Pyhä Raa­mat­tu on Ju­ma­lan sa­naa, jon­ka us­kos­ta elä­neet ih­mi­set ovat kir­joit­ta­neet Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta. Lut­he­rin mu­kaan ”Pyhä Raa­mat­tu ai­no­as­taan on kai­ken to­tuu­den läh­de ja al­ku­pe­rä. – – Se on Ju­ma­lan sana, jota on eh­doit­ta seu­rat­ta­va ja to­tel­ta­va! Kaik­kien tu­lee ol­la sil­le ala­mai­sia. Kir­kos­sa ei saa ju­lis­taa tai kuul­la mi­tään muu­ta op­pia kuin puh­das­ta sa­naa, py­hää Raa­mat­tua.” Lut­her ko­ko­si Raa­ma­tun kes­kei­set ope­tuk­set Vä­hään ka­te­kis­muk­seen ja sa­noi ime­vän­sä sii­tä joka päi­vä ra­vin­toa niin kuin lap­si.

Raa­ma­tun mu­kaan Ju­ma­la on rak­kau­den läh­de ja al­ku­syy. Koko elä­mäm­me on Ju­ma­lan lah­jaa ja rak­kau­den seu­raus­ta. Suu­rin rak­kau­den il­men­ty­mä on kui­ten­kin sii­nä, et­tä ”Ju­ma­lan rak­kaus il­mes­tyi mei­dän kes­kuu­teem­me, et­tä hän lä­het­ti ai­no­an Poi­kan­sa maa­il­maan, an­ta­maan meil­le elä­män” (1. Joh. 4:9). Se, joka ra­kas­taa Ju­ma­laa yli kai­ken ja lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­ään, täyt­tää lain vaa­ti­muk­sen.

Ju­ma­la on kol­miyh­tei­nen: hän on Isä, Poi­ka ja Pyhä Hen­ki. Isä­nä hän on kai­ken luo­ja ja yl­lä­pi­tä­jä, elä­män ja kuo­le­man Her­ra. Poi­ka­na hän on lu­nas­ta­ja ja syn­nin so­vit­ta­ja. Kris­tuk­sen työ jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan.

Ju­ma­lan sa­nan ju­lis­tuk­seen kuu­luu kes­kei­ses­ti sa­no­ma pa­ran­nuk­ses­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta. Ju­ma­lan sa­naa se­lit­tä­vis­sä saar­nois­sa kuu­lee usein sa­not­ta­van: Ju­ma­la vi­haa syn­tiä, mut­ta ra­kas­taa syn­tis­tä ih­mis­tä. Lut­her neu­voo, et­tä joka ha­lu­aa löy­tää Ju­ma­lan, hä­nen on en­sin löy­det­tä­vä Ju­ma­lan lap­set maan pääl­tä. Ku­kaan ei pää­se tai­vaa­seen muu­ten kuin vas­taa­not­ta­mal­la evan­ke­liu­min us­ko­val­ta. Val­ta an­taa an­teek­si on niil­lä, jot­ka ovat it­se us­ko­neet (Kirk­ko­pos­til­la, 1. sun­nun­tai pää­si­äi­ses­tä).

Raa­ma­tus­sa on usei­ta esi­merk­ke­jä sii­tä, mi­ten Ju­ma­la ra­kas­taa syn­tiin jou­tu­nut­ta to­tuu­des­sa. Näis­tä mai­nit­ta­koon pro­feet­ta Na­ta­nin kes­kus­te­lu ku­nin­gas Daa­vi­din kans­sa ja pro­feet­ta Je­sa­jan käyn­ti ku­nin­gas His­ki­an luo­na. Vaik­ka Ju­ma­la pu­hut­te­li hy­vin suo­raan, kes­kus­te­lun yti­me­nä oli rak­kaus.

Eräs Raa­ma­tun kau­neim­mis­ta hel­mis­tä syn­ti­sen ar­mah­ta­mi­ses­sa on Jee­suk­sen ope­tus­pu­he tuh­laa­ja­po­jas­ta. Sii­nä ta­vas­sa, mi­ten isä ot­ti syn­neis­sä ry­pe­neen ja kaik­ken­sa tuh­lan­neen po­jan vas­taan, on meil­le pal­jon op­pi­mis­ta.

Suo­koon Ju­ma­la, et­tä edel­leen kuu­li­sim­me hä­nen ää­nen­sä yli mui­den op­pien ja opet­ta­jien.

Il­po Sauk­ko­nen