JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ju­ma­laan luot­ta­en

13.1.2022 9.35

Juttua muokattu:

13.1. 09:34
2022011309345520220113093500

Suvi Myl­ly­mä­ki

Vuo­den vaih­tu­es­sa sei­soim­me ko­tim­me lä­hel­lä nel­jän tien ris­teyk­ses­sä. Se on sel­lai­nen ris­tey­sa­lue, jo­hon nä­kyy laa­jal­ta alu­eel­ta am­mu­tut ra­ke­tit. Tun­tui jo­ten­kin juh­lal­li­sel­ta seis­tä sii­nä kes­kiy­öl­lä, pi­me­äs­sä, räis­ky­vän tai­vaan al­la maan hoh­ta­es­sa val­koi­se­na. Uu­den vuo­den toi­vo­tus­ten sä­es­tyk­sel­lä läh­dim­me koh­ti vuot­ta 2022.

Olen huo­man­nut, et­tä uu­den vuo­den lu­paus­ten te­ke­mi­nen ei ole ny­ky­ään niin suo­sit­tua kuin en­nen. Ai­em­min jon­kin­lai­sen lu­pauk­sen te­ke­mi­nen oli mel­kein vel­vol­li­suus. Aa­ton viet­toon kuu­lui ky­sel­lä toi­sil­ta, mitä ku­ka­nen­kin oli lu­van­nut. It­se­kin olen lu­van­nut eri­lai­sia asi­oi­ta, eh­kä suu­rim­pa­na lu­pauk­se­na pyr­ki­mys muut­tua pa­rem­mak­si ih­mi­sek­si.

Tänä vuon­na so­mes­sa tuli vas­taan toi­vei­ta sii­tä, et­tä uu­si vuo­si vei­si vai­keu­det men­nes­sään ja toi­si iloa tul­les­saan. Luu­len, et­tä sa­no­mat­ta­kin useim­mat toi­voi­vat mei­dän pää­se­vän eroon ra­joi­tuk­sis­ta ja nii­tä ai­heut­ta­nees­ta tau­dis­ta. Tä­hän toi­vee­seen yh­dyin sy­dä­mes­tä­ni. Mei­dän per­hees­säm­me jou­lu ja uu­si vuo­si me­ni­vät ko­to­na omal­la po­ru­kal­la, kun tämä kut­su­ma­ton vie­ras tun­keu­tui ko­tiim­me juu­ri jou­lun al­la.

Luin so­mes­ta myös päi­vi­tyk­siä, jois­sa toi­vot­tiin kir­joit­ta­jien an­ta­van päi­vi­tyk­sen te­ki­jäl­le en­si vuo­del­le jo­kin myön­tei­nen sana, jon­ka piti al­kaa kir­joit­ta­jan etu­ni­men al­ku­kir­jai­mel­la. Ih­mi­set oli­vat kir­joit­ta­neet kau­nii­ta asi­oi­ta. Rai­sa toi­voi rak­kaut­ta, An­na ar­mol­li­suut­ta ja Tii­na toi­voa. Minä toi­voin use­am­mal­le sees­tei­syyt­tä.

Mi­nus­ta on hie­noa, et­tä vel­voit­ta­vien lu­paus­ten ai­ka tun­tuu ole­van ohi. Kun mie­tin, mitä ih­mi­nen tar­vit­see elä­mään­sä, va­lit­sen tär­keim­mäk­si luot­ta­muk­sen. Toi­von kai­kil­le ih­mi­sil­le luot­ta­mus­ta sii­hen, et­tä kaik­ki asi­at jär­jes­ty­vät niin kuin on tar­koi­tet­tu. Luot­ta­mus­ta sii­hen, et­tä maa­il­ma on hyvä. Luot­ta­mus­ta kaik­ki­val­ti­aa­seen Ju­ma­laan.

Lap­suu­den us­ko­vai­se­na luot­ta­mus Ju­ma­lan huo­len­pi­toon on oi­ke­as­taan ihan it­ses­tään­sel­vää. Elä­män pe­rus­ta on ra­ken­net­tu vah­val­le kal­li­ol­le, jon­ka tie­tää kan­ta­van kai­kis­sa elä­män vai­heis­sa, vai­keuk­sis­sa loh­dut­ta­en ja on­nen het­kis­sä siu­na­ten.

Kuun­te­lin vii­me vuon­na yh­den lu­en­non it­se­tun­non ke­hit­tä­mi­ses­tä. Lu­en­noit­si­ja ke­hot­ti kuun­te­li­joi­ta va­lit­se­maan luot­ta­muk­sen. Hän an­toi neu­vo­ja sii­tä, mi­ten pys­tyi­si luot­ta­maan asi­oi­den on­nis­tu­mi­seen. Hän­tä kuun­nel­les­sa­ni koin va­lais­tu­mi­sen het­ken sii­tä, mi­ten mi­nun elä­mää­ni kuu­lu­va luot­ta­mus on vah­vem­pi kuin mitä tämä elä­män­ta­pa­val­men­ta­ja kos­kaan pys­tyi­si tar­jo­a­maan. Sa­mal­la ym­mär­sin, et­tä maa­il­mas­sa on pal­jon ih­mi­siä, joil­la ei sitä ole. Tu­lin jo­ten­kin su­rul­li­sek­si hei­dän puo­les­taan. Poh­din sitä, et­tä jos ei us­ko Ju­ma­laan kai­ken Luo­ja­na ei­kä hä­nen huo­len­pi­toon­sa, on var­mas­ti han­ka­la löy­tää luot­ta­mus­ta elä­män kul­kuun. Ei­kö luot­ta­mus ole ai­na luot­ta­mus­ta jo­hon­kin? Voi­ko luot­ta­mus maa­il­man­kaik­keu­teen tai jo­hon epä­mää­räi­seen tuot­taa sa­man­lais­ta tur­val­li­suu­den tun­net­ta kuin luot­ta­mus Ju­ma­laan voi an­taa?

Kun en­sim­mäi­set ra­joi­tuk­set tu­li­vat Suo­meen kak­si vuot­ta sit­ten, naa­pu­rim­me sa­noi aja­tel­leen­sa, et­tä tä­män on yl­hääl­tä an­net­tu muis­tu­tus ih­mi­sil­le. Eh­kä hän oli oi­ke­as­sa. Tämä poik­keu­sai­ka on var­mas­ti muo­kan­nut ih­mis­ten aja­tuk­sia ja ar­vo­ja. Ai­na­kin toi­von sitä. Toi­von, et­tä ih­mis­ten ko­vat ar­vot oli­si­vat edes hiu­kan peh­men­neet. Pan­de­mi­an­kin suh­teen mei­dän on kui­ten­kin vain luo­tet­ta­va, et­tä tämä jos­kus lop­puu ja et­tä täs­tä kai­kes­ta seu­raa jo­tain hy­vää­kin. Jos joku on ku­lu­nee­na vuon­na me­net­tä­nyt luot­ta­muk­sen­sa joko Ju­ma­laan, ih­mi­siin tai elä­mään yleen­sä, toi­von, et­tä hän löy­täi­si sen tänä vuon­na uu­del­leen. Mi­nä­kään en teh­nyt yh­tään uu­den vuo­den lu­paus­ta. Uu­si vuo­si on läh­te­nyt käyn­tiin päi­vä ker­ral­laan, naut­tien jo­kai­sen päi­vän mu­ka­naan tuo­mis­ta asi­ois­ta. Luot­ta­muk­sel­la ja päi­vän lap­si­na voi­daan tä­tä­kin vuot­ta elää eteen­päin.

Tämä teks­ti on mi­nun vii­mei­sen blo­gi­vuo­te­ni en­sim­mäi­nen kir­joi­tus. Täy­tyy tun­nus­taa, et­tä ai­heen löy­ty­mi­sen suh­teen luot­ta­mus oli täl­lä ker­taa vä­hän ko­e­tuk­sel­la. Ja sen­kin suh­teen, et­tä mis­tä löy­dän yh­teen­tois­ta tu­le­vaan kir­joi­tuk­seen so­pi­van ai­heen. Tun­tuu, et­tä kah­den vuo­den ai­ka­na olen kir­joit­ta­nut jo kai­kis­ta mie­leen tu­le­vis­ta ai­heis­ta. Olen naut­ti­nut kir­joit­ta­mi­ses­ta. On ol­lut mu­ka­vaa, kun seu­rois­sa joku on kom­men­toi­nut kir­joi­tus­ta­ni muu­ta­mal­la po­si­tii­vi­sel­la sa­nal­la. Tä­män kir­joi­tuk­sen ai­hee­seen no­ja­ten rau­hoit­te­len it­se­ä­ni ja muis­tu­tan, et­tä ei­pä mi­nul­la muu­ta­kaan vaih­to­eh­toa ole kuin luot­taa sii­hen, et­tä Ju­ma­la an­taa kul­loi­seen­kin het­keen so­pi­via aja­tuk­sia.

SuviMyllymäki
Kuudesta pojastaan ja neljästä tytöstään onnellinen "palijasjalakane raahelaine" vaimo. Terveyshallintotiedettä opiskeleva maailmanparantaja, joka voimaantuu ihanista ihmisistä ympärillään, uppoutuu hyviin kirjoihin ja sanoittaa joskus lasten laulut uusiksi. Haaveilee, että "olis kovasa kunnosa". Voit kertoa minulle ajatuksistasi, suvimy@gmail.com
21.1.2022

Lau­la­kaa Her­ral­le, ylis­tä­kää hän­tä, ker­to­kaa hä­nen ih­me­töis­tään. Ps. 105:2

Viikon kysymys