yh­tey­den hoi­ta­mi­ses­sa läh­tö­koh­ta­na on ta­voi­te, et­tä kaik­ki mat­ka­ys­tä­vät löy­tä­vät paik­kan­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kes­kel­lä.

Kun Ju­ma­la loi ih­mi­sen omak­si ku­vak­seen, hän sa­noi, et­tei ih­mi­sen ole hyvä ol­la yk­sin. En­tä sit­ten, kun kai­paus puo­li­sos­ta jää vas­taus­ta vail­le? Mi­ten puo­li­soa kai­paa­va jak­saa yh­tyä Paa­va­lin kä­si­tyk­seen nai­mat­to­muu­des­ta ar­mo­lah­ja­na? Mi­ten kai­pauk­sen kes­kel­lä löy­tää elä­män si­säl­lön muis­ta Ju­ma­lan an­ta­mis­ta lah­jois­ta? Mis­tä yk­sin elä­vä löy­tää kans­sa­kul­ki­jan, sie­lun­hoi­ta­jan?

Ju­ma­lan tah­to to­teu­tuu ai­na sen kris­ti­tyn elä­mäs­sä, joka pyy­tää hä­nen joh­da­tus­taan. Elä­män pe­rus­ta­na on suos­tu­mi­nen Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja hä­nen ar­moon­sa. Täl­löin var­jel­lu­taan kat­ke­ruu­del­ta ja kyy­ni­syy­del­tä. Elä­mä tun­tuu elä­mi­sen ar­voi­sel­ta!

Jor­ma Nii­ni­kos­ki

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: 1. Kor. 7:1–19.

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 10/2014.