Ke­vääl­lä 2013 oli Py­hä­jo­el­la poik­keuk­sel­li­set tul­vat. Va­hin­ko­jen suu­ruu­dek­si ar­vi­oi­tiin yli mil­joo­na eu­roa, tois­ta­kym­men­tä ta­loa vau­ri­oi­tui ja vii­si ta­loa piti pur­kaa. Rei­lua vuot­ta myö­hem­min Py­hä­jo­en Yp­pä­ris­sä vie­tet­tiin su­vi­seu­ro­ja. En muis­ta, saar­nat­tiin­ko siel­lä kah­den ra­ken­ta­jan ver­tauk­ses­ta, jos­sa va­roi­te­taan huo­nos­ti va­li­tus­ta ra­ken­nus­pai­kas­ta ja hu­te­ras­ta pe­rus­tuk­ses­ta.

Ha­vain­nol­lis­ta ope­tus­ta

Jee­suk­sen jul­ki­nen toi­min­ta al­koi, kun Jo­han­nes Kas­ta­ja kas­toi hä­net Jor­dan­vir­ral­la. Ju­ma­la tai­vaas­ta to­dis­ti tätä ta­pah­tu­maa: ”Tämä on mi­nun ra­kas poi­ka­ni, kuul­kaa hän­tä" (Mark. 9:7). Sii­tä Jee­sus siir­tyi kor­peen val­mis­tau­tu­maan teh­tä­vään­sä. Hän paas­to­si 40 päi­vää, ja päät­teek­si kiu­saa­ja ko­et­te­li näl­käis­tä Jee­sus­ta mo­nin ta­voin. Jee­sus tor­jui kiu­sauk­set vii­ta­ten kir­joi­tet­tuun Ju­ma­lan Sa­naan. Lo­puk­si hän ajoi Pa­ho­lai­sen pois ja en­ke­lit tu­li­vat pal­ve­le­maan hän­tä.

Pian Jee­sus sai kuul­la, et­tä hä­nen edel­lä­kä­vi­jän­sä Jo­han­nes oli ta­pet­tu. Hän kut­sui ym­pä­ril­leen ope­tus­lap­sia ja aloit­ti ju­lis­tus­toi­min­tan­sa. Hä­nen ope­tuk­sen­sa ja toi­min­tan­sa he­rät­ti­vät pal­jon huo­mi­o­ta, ja kuu­li­joi­ta vir­ta­si hä­nen ym­pä­ril­leen. Vuo­ri­saar­na on hä­nen en­sim­mäi­nen ja sa­mal­la hä­nen tun­ne­tuin jul­ki­nen pu­heen­sa.

Jee­suk­sen ope­tus­tyy­li pe­rus­tui alus­ta al­ka­en ver­taus­ten ja kie­li­ku­vien käyt­töön. Ver­taus­ten ku­vat hän va­lit­si jo­ka­päi­väi­sis­tä asi­ois­ta, jo­ten ne oli­vat har­vi­nai­sen ha­vain­nol­li­sia. Toi­nen oleel­li­nen te­ki­jä Jee­suk­sen ope­tuk­ses­sa oli se, et­tä hän tun­si py­hät kir­joi­tuk­set ja se­lit­ti ja tul­kit­si nii­tä "niin kuin se, jol­le on an­net­tu val­ta " (Matt. 7:29).

Talo teh­dään tur­van vuok­si

Vuo­ri­saar­na hui­pen­tuu ver­tauk­seen kah­den­lai­ses­ta ra­ken­ta­jas­ta. Se ko­ko­aa koko ope­tus­pu­heen ja koh­dis­taa sen hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti kuu­li­jaan. "Jo­kai­nen, joka kuu­lee nämä sa­na­ni ja te­kee nii­den mu­kaan on kuin jär­ke­vä mies, joka ra­ken­si ta­lon­sa kal­li­ol­le."

Ver­tauk­sen ku­vas­sa nä­em­me kak­si ta­lon­ra­ken­ta­jaa. Toi­nen mie­his­tä on jär­ke­vä ja toi­nen tyh­mä. Kuu­li­jan on help­po va­li­ta, kum­paan sa­mais­tua. Sa­mais­tu­mi­nen tuo ker­to­muk­sen lä­hel­le kuu­li­jaa, oi­ke­as­taan hän tu­lee osak­si ker­to­mus­ta. Jär­ke­vä ra­ken­ta­ja ra­ken­taa ta­lon­sa kal­li­ol­le ja tyh­mä hie­kal­le. Pian on mo­lem­mil­la talo val­mii­na, ja kaik­ki näyt­tää ole­van hy­vin.

Sää­ti­la muut­tuu. Nou­see myrs­ky. Sade, tul­vat ja tuu­li piis­kaa­vat ta­lo­ja ja maa­ta ja al­ka­vat kul­jet­taa hiek­kaa mu­ka­naan. Tyh­män mie­hen talo sor­tuu ja asuk­kaat jou­tu­vat tai­va­sal­le. Va­hin­ko on suu­ri. Jär­ke­vän ra­ken­ta­jan talo kes­tää, sil­lä sen pe­rus­tus on luja.

Pelk­kä ra­ken­nus ei rii­tä

Ver­tauk­sen mu­kaan us­kon tu­lee ra­ken­tua sel­lai­sel­le pe­rus­tal­le, joka kes­tää myös ko­et­te­le­muk­sis­sa. Kaik­ki­na ai­koi­na ih­mi­sil­lä on ol­lut mo­nen­lai­sia kä­si­tyk­siä sii­tä, mikä on oi­ke­aa us­koa. Var­sin ylei­nen kä­si­tys on, et­tä ei ole niin vä­liä mi­ten us­koo, kun­han us­koo ja tun­nus­taa Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­lon. Jos tämä oli­si tot­ta, mik­si Jee­sus va­roit­ti vuo­ri­saar­nas­sa niin voi­mak­kaas­ti ra­ken­ta­mas­ta hau­raal­le pe­rus­tuk­sel­le?

Paa­va­li pai­not­taa hy­vän pe­rus­tuk­sen mer­ki­tys­tä myö­hem­min sa­maan ta­paan kuin Jee­sus. "Ju­ma­lal­ta saa­ma­ni ar­mon mu­kaan olen tai­ta­van ra­ken­ta­jan ta­voin las­ke­nut pe­rus­tuk­sen, jol­le joku toi­nen ra­ken­taa. Mut­ta ku­kin kat­so­koon, mi­ten ra­ken­taa. Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea. – – ai­ka­naan tu­lee il­mi, mitä ku­kin on saa­nut ai­kaan. Tuo­mi­o­päi­vä sen pal­jas­taa: se päi­vä il­mes­tyy tu­len­lie­keis­sä, ja tuli ko­et­te­lee, mil­lai­nen it­se kun­kin ai­kaan­saan­nos on. Se, jon­ka ra­ken­nus kes­tää, saa pal­kan. (1. Kor. 3:10–14.)

Ra­ken­nuk­sel­la­kin on mer­ki­tyk­sen­sä, mut­ta jos pe­rus­tus ei ole kes­tä­vä, ei lu­ja­kaan ra­ken­nus kes­tä ko­et­te­le­muk­sis­sa, saa­ti sit­ten vii­mei­sel­lä tuo­mi­ol­la.

Pe­rus­tus on Kris­tuk­ses­sa

Ra­ken­ta­ja­ver­tauk­sen lo­pus­sa Jee­sus ko­ros­taa, et­tä pelk­kä kuun­te­le­mi­nen ei rii­tä, vaan on myös elet­tä­vä niin kuin us­koo. Ja on us­kot­ta­va niin kuin hän on Ju­ma­lan voi­man vai­kut­ta­ma­na opet­ta­nut. Hei­kom­pi­kin ra­ken­nus kes­tää, kun sen pe­rus­tus on kun­nos­sa. Us­kon­van­hurs­kaus ko­ros­taa Kris­tus­ta ja hä­nen pe­las­tus­te­ko­aan, hä­nen sa­naan­sa.

Jee­sus ky­syi ope­tus­lap­sil­taan, ke­nen ih­mi­set sa­no­vat hä­nen ole­van. Sit­ten hän jat­koi ky­sy­mis­tä: ”Kuka minä tei­dän mie­les­tän­ne olen?” Pie­ta­ri vas­taa: ”Sinä olet Kris­tus, elä­vän Ju­ma­lan poi­ka.” (Matt. 16:15–16.) Tä­män tun­nus­tuk­sen pääl­le Jee­sus pe­rus­ti seu­ra­kun­tan­sa. Se kes­tää, kos­ka vah­va­na pe­rus­tuk­se­na on pe­las­tus­te­ko, jon­ka Ju­ma­la po­jas­saan Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa val­mis­ti. Tätä sa­no­maa hän val­tuut­ti myös seu­ra­kun­tan­sa ju­lis­ta­maan an­ta­es­saan Pie­ta­ril­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met.

Ver­taus opet­taa va­lit­se­maan oi­kein. Se kut­suu Kris­tuk­sen osal­li­suu­teen. Kris­tuk­sen te­ke­mä työ kes­tää maa­il­man myrs­kyt, ja sen tur­vin saa­vut­taa us­kon pur­tem­me ker­ran au­tuu­den rau­hai­san sa­ta­man.

Mik­ko Ul­jas

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Matt. 7:24–27

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 11/2014.