Mark­ku Ka­mu­la

Jo eka­luok­ka­lai­nen tie­tää, et­tä yk­si plus yk­si on kak­si. Kol­mas­luok­ka­lai­nen tie­tää, et­tä seit­se­män ker­taa kah­dek­san on vii­si­kym­men­tä­kuu­si. Vie­lä edis­ty­neem­pi tie­tää, et­tä vesi on ha­pen ja ve­dyn muo­dos­ta­ma epä­or­gaa­ni­nen yh­dis­te ja et­tä E=mc2 *) Näin meil­le on ope­tet­tu, ja näin se on.

Ai­na noi­ta asi­oi­ta ei ole tie­det­ty. Plus­las­ku­ja var­maan on osat­tu läpi ih­mis­kun­nan his­to­ri­an, mut­ta al­ku­ai­neis­ta on ol­lut hei­kom­pi kä­si­tys. Jee­suk­sen ai­koi­na aja­tel­tiin, et­tä vesi, tuli, maa ja il­ma ovat kaik­kien ai­nei­den läh­tei­tä. Sil­loin us­kot­tiin myös niin, et­tä Maa on kai­ken ole­van kes­kus, ja et­tä Au­rin­ko kier­tää Maa­ta. Asi­as­ta oli kyl­lä toi­sen­lais­ta­kin nä­ke­mys­tä, mut­ta kum­paa­kaan nä­ke­mys­tä ei voi­tu to­dis­taa oi­ke­ak­si tai vää­räk­si.

Ih­mis­kun­ta pär­jä­si sa­to­ja vuo­sia ai­ka vä­häi­sel­lä te­o­ri­a­tie­dol­la, kun­nes tie­don maa­il­ma al­koi suo­ras­taan järk­kyä. 1400-lu­vun lo­pul­la Kris­tof­fer Ko­lum­bus pur­jeh­ti Ame­rik­kaan, ja muu­ta­man vuo­si­kym­me­nen pääs­tä tie­de­mies Ni­ko­laus Ko­per­ni­kus to­dis­ti, et­tä kyl­lä se Maa sit­ten­kin kier­tää Au­rin­koa. Täs­tä te­o­ri­as­ta to­sin kiis­tel­tiin vie­lä pit­kään, ja vas­ta sata vuot­ta myö­hem­min, Ga­li­leo Ga­li­lein to­dis­te­lun jäl­keen, se hy­väk­syt­tiin.

Ute­li­aat, älyk­käät ja ah­ke­rat ih­mi­set sel­vit­ti­vät ja yn­näi­li­vät yhä li­sää asi­oi­ta, ja pik­ku hil­jaa mo­nil­le il­mi­öil­le löy­tyi se­li­tyk­siä. Asi­oi­ta ryh­dyt­tiin ko­kei­le­maan, tois­ta­maan ja kir­jaa­maan ylös. Al­koi syn­tyä tie­det­tä. Opit­tiin se­lit­tä­mään pai­no­voi­maa, va­loa ja ään­tä. Opit­tiin kat­so­maan kau­ko­put­kel­la kau­kai­siin pla­neet­toi­hin ja kir­jaa­maan nii­den liik­kei­tä. Opit­tiin pa­ran­ta­maan ja vas­tus­ta­maan sai­rauk­sia. Opit­tiin tuot­ta­maan säh­köä ja hyö­dyn­tä­mään sitä.

1800-lu­vun puo­li­vä­lin jäl­keen ol­tiin jo niin pit­käl­lä, et­tä luon­non­tie­tei­li­jä Char­les Dar­win jul­kai­si te­o­ri­aan luon­non­va­lin­nas­ta. Te­o­ri­an mu­kaan kaik­ki maa­il­man eli­öt ovat syn­ty­neet sa­mois­ta so­luis­ta eli­ö­su­ku­pol­vien bi­o­lo­gis­ten muu­tos­ten kaut­ta omik­si la­jeik­seen. Te­o­ri­an mu­kaan myös ih­mi­nen on pik­ku­hil­jaa ke­hit­ty­nyt omak­si la­jik­seen eri­lais­ten vä­li­muo­to­jen kaut­ta, jois­ta vii­mei­sim­mät ovat ol­leet api­naa muis­tut­ta­via esi-ih­mi­siä. Tämä evo­luu­ti­o­te­o­ria on mo­nil­ta osil­ta au­ko­ton. Se on poh­ja ny­kyi­sel­le kä­si­tyk­sel­le la­jien bi­o­lo­gi­as­ta, ja sen poh­jal­ta toi­mi­vat mo­net eri tie­teen haa­rat. Mut­ta edel­leen on asi­oi­ta, joi­hin evo­luu­ti­o­te­o­ria ei vas­taa ei­kä mi­kään tie­de ole löy­tä­nyt vas­taus­ta.

Tär­kein ky­sy­mys on, mitä oli en­nen kuin mi­tään oli. Siis: jos maa­il­ma al­koi al­ku­rä­jäh­dyk­ses­tä, niin mis­sä se ta­pah­tui ja mikä rä­jäh­ti, jos ei ol­lut ai­net­ta, ener­gi­aa ei­kä ava­ruut­ta? Ja jos nii­tä oli, niin mis­tä se ener­gia oli tul­lut? On­han tun­net­tua, et­tä ener­gi­an säi­ly­mis­lain mu­kaan ener­gi­aa ei voi syn­tyä ei­kä ka­do­ta. No, ole­te­taan, et­tä kui­ten­kin kävi niin, et­tä se mitä ei ol­lut, rä­jäh­ti. Ole­te­taan edel­leen, et­tä sii­nä ry­ti­näs­sä syn­tyi myös maa­pal­lo ja au­rin­ko. Maa­pal­lol­la oli myö­hem­min te­o­ri­an mu­kaan vet­tä – mut­ta mis­tä se muu­ten tuli? No ole­te­taan edel­leen, et­tä sitä tuli jos­ta­kin, ja au­rin­ko läm­mit­ti sitä. Val­lit­se­van te­o­ri­an mu­kaan tuos­sa ve­si­lie­mes­sä al­koi syn­tyä bak­tee­rin tyyp­pi­siä so­lu­ja, jot­ka ai­ko­jen saa­tos­sa yh­tyi­vät toi­siin­sa ja al­koi­vat muo­dos­taa yhä mo­ni­mut­kai­sem­pia eli­öi­tä. Eli­öis­tä eriy­tyi­vät myö­hem­min myös kas­vi­kun­ta ja eläin­kun­ta.

Te­o­ri­an mu­kaan en­sim­mäi­set eläi­met oli­vat sel­kä­ran­gat­to­mia, sit­ten niis­tä ke­hit­tyi mu­taa­ti­oi­den ja luon­non­va­lin­nan kaut­ta myös sel­kä­ran­kai­sia, ja pik­ku­hil­jaa osa la­jeis­ta op­pi elä­mään kui­val­la maal­la. Osa op­pi sit­tem­min len­tä­mään, osa kii­pei­le­mään. Osa söi toi­sia eläi­miä ja osa kas­ve­ja. Ja niin edel­leen, mil­jar­dien vuo­sien ajan.

Sat­tu­mat, mu­taa­ti­ot ja so­peu­tu­mi­set seu­ra­si­vat toi­si­aan, kun­nes syn­tyi ih­mi­nen, joka op­pi myö­hem­min laa­ti­maan ker­to­tau­lu­ja, su­ku­lu­et­te­loi­ta ja la­ki­kir­jo­ja ja vie­lä myö­hem­min kat­so­maan kau­ko­put­kel­la ava­ruu­teen ja mik­ros­koo­pil­la so­lun ra­ken­tee­seen. Siis sat­tu­mien tu­lok­se­na syn­tyi ih­mi­nen, joka osaa sä­vel­tää mu­siik­kia ja naut­tia kuu­le­mas­taan; ih­mi­nen, joka nä­kee vä­rit ja pu­huu eri kie­lil­lä; ih­mi­nen, joka ra­kas­taa, vi­haa ja ka­deh­tii; ih­mi­nen, joka op­pii koko ajan uut­ta ja opet­taa op­pi­maan­sa toi­sil­le ih­mi­sil­le. Kävi niin mon­ta hy­vää sat­tu­maa, mu­taa­ti­o­ta ja luon­non­va­lin­taa, et­tä syn­tyi ih­mi­nen, joka tun­tee vi­lua ja näl­kää, läm­pöä ja kyl­läi­syyt­tä; ih­mi­nen, joka osaa nau­raa ja it­keä ja pyy­tää ja an­taa an­teek­si.

On sii­nä val­ta­van ih­meel­li­nen sat­tu­mus­ten sum­ma! Niin us­ko­ma­ton, et­tä en us­ko. En voi us­koa niin suu­reen pe­räk­käis­ten, sa­maan suun­taan joh­ta­nei­den sat­tu­mien mää­rään. On pal­jon hel­pom­pi us­koa, et­tä alus­sa oli Sana, joka oli Ju­ma­lan luo­na ja et­tä Ju­ma­la oli se Sana (Joh. 1:1). Ja et­tä Ju­ma­la loi kai­ken sii­nä jär­jes­tyk­ses­sä, joka on ker­rot­tu Raa­ma­tun en­sim­mäi­sel­lä leh­del­lä. Sii­nä Ju­ma­la loi en­sin tai­vaan ja maan, si­ten elot­to­man luon­non, sit­ten kas­vit ja eläi­met ja vii­mei­se­nä ih­mi­sen (1. Moos. 1). Tämä jär­jes­tys­hän so­pii myös evo­luu­ti­o­te­o­ri­aan, ja jos Ju­ma­la käyt­ti al­ku­rä­jäh­dys­tä me­net­te­ly­ta­pa­naan, niin so­pii se­kin. Ja Ju­ma­la jat­kaa lu­mis­työ­tään so­lu­jen ja la­jien evo­luu­ti­on muo­dos­sa. Ih­mi­nen on tul­lut täs­sä jopa hä­nen työ­to­ve­rik­seen.

Ih­mi­sen luo­mi­ses­ta sa­no­taan Raa­ma­tus­sa erik­seen, et­tä Ju­ma­la loi hä­net omak­si ku­vak­seen ja pu­hal­si hä­nen sie­rai­miin­sa elä­män hen­käyk­sen. Luo­mi­nen ta­pah­tui maan to­mus­ta – ja tot­ta; ih­mi­nen on enim­mäk­seen hap­pea, ve­tyä ja hiil­tä ja li­säk­si liu­ta eri al­ku­ai­nei­ta. Kun hap­pi ja vesi pois­tu­vat kuol­lees­ta ih­mi­ses­tä, jää jäl­jel­le vain muu­ta­ma kou­ral­li­nen maan to­mua.

Vaik­ka pari tu­hat­ta vuot­ta sit­ten oli vain ne nel­jä alus­sa ker­to­maa­ni al­ku­ai­net­ta ja Au­rin­ko muka kier­si Maa­ta, niin sil­ti sa­no­ma Kris­tuk­ses­ta ei tah­to­nut kel­va­ta niil­le, jot­ka ha­lu­si­vat se­lit­tää Ju­ma­lan työt oman jär­kei­lyn­sä kaut­ta (1. Kor. 1:21–28). Tyh­mää kait se on tä­nään­kin, mut­ta olen mie­lel­lä­ni sii­nä vä­häis­ten jou­kos­sa, jos­sa ovat ol­leet Bet­le­he­min ke­don pai­me­net, Gen­ne­sa­re­tin ka­las­ta­jat ja kaik­ki maa­il­man lap­set.

*) E=mc² on lu­ki­on fy­sii­kan kurs­sil­la ope­tet­ta­va Al­bert Eins­tei­nin eri­tyi­sen suh­teel­li­suus­te­o­ri­an kuu­lui­sa yh­tä­lö. Se mer­kit­see, et­tä ener­gi­an (E) ja mas­san (m) vä­lil­lä on yh­teys. Ker­roin c² on va­lon­no­peu­den toi­nen po­tens­si eli va­lon­no­peu­den ne­liö.