Luin erääs­tä some-pro­fii­lis­ta mie­len­kiin­toi­sen tie­don: hen­ki­lö ker­toi käy­neen­sä kou­lua ni­mel­tä ”kan­ta­pää­o­pis­to”. Sa­mas­tuin hä­neen heti. Kan­ta­pää­o­pis­to on ol­lut mi­nun­kin tär­kein op­pi­lai­tok­se­ni.

Po­jas­ta pol­vi pa­ra­nee, ja lap­set­kin ovat al­ka­neet il­moit­tau­tua kurs­seil­le. Yk­si lap­sis­tam­me oli kuul­lut väit­teen, et­tä lait­ta­mal­la as­ti­an­pe­su­ai­net­ta tis­ki­ko­nee­seen saa­daan ai­kaan mie­len­kiin­toi­nen il­miö, vaah­tou­tu­mi­nen. Tut­ki­mus­hy­po­tee­si on nyt tes­tat­tu em­pii­ri­sin tut­ki­mus­me­ne­tel­min mei­dän keit­ti­ös­säm­me. Ar­ve­len, et­tä sekä ke­mi­al­li­nen et­tä isäl­li­nen re­ak­tio tu­li­vat näh­tyä niin pe­rus­teel­li­ses­ti, et­tä ko­et­ta on tus­kin tar­peen tois­taa.

Kun asi­an op­pii kan­ta­pään kaut­ta, on yleen­sä tul­lut teh­tyä vir­he. Kan­ta­pää­o­pis­tos­sa asi­at opi­taan vir­hei­tä te­ke­mäl­lä, ei niis­tä lu­ke­mal­la. Ope­tu­soh­jel­maan kuu­luu myös, et­tei van­hem­mil­ta opis­ke­li­joil­ta ky­sy­tä. Me­ne­tel­mä on te­ho­kas mut­ta ki­vu­li­as.

Van­han sa­non­nan mu­kaan tyh­mä ei ole se, joka te­kee vir­heen, vaan se, joka tois­taa sen. Olen kui­ten­kin huo­man­nut, et­tä var­sin­kin ih­mis­suh­teis­sa tois­tan sa­mo­ja vir­hei­tä. So­si­aa­li­ses­sa kans­sa­käy­mi­ses­sä rat­kai­sut ovat usein vais­ton­va­rai­sia ja kum­pu­a­vat sy­väl­tä per­soo­nas­tam­me ja hen­ki­lö­his­to­ri­as­tam­me. Ih­mi­sen mie­li on kuin pro­ses­so­ri, joka on oh­jel­moi­tu toi­mi­maan tie­tyl­lä ta­val­la. Kun ta­pah­tuu x ja y, mi­nul­le sa­no­taan z ja ta­ka­na on vie­lä muu­ta­ma huo­nos­ti nu­kut­tu yö, niin re­ak­ti­o­ni on var­muu­del­la sama.

Eins­tei­nin väi­te­tään sa­no­neen, et­tä on jär­je­tön­tä tois­taa sa­maa asi­aa uu­del­leen ja odot­taa eri­lai­sia tu­lok­sia. Vuo­ro­vai­ku­tuk­sen tois­tu­via on­gel­mia ei voi kor­ja­ta pin­taa si­lot­ta­mal­la, vaan mie­len syö­ve­reis­sä. Jos mo­ti­vaa­ti­o­ta muu­tok­seen riit­tää, koko pro­ses­so­ri tai ai­na­kin sen osia on jos­kus py­rit­tä­vä oh­jel­moi­maan uu­del­leen. On ky­syt­tä­vä it­sel­tään yk­sin­ker­tai­sia, mut­ta pal­jas­ta­via ky­sy­myk­siä: mik­si toi­min näin? Mikä on pe­rim­mäi­sin vai­ku­tin, joka saa mi­nut te­ke­mään ja sa­no­maan asi­oi­ta, jot­ka tuot­ta­vat mie­li­pa­haa ja joi­ta ka­dun jäl­ki­kä­teen?

Jos pys­tyy vas­taa­maan it­sel­leen esit­tä­miin­sä ky­sy­myk­siin re­hel­li­ses­ti, ei­vät vas­tauk­set usein­kaan ole mai­rit­te­le­via. Mi­nän suo­ja­va­rus­tus­ten pur­ka­mi­nen on nöy­ryyt­tä vaa­ti­vaa ja ai­kaa vie­vää puu­haa. Sa­mal­la se on kui­ten­kin hy­vin mie­len­kiin­tois­ta ja an­toi­saa. On ilo op­pia tun­te­maan it­se­ään pa­rem­min, vaik­ka se ta­pah­tui­si­kin suu­rel­la vai­val­la ja vir­heis­tä op­pien, kan­ta­pään kaut­ta.

Kan­ta­pää­o­pis­tos­sa on ta­pa­na, et­tä in­nok­kaat opis­ke­li­jat oh­jau­tu­vat spon­taa­nis­ti jat­ko­kurs­sil­le. En­nen kuin aloin kir­joit­taa tätä teks­tiä, täy­tin pyyk­ki­ko­neen ja ih­met­te­lin, mis­tä oli tul­lut kasa mär­kiä pyyh­kei­tä. Ar­voi­tus rat­ke­si pe­suoh­jel­man ede­tes­sä: jo­hon­kin­han as­ti­an­pe­su­ko­nees­ta pur­sun­nut vaah­to oli täy­ty­nyt imeyt­tää. Tie­don­ja­noi­sil­le ker­rot­ta­koon, et­tä Fai­ry vaah­to­aa niin as­ti­an- kuin pyy­kin­pe­su­ko­nees­sa­kin. Meil­lä on täl­lä het­kel­lä var­mas­ti Suo­men puh­taim­mat pyyh­keet.