Juk­ka Leh­to

Hiih­te­len vuo­den al­ku­päi­vi­nä il­ta­päi­vän hä­mä­ryy­des­sä. Pak­ka­nen on maa­lan­nut mai­se­man si­ni­sen ja vi­o­le­tin sä­vyi­hin. Suon reu­nan puut ovat ku­mar­tu­neet lu­men al­la. Met­sä­suk­set liik­ku­vat ver­kal­leen. Aja­tus kul­jek­sii. On vuo­si 2024. Su­vi­seu­rat ovat Pu­das­jär­vel­lä! Puo­len vuo­den pääs­tä lau­lam­me kii­tos­lau­lua!

Aja­tuk­sii­ni pul­pah­te­lee muis­to­ja ja het­kiä Su­vi­seu­rois­ta vuo­sien var­rel­ta, lap­suu­des­ta, nuo­ruu­des­ta, nuo­re­na per­hee­nä, las­ten kans­sa, uk­ki­na, työ­vuo­ros­sa, jär­jes­te­lyis­sä mu­ka­na ja isos­sa tel­tas­sa: Tyn­ny­reis­tä teh­ty sa­vu­piip­pu, tai sil­tä se lap­ses­ta näyt­ti (Ruuk­ki 1971). Kii­tol­li­sia seu­ra­merk­kien os­ta­jia Lie­peen pap­pi­lan pel­lol­la (Pu­das­jär­vi 1972). Iso telt­ta täyn­nä kii­to­sää­niä. Yö­si­ja su­ku­lais­per­heen au­ton ta­ka­pen­kil­lä (Tur­ku 1975). Rip­pi­kou­lu­ka­ve­rei­den kans­sa isoa telt­taa kier­tä­mäs­sä (Rau­ti­o­saa­ri 1979). En­sim­mäis­tä ker­taa yli 18-vuo­ti­aan työ­vuo­ros­sa – var­ti­o­mies! (Ou­lun­sa­lo 1982). Val­ko­si­ni­seen vil­la­pai­taan pu­keu­tu­neen et­si­mis­tä (Kuu­sa­mo 1985). Asun­to­vau­nus­sa kah­den pie­nen po­jan kans­sa (Ra­nua 1989). So­ta­ve­te­raa­nin jä­mäk­kä as­kel Suo­men lip­pua kan­ta­es­sa (Pu­das­jär­vi 1998). Pu­hu­jien­ko­kous (Per­ho 2005). Kai­ut­ti­mis­ta kuu­lu­va aa­mu­lau­lu. Läm­pi­mät ja loh­dut­ta­vat saar­nat. Kie­mur­te­le­va eh­tool­lis­jo­no. Ku­mar­tu­mi­nen tel­tan oves­ta si­sään lau­lun pau­huun. Ken­täl­lä sol­ju­va eri-ikäis­ten ih­mis­ten vir­ta. Lap­sen ilo. Nuo­ren hymy. Ai­kui­sen tyy­neys. Van­huk­sen kyy­nel. Tai­vaan mat­ka­lai­sia!

Py­säh­dyn ja no­jaan sau­voi­hin. Eteen on avau­tu­nut laa­ja suo. Pää­mää­rä on tuol­la met­sä­saa­rek­kees­sa, jo­hon las­ke­va päi­vä on kir­jan­nut kau­neim­mat vä­rin­sä. Kat­se pää­mää­rään ja suk­set liik­keel­le. Suk­sen siir­to, sau­van nos­to, toi­sen suk­sen siir­to, sau­van nos­to.

– Tä­mä­hän on kuin Su­vi­seu­ro­jen val­mis­te­lua, hy­mäh­dän it­sek­se­ni.

Pit­kä mat­ka. As­kel as­ke­leel­ta eteen­päin. Se­hän oli syk­syl­lä 2013, muis­te­len, kun rau­ha­nyh­dis­tys­ten edus­ta­jien ko­kouk­ses­sa kuu­sa­mo­lai­nen va­kaa veli kö­häi­si kur­kun sel­väk­si ja to­te­si:

– Kuu­sa­mo voi aja­tel­la vuo­roa vuon­na 2022.

Sii­tä al­koi­vat seu­raa­vien as­ke­lien ot­ta­mi­set. Elo­kuus­sa 2018 tai­si ol­la en­sim­mäi­nen hal­lin­non työ­ryh­män ko­kous. Niin se oli, ajat­te­len ja py­säh­dyn. Pak­kas­huu­ru hi­ve­lee kas­vo­ja. Sen jäl­keen Tai­vaan Isäl­lä oli eri­lai­nen tah­to. Mei­dän ih­mis­ten suun­ni­tel­mat siir­tyi­vät kah­del­la vuo­del­la eteen­päin.

Puk­kaan it­se­ni liik­keel­le. Mie­leen tu­lee tuo­ki­oi­ta täl­tä su­vi­seu­ra­mat­kal­ta. Maa­lis­kuus­sa 2022 en­sim­mäi­ses­sä pää­toi­mi­kun­nan ko­kouk­ses­sa hie­man hil­jai­si­na häm­mäs­te­lim­me ti­lan­net­ta: meil­le on an­net­tu teh­tä­vä val­mis­tel­la su­vi­juh­lia!

Mar­ras­kuus­sa 2022 toi­mi­kun­tien kurs­sil­la Ra­nu­an opis­tol­la jouk­ko laa­je­ni. Tun­tui hy­väl­tä. En­tä­pä ih­mi­set ri­su­tal­kois­sa len­to­ken­täl­lä tai Kau­ha­van pur­ku­tal­kois­sa? Sa­dat iloi­set ih­mi­set ah­ke­roi­vat!

Mie­lee­ni tu­lee het­ki Kau­ha­van ken­täl­lä maa­nan­tai­na il­ta­yös­tä. Lä­hes ko­ko­naan pu­re­tun ruo­ka­lan nur­kal­la, tun­ti­kau­sien ve­si­sa­tei­den peh­mit­tä­mäs­sä mäl­li­kös­sä mies­jouk­ko kis­koi kai­u­tin­kaa­pe­lei­den ke­laus­vau­nua. Ky­syin heil­tä, mi­ten me­nee?

– Hy­vin, vii­mei­nen kela me­nos­sa. Tämä on mu­ka­vaa hom­maa!

Ää­ni oli nuo­ren mie­hen ää­ni. Va­loi­sa ja in­nos­tu­nut ää­ni. Sii­nä­pä se. Tämä on mu­ka­vaa hom­maa. Val­mis­tel­la juh­lia, jot­ta jo­kai­nen vie­ras voi­si koh­da­ta Va­pah­ta­jan ky­sy­myk­sen ”olen­ko minä si­nul­le ra­kas?”

Saa­vun met­sä­saa­rek­kee­seen. Huo­kai­sen. Kii­tos Isä kai­kes­ta.

7.1.2024

Juk­ka Leh­to, pää­toi­mi­kun­nan va­ra­pu­heen­joh­ta­ja