Is­tun Reis­jär­ven opis­ton au­di­to­ri­os­sa kuun­te­le­mas­sa alus­tus­ta, joka avaa, kuin­ka Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ilo­sa­no­maa vä­li­te­tään ym­pä­ri maa­il­man. Näen kar­tal­ta, kuin­ka mo­nes­ta maas­ta kuun­nel­laan Ke­sä­seu­ra­ra­di­o­ta ne­tin vä­li­tyk­sel­lä. Tun­tuu, et­tä sil­mä­ni avau­tu­vat! Nyt­hän on val­ta­va mah­dol­li­suus vä­lit­tää maa­il­man pa­ras­ta sa­no­maa kaik­ki­al­le.

”Pa­ras ra­di­o­ka­na­va”

Ke­sä­seu­ra­ra­di­ol­la on laa­ja kuu­li­ja­kun­ta. Se ruok­kii us­koa ja kut­suu ek­sy­nyt­tä va­el­ta­jaa si­säl­le Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Moni yk­si­näi­syy­des­sä elä­vä nuo­ri, ai­kui­nen tai van­hus saa sen avul­la kuul­la Ju­ma­lan sa­naa, lau­lu­ja ja ker­to­muk­sia us­ko­vais­ten elä­mäs­tä.

Moni per­he, joka ei pää­se Su­vi­seu­roi­hin tai opis­to­seu­roi­hin, voi osal­lis­tua ra­di­on vä­li­tyk­sel­lä ta­pah­tu­miin. Vii­me ke­sä­nä eräs hen­ki­lö to­te­si­kin, et­tä se on pa­ras ra­di­o­ka­na­va.

– Minä kuun­te­len sitä ai­na, hän ker­toi.

Kuu­lem­me myös aja­tuk­sia en­si ke­sän Su­vi­seu­ro­jen seu­ra­tun­nuk­sen sa­no­mas­ta ja seu­ra­mer­kis­tä. Her­ra, si­nuun minä tur­vaan -Psal­mien kir­jan koh­ta on loh­dut­ta­va. Minä saan tur­vau­tua Her­raan, ei tar­vit­se hä­täil­lä. Ih­meel­li­nen Ju­ma­lan val­ta­kun­ta, jos­sa on rau­ha ja tur­va. Myös opis­to­seu­ro­jen seu­ra­tun­nuk­set ni­vel­ty­vät sa­maan aja­tuk­seen: tar­jol­la on evan­ke­liu­min sa­no­ma.

Blo­gin teh­tä­väs­tä

Olen opis­tol­la Päi­vä­mie­hen blo­gis­tien kurs­sil­la, ja sa­maan ai­kaan kool­la on suu­ri jouk­ko SRK:n vies­tin­nän pa­ris­sa toi­mi­via ih­mi­siä: Päi­vä­mie­hen toi­mit­ta­jia ja leh­ti­a­vus­ta­jia, ke­sä­seu­ra­ra­di­on vä­keä, blo­gis­te­ja, su­vi­seu­ra­tie­do­tuk­ses­sa ja opis­to­seu­ro­jen tie­do­tuk­ses­sa työs­ken­te­le­viä. Kurs­seil­la on suu­ri jouk­ko in­nos­tu­nut­ta, mo­ti­voi­tu­nut­ta, ilois­ta ja työ­te­li­äs­tä po­ruk­kaa op­pi­mas­sa, mi­ten voim­me pal­vel­la evan­ke­liu­min vies­tin­vie­ji­nä.

Yri­tän jä­sen­tää omaa paik­kaa­ni täs­sä jou­kos­sa. Näen lu­ki­oi­käi­siä nuo­ria, nuo­ria ai­kui­sia, per­hee­ni­siä ja -äi­te­jä, kes­ki-ikäi­siä, se­ni­o­rei­ta ja pie­niä lap­sia. Ruo­ka­las­sa de­si­be­lit ylit­tä­vät sal­li­tut ra­jat, kun pu­heen­so­ri­na ja nau­ru täyt­tä­vät ti­lan.

Mie­tin, et­tä voi­ko blogi joh­dat­taa ky­se­le­mään, mis­sä on ar­mol­li­nen Ju­ma­la. On­ko blo­gil­la eh­kä joku sel­lai­nen­kin lu­ki­ja, joka et­sii rau­haa sie­lul­leen?

Ju­ma­la voi joh­dat­taa et­si­jän Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Eräs hen­ki­lö oli et­si­nyt ne­tis­tä oi­ke­aa lu­te­ri­lais­ta op­pia ja löy­tä­nyt kris­til­li­syy­den si­vus­ton. Hän oli löy­tä­nyt seu­roi­hin ja saa­nut pa­ran­nuk­sen ar­mon.

Ilo us­kos­ta

Kurs­si­vii­kon­lop­pu on päät­ty­mäs­sä ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen. Nuo­ri kant­to­ri ka­jaut­taa uruil­la al­ku­soi­ton, ja lau­lam­me vir­ren. Kuu­lem­me päi­vän lu­ku­kap­pa­leet ja saar­nan, jos­sa ker­ro­taan Eti­o­pi­an ho­vi­her­ras­ta. Hän on pa­laa­mas­sa Je­ru­sa­le­mis­ta ru­kous­mat­kal­ta.

Ho­vi­her­ra lu­kee vau­nuis­sa Raa­mat­tua, mut­ta ei ym­mär­rä lu­ke­maan­sa. Ju­ma­la joh­dat­taa hä­nen vie­rel­leen Fi­lip­pok­sen, joka se­lit­tää tuo­ta raa­ma­tun­koh­taa ja ju­lis­taa evan­ke­liu­min Jee­suk­ses­ta. Tä­män sa­no­man ho­vi­her­ra us­koo ja jat­kaa iloi­ten mat­kaan­sa. Näin mi­nä­kin teen.