Taas on se aika vuodesta, kun Päivämiehen verkkotoimitus on lähestynyt yhteydenotoillaan mahdollisia tulevia blogisteja. Ja nämä mahdolliset tulevat ovat pyöritelleet mielessään monenlaisia pohdintoja, joiden keskeinen ajatus lienee: Onko minusta siihen?
Itselleni tähän kysymykseen vastauksena on teini-ikäisenä tekemäni ja elämän varrella jalostunut oivallus: Me jokainen olemme omalla tavallamme rikkinäisiä ja vahvoja, vajavaisia ja kelvollisia, monenlaisilla lahjoilla ja kyvyillä varustettuja, kuulemisen arvoisia ajatuksia ja kokemuksia omaavia. Olemme kaikkinensa aivan yhtä hyviä ja arvokkaita Luojan luomia jokainen. Jos joku toinen inhimillinen ihminen kykenee kirjoittamaan blogeja, niin yhtä lailla se voin olla minä. Tai sinä.
Kuten huomaatte, olen siis rohjennut aloittaa blogistipestini. Tosin vasta yhden testitekstin, potentiaalisen tulevan blogikirjoituksen, kirjoittelun jälkeen. Tämä siksi, että en kuulu, tai en ainakaan ole kuulunut, niihin ihmisiin, jotka kirjoitustarpeet mukanaan arkeansa elävät, tallettaen sanojen muotoon hapuilevia ajatelmia ja hetkellisiä oivalluksia.
Päiväkirjan kirjoittaminenkin jäi yläkouluiässä alle puolikkaaseen enkelikirjaseen. Tuolloin tuntojeni purkamisen keskeinen sisältö oli ihastukseni söpöön, tummatukkaiseen kanssakoululaiseen, nykyiseen puolisooni. Useaan kertaan sivuilla toistui rukous: "Rakas Taivaan Isä, anna minulle hänet aviomieheksi. Tapahtukoon kuitenkin sinun tahtosi." Onnekseni Jumalan ja minun tahtoni oli sama. Puolisonikin totesi tahtonsa yhteneväiseksi. Tosin vasta Jumalan sopivaksi säätämänä ajankohtana, kun olimme valmistuneet ammatteihimme ja puolisoni oli käynyt armeijavuotensa. Se oli Luojalta viisaasti suunniteltu ja johdatettu.
Viime vuosina olen rustaillut lähinnä pari aamukirjoitusta. Tästä ajatusten selvennysmuodosta sain kuulla kerrallisessa naistenillan alustuksessa. Aamukirjoitus siis tarkoittaa sitä, että heti herättyään kirjoittaa ylös sen, mitä on tullakseen. Tämän kirjoitustyylin ideana on se, että mielen sisäisten maailmojen päälle ei ole vielä ehtinyt muodostua peittäviä kerroksia päivän odotuksista, tapahtumista ja tunteista. Tekstin ei ole tarkoitus olla millään muotoa julkaisukelpoista, joten paineitakaan ei ole.
Harvoin ainakaan tämän perheen äidin aamut ovat niin rauhallisia, että pystyisin isommin pysähtyä omia päänsisäisiä ääniä kuuntelemaan ja aamukirjoituksia kirjoittelemaan. Pariin otteeseen on elämäntilanteeni aiheuttamat ajatukset ja tuntemukset saaneet aikaan mielessäni sellaisen ahdistuksentäyteisen solmun, josta ei ole puhumalla saanut oikein selkoa. Tällöin olemme saaneet järjestymään minulle omaa lomaa. Aikaa tehdä vain niitä asioita mitä huvittaa, joutilaisuutta, tyhjää tilaa, hiljaisuutta kuunnella omia tarpeita, rauhaa hoitaa kehoa ja mieltä.
Omien lomien keskeinen sisältö ovat olleet aamukirjoitukset. Illalla olen varannut sängyn viereen muistikirjan ja kynän. Aamulla unen karattua mielestä ja silmistä olen tarttunut kynään. Hetkellisen tyhjän paperin kammon jälkeen olen antanut tulla sen, mitä on sattunut tulemaan.
Aamukirjoituksia kirjoittaessani olen saanut sen ahdistuksentäyteisen solmun pään napattua kynäni kärkeen ja laskettua nauhana paperille kirjainten muotoon. Sivu toisensa jälkeen on täyttynyt, ahdistus on haihtunut vapauttaen tilaa oivalluksille ja helpotukselle. On löytynyt konkretiaa ja ratkaisuehdotuksia, joiden pohjalta olemme puolisoni kanssa voineet muuttaa toimintaamme ja arkeamme paremmin hyvinvointiani tukevaksi.
Nämä kirjoituskokemukset antavat minulle motivaatiota tähän blogistin hommaan. Nyt minulla on hyvä syy pysähtyä useammin jäsentelemään ajatuksiani sanojen muotoon, tarkkailemaan asioita syvemmin, pohtimaan merkityksiä. Parhaimmillaan se voi lisätä hyvinvointiani. Toivon, että nämä kirjoitukset antavat itseni lisäksi jotain myös teille, lukijoille.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Joulun sanomaa Vanhan testamentin lupauksesta Jeesuksen syntymään. Yksinlauluja ja duettoja kitaran, jousikvartetin ja basso continuon säestyksellä sekä lauluyhtye- ja soitinmusiikkia.
Tämänvuotisen joululehden teemana on lupaus. Lehdessä käydään läpi sekä Jumalan lupauksia ihmisille että ihmisten lupauksia Jumalalle ja toisilleen.