Korintti oli muinaisen Kreikan huomattavin sotilas- ja kauppakeskus, ”Hellaan silmäterä”, jossa oli kolme satamaa. Korintti oli myös Pohjois- ja Etelä-Kreikan tunnetuin kauttakulkupaikka. Roomalainen Lucius Mummius hävitti kaupungin 146 eKr., mutta Julius Caesar rakennutti sen uudelleen 44 eKr.
Kaupunkilaisten elämää hallitsivat rahan ansaitseminen ja ylellinen elämä sekä huvitukset. Kaupungista tuli ylellisyyden ja paheiden tyyssija. Paheellisen elämän vertaukseksi tuli sanonta ”elää korinttilaisten tapaan”.
Tällaiseen maailmaan tuli Jumalan valtakunnan evankeliumi. Toisella lähetysmatkallaan Paavali saapui vuoden 51 lopulla Ateenasta Korinttiin ja viipyi siellä 18 kuukautta. Monet saivat parannuksen armon, mutta seurakunta aiheutti Paavalille paljon huolta.
Hän kirjoitti Korinttiin kolme kirjettä, joista kaksi on säilynyt. Korinttilaiset olivat omassa kirjeessään kysyneet häneltä neuvoja avioliittoasioista ja elämän puhtaudesta.
Vastauskirjeensä seitsemännessä luvussa Paavali käsittelee avioliittoon ja naimattomuuteen liittyviä kysymyksiä.
Jumalalta armolahja jokaiselle
Paavalin opetuksen mukaan ”jokaisella on oma Jumalalta saatu armolahja, yhdellä yksi, toisella toinen”. Kristillinen avioliitto on Jumalalta saatu lahja. Vihittäessä kysytään: ”Tahdotko osoittaa uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä aina kuolemaan asti?” Vastauksen myötä sitoudutaan kestämään myös avioliiton vaikeudet ja oppimaan niistä.
Vihkirukouksessa sanotaan: ”Jumala, kaiken luoja, sinä annat avioliitossa miehen ja naisen kumppaniksi toinen toiselleen.” Kumppanuus merkitsee yhteisen leivän jakamista tasa-arvoisina puolisoina.
Vaikka Paavali suosittelee Jumalan palvelemista naimattomana, hän ei halveksi naimisiin meneviä. Hän kirjoitti neuvoja, jotka auttavat puolisoja suhtautumaan avioliittoon realistisesti ja tekemään siitä kestävän.
Etusijalla yhteinen hyvä
Raamatun mukaan lapsi on Jumalan antama lahja, joka tuo perheeseen iloa. Lapsen vastaanottamiseen ja hoitamiseen liittyy oma vaivansa ja kilvoituksensa. Lapsettomuus voi myös muodostua uskon koettelemukseksi tai tuoda vaikeuksia aviopuolisoiden väliseen suhteeseen. Kaikissa avioliiton vaiheissa kestävä perusta on uskossa ja luottamuksessa Jumalan hyvään johdatukseen ja hoitoon.
Elämän arjessa koetellaan uskomme ja luottamuksemme. Koti on arjen jumalanpalveluksen paikka. Kun sanan siunaus ja virren virvoitus toteutuvat kodin elämässä ja puolisot ovat toistensa sielunhoitajina rohkaisemassa toisiaan, silloin jaksetaan Jumalan armoon luottaen kohdata vaikeatkin ajat.
Seksuaalisuus on merkittävä osa avioliittoa, mutta kristillisessä avioliitossa itsekäs nautinto ja huvitus eivät ole tärkeintä. Rakkaus auttaa kantamaan yhteisen elämän ilot ja huolet. Rakkaus ja evankeliumin voima ovat jaksamisen lähde. Onnellisessa avioliitossa tarvitaan paljon anteeksiantamusta.
Aviosuhde on kaikkien ihmissuhteiden joukossa ainoa, joka on asetettu jo luomisessa. Avioliitto on tarkoitettu siteeksi, joka pitää perheen koossa. Kun on kysymys lasten ja perheen hyvinvoinnista, yhteinen hyvä menee itsekkäiden pyrkimysten edelle. Tässä vanhempien toimintatavoilla on vahva esimerkin voima.
Avioliitto on ihmiskunnan historian vanhin ja edelleen yhteiskunnan merkittävin julkinen ja oikeudellinen sopimus. ”Pitäkää huolta toisistanne”, toivotti eräs ystävämme suviseurakentällä Pyhäjoella keskustelumme päätteeksi.
Perheellisten ja perheettömien ystävyys on lahja. Lapset ja nuoret tarvitsevat kodin ulkopuolisia aikuisia, jotka tukevat uskon kilvoituksessa ja ovat esimerkkeinä. Kummien merkitys hengellisinä vanhempina on tärkeä.
Jumalan käskyjen noudattaminen
Korinttolaisille lähettämässään kirjeessä Paavali sanoo naimattomille ja leskille, että heidän olisi hyvä pysyä yksin, niin kuin hänkin on. Toisaalta Paavali toteaa, että jos naimaton tai leski menee naimisiin, hän ei tee siinä väärin. Paavalin neuvoissa on oleellista, että kun ihminen saa kutsun Jumalan valtakuntaan, ei hänen ulkonaisella asemallaan ole merkitystä. Tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen. (1. Kor. 7:19.)
Paavali koki elämänsä ilman aviopuolisoa itselleen ja omaan elämäntehtäväänsä sopivana. Hänellä oli ystävinään sekä miehiä että naisia ympäri maailmaa. Hän lähetti heille terveisiä kirjeissään, toisinaan aivan nimeltä mainiten. Miesten ja naisten välinen ystävyys ja arvostus on tärkeä asia.
Joka neljäs aikuinen suomalainen asuu yksin. Myös Siionin keskellä on yhä enemmän yksin asuvia ja yhden vanhemman perheitä. Heidän näkökulmansa esillä pitäminen tulee lisääntymään yhteiskunnassa. Uskovaisten yhteyden hoitamisessa lähtökohtana on tavoite, että kaikki matkaystävät löytävät paikkansa Jumalan valtakunnan keskellä.
Kun Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, hän sanoi, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Entä sitten, kun kaipaus puolisosta jää vastausta vaille? Miten puolisoa kaipaava jaksaa yhtyä Paavalin käsitykseen naimattomuudesta armolahjana? Miten kaipauksen keskellä löytää elämän sisällön muista Jumalan antamista lahjoista? Mistä yksin elävä löytää kanssakulkijan, sielunhoitajan?
Jumalan tahto toteutuu aina sen kristityn elämässä, joka pyytää hänen johdatustaan. Elämän perustana on suostuminen Jumalan johdatukseen ja hänen armoonsa. Tällöin varjellutaan katkeruudelta ja kyynisyydeltä. Elämä tuntuu elämisen arvoiselta!
Jorma Niinikoski
Tekstissä käsitellään seuraavaa raamatunkohtaa: 1. Kor. 7:1–19.
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 10/2014.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys