Mii­ka oli Juu­dan pro­feet­to­ja, joka eli Je­sa­jan ai­ka­lai­se­na 700-lu­vun lop­pu­puo­lel­la en­nen Jee­suk­sen syn­ty­mää. Mui­den var­hais­ten pro­feet­to­jen ta­voin hän nuh­te­li kan­saan­sa syn­nis­tä, va­roit­ti Ju­ma­lan an­ka­ras­ta tuo­mi­os­ta ja tu­le­vas­ta ran­gais­tuk­ses­ta. Pro­feet­ta toi­mi Ju­ma­lan suu­na.

Mii­kan kir­jan alus­sa on sel­keä il­moi­tus teh­tä­vän an­ta­jas­ta: ”Tämä on Her­ran sana, joka tuli moo­re­se­ti­lai­sel­le Mii­kal­le Joo­ta­min, Aa­haan ja His­ki­an, Juu­dan ku­nin­gas­ten, päi­vi­nä – – se mitä hän näki” (1:1).

Luo­pu­muk­ses­ta seu­raa­vas­ta tuo­mi­os­ta, Baa­be­lin pak­ko­siir­to­lai­suu­des­ta, on va­vah­dut­ta­va en­nus­tus: ”Ty­tär Sii­on, niin­kuin syn­nyt­tä­jä, si­nun on läh­det­tä­vä ulos kau­pun­gis­ta ja asut­ta­va ke­dol­la ja men­tä­vä Baa­be­liin as­ti” (4:10). Si­veel­li­sen rap­peu­tu­mi­sen seu­rauk­se­na lu­pauk­sen kan­saa oli koh­taa­va Ju­ma­lan ku­ri­tus ja ko­et­te­le­muk­sen ai­ka.

Si­nun kes­kuu­des­ta­si nou­see hal­lit­si­ja

Nel­jän­nen lu­vun alus­sa on roh­kai­se­va lu­paus tu­le­vas­ta rau­han val­ta­kun­nas­ta: ”Ai­ko­jen lo­pus­sa on Her­ran temp­pe­lin vuo­ri sei­so­va vah­va­na, ylim­mäi­se­nä vuo­ris­ta, ja se on ole­va kor­kein kuk­ku­lois­ta, ja sin­ne vir­taa­vat kan­sat.” Je­sa­ja, jota on luon­neh­dit­tu pro­feet­to­jen ku­nin­kaak­si­kin, an­taa sa­man il­moi­tuk­sen tu­le­vas­ta: ”Tu­lee vie­lä ai­ka, jol­loin Her­ran py­hä­kön vuo­ri sei­soo lu­ja­na. Ylim­pä­nä vuo­ris­ta se ko­ho­aa, kor­keim­pa­na kuk­ku­lois­ta, ja kan­sat vir­taa­vat sin­ne.” (Jes. 2:2.)

Oi­ke­an, us­kol­li­sen pro­fee­tan kut­su­muk­se­na oli ju­lis­taa Ju­ma­lan tah­toa oma­na ai­ka­naan ja il­moit­taa Ju­ma­lan tu­le­via te­ko­ja maa­il­man päät­ty­mi­seen as­ti.

Teks­tim­me alus­sa Mii­ka viit­taa Bet­le­he­min seu­tuun, Ef­ra­taan, jos­ta on tu­le­va hal­lit­si­ja Is­ra­e­lis­sa. Tä­män hal­lit­si­jan al­ku­pe­rä on mui­nai­suu­des­ta, ian­kaik­ki­sis­ta ajois­ta. Pro­feet­ta kat­se­lee Kris­tus­ta, joka tuli ih­mi­sek­si en­sim­mäi­se­nä jou­lu­yö­nä. Evan­ke­lis­tat Mat­teus ja Jo­han­nes vah­vis­ta­vat tä­män en­nus­tuk­sen. Jo­han­nes il­mai­see sen näin: ”Kir­joi­tuk­sis­sa­han sa­no­taan, et­tä Mes­si­as on Daa­vi­din jäl­ke­läi­nen ja tu­lee Bet­le­he­mis­tä, Daa­vi­din ko­ti­kau­pun­gis­ta” (Joh. 7:42).

Muu­ta­mis­sa raa­ma­tun­koh­dis­sa Jee­sus­ta sa­no­taan Daa­vi­din po­jak­si. Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­sa tämä ni­mi­tys tois­tuu. Kun Jee­sus en­nen kär­si­mis­tään rat­sas­ti Je­ru­sa­le­miin, ih­mis­jouk­ko huu­si: ”Hoo­si­an­na, Daa­vi­din Poi­ka! Siu­nat­tu ol­koon hän, joka tu­lee Her­ran ni­mes­sä!” (Matt. 21:9.) Mii­kan vuo­si­sa­to­jen ta­kai­nen en­nus­tus tu­le­vas­ta hal­lit­si­jas­ta to­teu­tui.

To­ti­nen ih­mi­nen to­ti­ses­ta ih­mi­ses­tä

Kris­tus oli Ju­ma­lan Poi­ka, mut­ta myös to­ti­nen ih­mi­nen. Hän ot­ti or­jan muo­don ja tuli ih­mis­ten ver­tai­sek­si. Hä­nen syn­ni­tön si­ki­ä­mi­sen­sä Py­häs­tä Hen­ges­tä on ju­ma­lal­li­nen sa­lai­suus, jon­ka ym­mär­räm­me vain us­kon kaut­ta. Na­sa­re­ti­lai­nen neit­syt Ma­ria tuli Ju­ma­lan Po­jan äi­dik­si.

Las­ta odot­ta­van nai­sen sul­ha­nen sai ko­et­te­le­muk­seen­sa Ju­ma­lan il­moi­tuk­sen: ”Joo­sef, Daa­vi­din poi­ka, älä pel­kää ot­taa Ma­ri­aa vai­mok­se­si. Se, mikä hä­nes­sä on siin­nyt, on läh­töi­sin Py­häs­tä Hen­ges­tä. Hän syn­nyt­tää po­jan, ja si­nun tu­lee an­taa po­jal­le ni­mek­si Jee­sus, sil­lä hän pe­las­taa kan­san­sa sen syn­neis­tä.” (Matt. 1:20–21.) Mii­kan en­nus­tuk­sen mu­kaan esiin as­tui hän, joka on kait­se­va Her­ran voi­mas­sa, Her­ran, Ju­ma­lan­sa, ni­men val­ta­suu­ruu­des­sa (5:3).

Joo­sef ot­ti tä­män ih­meel­li­sen il­moi­tuk­sen us­kol­la vas­taan. Lap­sen syn­ty­män jäl­keen hän myös toi­mi näin. Ni­me­nan­to oli sa­mal­la lail­lis­ta­mis­toi­mi, jol­la Jee­sus lii­tet­tiin Joo­se­fin daa­vi­di­lai­sen su­vun täy­si­val­tai­sek­si jä­se­nek­si. Sik­si Jee­sus­ta ni­mi­tet­tiin Daa­vi­din po­jak­si.

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min alus­sa ole­va Jee­suk­sen su­ku­lu­et­te­lo avaa osal­taan hä­nes­tä an­net­tu­ja pro­fee­tal­li­sia en­nus­tuk­sia. Tun­ne­tuim­pia lie­nee Je­sa­jan jou­lup­ro­fe­tia, jos­sa ku­va­taan ver­soa, joka puh­ke­aa Ii­sain kan­nos­ta (Jes. 11:1). Beet­le­he­mi­läi­nen Ii­sai eli Jes­se oli Daa­vi­din isä.

Vie­lä var­hai­sem­pi en­nus­tus liit­tyy pat­ri­ark­ka Jaa­ko­bin nel­jän­teen poi­kaan Juu­daan. Hä­nen ni­meen­sä pe­rus­tui tu­le­van ku­nin­gas­kun­nan nimi, ja Juu­dan hei­mo oli ku­nin­gas Daa­vi­din ai­ka­na tär­kein Is­ra­e­lin kah­des­ta­tois­ta hei­mos­ta.

Kun ai­ka oli täyt­ty­nyt, täs­tä hei­mos­ta il­mes­tyi Mes­si­as. Kun ikään­ty­nyt pat­ri­ark­ka Jaa­kob kuo­lin­vuo­teel­laan Egyp­tis­sä hy­väs­te­li poi­ki­aan, hän sa­noi Juu­dal­le näin: ”Ei siir­ry val­tik­ka pois Juu­dal­ta, ei­kä käs­ki­jän sau­va hä­nen su­vul­taan. Hä­nen hei­mos­taan on tu­le­va se, jol­la on val­ta, hän­tä kan­sat tot­te­le­vat.” (1. Moos. 49:10.) Hen­gen kaut­ta Jaa­kob kat­se­li tu­le­vaa; hän kat­soi San­ka­ria, Ju­ma­lan Ka­rit­saa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nin.

Mii­kan mu­kaan Kris­tuk­sen al­ku­pe­rä on ian­kaik­ki­sis­ta ajois­ta. Hän oli, hän on ja hän on myös ker­ran tu­le­va. Apos­to­li Jo­han­nes kir­joit­taa ajan päät­ty­es­sä ta­pah­tu­vas­ta Her­ran toi­ses­ta tu­le­muk­ses­ta: ”Kat­so, hän tu­lee pil­vis­sä, ja kaik­ki sil­mät saa­vat näh­dä hä­net, nii­den­kin, jot­ka hä­net lä­vis­ti­vät, ja kaik­ki maan su­ku­kun­nat vai­ke­roit­se­vat hä­nen tul­les­san­sa” (llm. 1:7).

Pent­ti Sau­lio

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Mii­ka 5:1–4

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 12/2014.