Jarmo Määttä
Jarmo Määttä
Aika on suhteellinen käsite. Joskus se tuntuu pitkältä, toisinaan se saa siivet ja välillä sen kulun toivoisi hidastuvan. Välillä laskemme päiviä tiettyyn tapahtumaan. Lapsuuden joulukalenteri toi ajan kulkuun konkretiaa, jossa jouluaaton luukku ja tihentyvä odotuksen jännitys olivat päivä päivältä lähempänä. Nyt lasketaan päiviä Kauhavan Suviseuroihin.
Suviseuramatkaan valmistautuvissa perheissä on paljon muistettavaa, jotta kaikki valmistelut ehditään tehdä ajoissa. Kiirekin voi tulla. Suviseuravalmisteluissa ajan kulku voi tuntua liiankin nopealta: ehditäänkö kaikki saada valmiiksi ajoissa? Olen seurannut vaimoni työskentelyä jäsenenä työvoimatoimikunnassa, jossa työ Kauhavan Suviseuroja varten aloitettiin jo puolitoista vuotta sitten. Se on vaatinut useita kokouksia ja tarkkaa aikatauluttamista, jotta kaikki valmistelut onnistuvat ja työvuorot saadaan täytettyä.
Suviseurat on joulun ohella erityinen tapahtuma, jonka kohdalla pysähdyn miettimään aikaa; mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Molempiin tapahtumiin liittyy paljon valmisteluja, muistoja ja mielikuvia, kiirettäkin. Muistot liittyvät tunnelmaan, ihmissuhteisiin, kokemuksiin ja odotuksiin. Vanhat muistot, tunnelmat ja kokemukset palaavat mieleen. Jotkut muistot ovat tuoreita, kuluneen vuoden ajalta, toiset muistot taas kantavat vuosikymmenten taakse lapsuuteen ja nuoruuteen. Osa muistoista on iloisia ja mukavia; on turvallisuuden tunnetta, yhteistä tekemistä, keskusteluja, valmisteluja ja mukavien asioiden odottamista. Samalla palaan mielikuvissani menneisiin Suviseuroihin elämänkaareni eri vaiheissa. Suviseura-arki ja omat tunnelmat ovat olleet hyvin erilaista lapsena, nuorena, pienten lasten vanhempana ja nyt, kun omia pieniä lapsia ei enää ole. Myös hyvin erilaiset työvuorot eri Suviseuroissa ovat jättäneet muistijälkensä.
Tunnen myös haikeutta. Suviseuroissa huomaan taas yhden vuoden kuluneen. Mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut? Usein hämmästyn ajankulua, kun Suviseuroissa huomaan harmaantuneet ikätoverini. Mihin aika on niin nopeasti mennyt? Olen taas vuoden vanhempi, vuoden kokeneempi, edennyt taas vuoden elämänkaarellani. Kun suuntaan katseeni menneeseen, totean monen rakkaan ja itselleni merkittävän ihmisen tulleen jo elämänkaarensa päähän. Erityisellä tavalla he palaavat mieleeni Suviseuroissa. Ajatus suuntautuu myös tulevaan: kuinka kauan minulla on aikaa? Entä läheisilläni?
Kauhavan Suviseurat lähenevät päivä päivältä. Suviseuravieraana on hyvä olla. Suviseurat mahdollistava valtava taustatyö jää suurelta osin piiloon. Se on vaatinut paljon aikaa ja hyvää suunnittelua. Suviseuroissa Jumalan sana rohkaisee uskomaan ja luottamaan tulevaisuuteen. Kun katson eteenpäin ja mietin tulevaa vuotta, aika voi näyttää myös pelottavalta. Monista uhkakuvista huolimatta voin kuitenkin luottaa siihen, että kaikki on Jumalan käsissä. Myös Kauhavan Suviseuroja on siihen luottaen hyvä valmistella ja sitten saapua myös suviseuravieraaksi.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys