Mik­si mi­nun pi­täi­si an­taa pa­lau­tet­ta? Mitä hyö­tyä sii­tä on?

Etee­ni tu­lee usein ti­lan­tei­ta, jois­sa pa­laut­teen an­ta­mi­nen oli­si pai­kal­laan. Lii­an mon­ta ker­taa se on kui­ten­kin jää­nyt an­ta­mat­ta. On­nek­si vie­lä ei ole myö­häis­tä ope­tel­la ja ke­hit­tää tätä tär­ke­ää tai­toa.

Pa­lau­te saat­taa ol­la se­kin, et­tä ei an­ne­ta pa­lau­tet­ta. Hil­jai­suus ker­too jos­tain, tai ai­na­kin se voi­daan jois­sain ta­pauk­sis­sa tul­ki­ta kan­na­no­tok­si. Sil­loin kun odo­tam­me pa­lau­tet­ta, mut­ta jos­tain syys­tä em­me sitä saa, saa­tam­me teh­dä eri­lai­sia joh­to­pää­tök­siä pie­nis­tä­kin ym­pä­ris­tön vih­jeis­tä.

Ku­kaan ei näy­tä odot­ta­van enem­pää, jo­ten tämä tai­taa ol­la riit­tä­vä suo­ri­tus­ta­so. Kir­joi­tuk­se­ni oli var­maan hyvä, kos­ka sitä ei ai­na­kaan hau­kut­tu. Huo­ma­sin ih­mis­ten vält­te­le­vän kat­set­ta­ni, jo­ten esi­tyk­se­ni ei tain­nut men­nä ihan put­keen…

Myön­tei­sel­lä ja oi­kein koh­dis­te­tul­la pa­laut­teel­la on us­ko­ma­ton voi­ma. Poi­ka­ni ker­toi ko­to­na, kuin­ka opet­ta­ja oli ke­hu­nut hä­nen lau­lu­ään­tään. Tä­män seu­rauk­se­na olem­me saa­neet ilok­sem­me kuul­la tuo­ta ko­me­aa lau­lu­ään­tä lä­hes päi­vit­täin.

Sa­nan­las­kuis­sa ku­va­taan po­si­tii­vis­ta pa­lau­tet­ta kau­niis­ti: "Kul­ta­o­me­noi­ta ho­pe­a­mal­jois­sa ovat oi­ke­aan ai­kaan lau­su­tut sa­nat" (San. 25:11).

Pa­lau­tet­ta voi an­taa myös it­sel­leen. It­se asi­as­sa teem­me näin jat­ku­vas­ti, ha­lu­sim­me­pa tai em­me. Il­mi­ö­tä kut­su­taan si­säi­sek­si pu­heek­si. Kum­man pa­laut­teen seu­raa­vis­ta ha­lu­ai­sit mie­luum­min saa­da suo­ri­tuk­ses­ta­si: "Mo­ka­sit, olit ai­van kam­mot­ta­va!" vai "Hie­nos­ti meni, sinä teit sen!" Ko­kei­le an­taa seu­raa­val­la ker­ral­la it­sel­le­si sa­man­lai­nen pa­lau­te, jon­ka an­tai­sit par­haal­le ys­tä­väl­le­si. Luu­len­pa, et­tet ai­na­kaan moit­ti­si tai syyl­lis­täi­si ys­tä­vää­si.

Paa­va­li an­toi it­sel­leen sel­lais­ta pa­lau­tet­ta, joka on meil­le­kin ta­voit­te­le­mi­sen ar­vois­ta: "Olen kil­pail­lut hy­vän kil­pai­lun, olen juos­sut pe­ril­le ja säi­lyt­tä­nyt us­ko­ni" (2. Tim. 4:7).

Pa­laut­teel­la on myös tär­keä roo­li uu­den op­pi­mi­ses­sa. Pyr­kies­sään koh­ti ta­voi­tet­ta niin opis­ke­li­jan, työn­te­ki­jän kuin joh­ta­jan­kin on tär­ke­ää saa­da tie­toa edis­ty­mi­ses­tään. Mis­sä olen on­nis­tu­nut ja mi­hin seu­raa­vak­si kan­nat­taa pa­nos­taa? On myös hyö­dyl­lis­tä tie­tää mis­sä on ke­hi­tet­tä­vää tai kor­jat­ta­vaa ja mitä voi­si eh­kä teh­dä toi­sin.

Ra­ken­ta­van tai oh­jaa­van pa­laut­teen voi an­taa mo­nel­la tyy­lil­lä. Sa­no­ja­kin tär­ke­äm­pää on usein tapa, jol­la pa­lau­te an­ne­taan. Tätä asi­aa on syy­tä lä­hes­tyä eri­tyi­sel­lä herk­kyy­del­lä, sil­lä tul­kit­sem­me jo­kai­nen asi­oi­ta hie­man eri ta­voin.

An­ta­es­sa­ni lä­hei­sil­le­ni pa­lau­tet­ta vaik­ka­pa hei­dän käy­tök­ses­tään, ha­lu­ai­sin huo­mi­oi­da saa­ma­ni vii­saat neu­vot: "koh­dis­ta nuh­tee­si per­soo­nan si­jaan so­pi­mat­to­maan käy­tök­seen" ja "yk­si ne­ga­tii­vi­nen pa­lau­te ku­mo­aa vä­hin­tään vii­si po­si­tii­vis­ta".

Tun­nen van­hem­pia ih­mi­siä, jot­ka ovat ker­to­neet nuo­rem­pi­na saa­mis­taan pa­laut­teis­ta. Nämä pa­laut­teet ovat ol­leet rat­kai­se­vas­sa roo­lis­sa muun mu­as­sa myö­hem­mis­sä ih­mis­suh­teis­sa ja ura­va­lin­nois­sa. Yh­del­le oli sa­not­tu: "kun si­nul­ta käy nuo hom­mat niin kä­te­väs­ti, niin olet­ko aja­tel­lut läh­teä opis­ke­le­maan tuo­ta alaa" ja toi­sel­le: "si­nun ei eh­kä kan­na­ta teh­dä noi­ta töi­tä, kun tuo­kaan ei näy­tä oi­kein on­nis­tu­van". Voit var­mas­ti ku­vi­tel­la näi­den pa­laut­tei­den seu­rauk­set.

Vaik­ka pa­laut­teel­la saat­taa ol­la suur­ta­kin vai­ku­tus­ta ih­mi­sen elä­mään, sen an­ta­mis­ta ei tar­vit­se aras­tel­la. Pa­lau­tet­ta kan­nat­taa ja­kaa usein ja rei­lus­ti, myön­tei­ses­sä ja ra­ken­ta­vas­sa hen­ges­sä.

Kii­tos on tär­keä pa­lau­te, jota ei voi an­taa lii­kaa. Kii­tok­seen meil­lä on ai­na ai­het­ta.

Ys­tä­vä­ni tur­hau­tui kun ei saa­nut kai­paa­maan­sa pa­lau­tet­ta: "teki niin taik­ka näin, mi­tään ei kuu­lu. Tai­dan lo­pet­taa tä­hän!"

Et­hän sinä lyö vie­lä hans­ko­ja­si tis­kiin? Ni­mit­täin juu­ri nyt on so­pi­va het­ki an­taa ja vas­taa­not­taa pa­lau­tet­ta, op­pia uut­ta ja ot­taa as­kel elä­mäs­sä eteen­päin.