Kir­je Ti­tuk­sel­le ja Ti­mo­teus­kir­jeet tun­ne­taan pai­men­kir­jei­nä, jot­ka si­säl­tä­vät neu­vo­ja van­him­pien aset­ta­mi­ses­ta seu­ra­kun­tiin. Seu­ra­kun­nan van­him­man ”on pi­det­tä­vä kiin­ni op­pim­me mu­kai­ses­ta, luo­tet­ta­vas­ta sa­nas­ta, niin et­tä hän ky­ke­nee myös roh­kai­se­maan toi­sia ter­veel­lä ope­tuk­sel­la ja ku­mo­a­maan vas­tus­ta­jien väit­teet” (Tit. 1:9). Ti­mo­teuk­sen mu­kaan ”Jo­kai­nen pyhä, Ju­ma­lan hen­ges­tä syn­ty­nyt kir­joi­tus on hyö­dyl­li­nen ope­tuk­sek­si, nuh­teek­si, ojen­nuk­sek­si ja kas­va­tuk­sek­si Ju­ma­lan tah­don mu­kai­seen elä­mään. Näin Ju­ma­lan ih­mi­ses­tä tu­lee täy­del­li­nen ja kaik­keen hy­vään ky­ke­ne­vä.” (2. Tim. 3:16–17.)

Rak­kau­den ar­mo­neu­vot

Ju­ma­la val­mis­ti Poi­kan­sa Jee­suk­sen Kris­tuk­sen vi­at­to­mas­sa kär­si­myk­ses­sä ja kuo­le­mas­sa lah­ja­pe­las­tuk­sen – ar­mon. Voi­maa pe­las­tuk­sen lah­jan us­ko­mi­seen an­taa evan­ke­liu­mi, syn­tien an­teek­si­an­ta­mus Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä. Evan­ke­liu­mia ju­lis­ta­vat Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kan­sa­lai­set. Ju­ma­lan lap­set, ar­mah­de­tut syn­ti­set, ovat Py­hän Hen­gen pap­pe­ja. Kris­tuk­sen työ maa­il­mas­sa jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan (Kris­ti­nop­pi 44).

Ju­ma­lan las­ten tun­to­merk­ki on kes­ki­näi­nen rak­kaus (Joh. 15:12–14), jota on vaa­lit­ta­va jo­ka­päi­väi­ses­sä us­kon­kil­voi­tuk­ses­sa. Paa­va­lin kir­je Ti­tuk­sel­le on ar­mon ja rak­kau­den kir­je.

Her­käs­ti ja hie­no­tun­tei­ses­ti Paa­va­li lä­hes­tyy kir­jees­sään us­ko­vai­sia, us­kon­si­sa­ria ja us­kon­vel­jiä. Py­hän Hen­gen he­del­miä – ei omia töi­tä ja an­si­oi­ta – ovat rait­tius, kun­ni­al­li­suus, sii­vol­li­suus, us­kon lu­juus, rak­kaus, kär­si­väl­li­syys, ar­vo­kas ja hil­lit­ty käy­tös, hy­vät ta­vat, lä­heis­ten ra­kas­ta­mi­nen ja kuun­te­le­mi­nen, si­veys, puh­taus, oman ko­din ar­vos­ta­mi­nen ja esi­val­lan kun­ni­oit­ta­mi­nen (Tit. 2:2–10).

Ju­ma­lan ar­mon va­ras­sa

Ar­mon Hen­ki loh­dut­taa, roh­kai­see ja neu­voo mei­tä: ”Ju­ma­lan ar­mo on näet il­mes­ty­nyt pe­las­tuk­sek­si kai­kil­le ih­mi­sil­le, ja se kas­vat­taa mei­tä hyl­kää­mään ju­ma­lat­to­muu­den ja maa­il­mal­li­set hi­mot ja elä­mään hil­li­tys­ti, oi­ke­a­mie­li­ses­ti ja Ju­ma­laa kun­ni­oit­ta­en täs­sä maa­il­mas­sa, kun odo­tam­me au­tu­aan toi­vom­me to­teu­tu­mis­ta, suu­ren Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen kirk­kau­den il­mes­ty­mis­tä” (Tit. 2:11–13).

Paa­va­li jat­kaa: ”Hän an­toi it­sen­sä alt­tiik­si mei­dän puo­les­tam­me lu­nas­taak­seen mei­dät va­paik­si kai­kes­ta vää­ryy­des­tä ja puh­dis­taak­seen mei­dät omak­si kan­sak­seen, joka kai­kin voi­min te­kee hy­vää” (Tit. 2:14).

Loh­du­tuk­sen, roh­kai­sun ja neu­von sa­nat ovat Ju­ma­lan val­ta­kun­nan lah­ja-aar­tei­ta. Elä­vä Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta on ”to­tuu­den pat­sas ja pe­rus­tus” (1. Tim. 3:15). Ter­veen opin mu­kai­nen elä­mä on Ju­ma­lan ar­mos­ta elä­mis­tä.

Py­hän Hen­gen ar­mo­neu­vot opet­ta­vat Ju­ma­lan las­ta hä­nen us­kon­kil­voi­tuk­ses­saan jo­kai­se­na päi­vä­nä. Jee­sus pu­hut­te­lee rak­kaas­ti jää­hy­väis­pu­hees­saan ope­tus­lap­si­aan ja lu­paa ol­la Hen­ken­sä kaut­ta hei­dän luo­naan: ”Jos te ra­kas­tat­te mi­nua, te nou­da­tat­te mi­nun käs­ky­jä­ni. Minä kään­nyn Isän puo­leen, ja hän an­taa teil­le toi­sen puo­lus­ta­jan, joka on kans­san­ne ikui­ses­ti. Tämä puo­lus­ta­ja on To­tuu­den Hen­ki. Maa­il­ma ei voi Hen­keä saa­da, sil­lä maa­il­ma ei näe ei­kä tun­ne hän­tä. Mut­ta te tun­net­te hä­net, sil­lä hän py­syy luo­nan­ne ja on teis­sä.” (Joh. 14:15–17.)

Jää­hy­väis­pu­hees­sa on Kris­tuk­sen lu­paus: ”Tä­män minä olen pu­hu­nut teil­le nyt, kun vie­lä olen tei­dän luo­nan­ne. Puo­lus­ta­ja, Pyhä Hen­ki, jon­ka Isä mi­nun ni­mes­sä­ni lä­het­tää, opet­taa teil­le kai­ken ja pa­laut­taa mie­leen­ne kai­ken, mitä olen teil­le pu­hu­nut.” (Joh. 14: 25–26.)

Tai­vaan Isäl­tä saam­me pyy­tää yk­sin­ker­tais­ta lap­sen us­koa (Mark. 10:13–16). Hä­nel­tä saam­me pyy­tää myös herk­kiä kor­via ja kät­ke­vää sy­dän­tä vas­taa­not­taa Py­hän Hen­gen neu­vo­ja. Tai­vaan Isä on vas­tan­nut ja vas­taa edel­leen pyyn­töi­him­me. Hyvä Pai­men ve­tää mei­dät, lam­paan­sa ja ka­rit­san­sa, lä­hel­leen ja sa­noo: ”Mi­nun Isä­ni ra­kas­taa sitä, joka ra­kas­taa mi­nua, ja hän­tä mi­nä­kin ra­kas­tan ja il­mai­sen hä­nel­le it­se­ni” (Joh. 14:21).

Kyös­ti Pie­vi­läi­nen

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Tit. 2:1–15

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 10/2015