JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Vuosihuolto

Nykyiset blogit
29.1.2025 6.10

Juttua muokattu:

29.1. 12:38
2025012912380720250129061000
Saariselällä vuosihuollossa talvella 2023.

Saariselällä vuosihuollossa talvella 2023.

Virpi Karisto

Saariselällä vuosihuollossa talvella 2023.

Saariselällä vuosihuollossa talvella 2023.

Virpi Karisto

Olen jo niin van­ha, et­tä voin ja­el­la neu­vo­ja, vaik­kei nii­tä pyy­det­täi­si. Sik­si an­nan nyt neu­von kai­kil­le – var­sin­kin nuo­ril­le – äi­deil­le ja isil­le: Pi­tä­kää kiin­ni yh­tei­ses­tä ajas­ta. Se kan­nat­taa, vaik­ka sen to­teut­ta­mi­nen oli­si työ­läs­tä.

Avi­o­liit­tom­me al­kaa ol­la jo kes­ki-iäs­sä, sil­lä tou­ko­kuus­sa tu­lee täy­teen 38 vuot­ta yh­teis­tä mat­kaa. Tai olem­me­han me vie­rek­käin kul­ke­neet jo rei­lut 40 vuot­ta. Sii­hen mat­kaan mah­tuu mo­nen­lais­ta huol­toa, re­mont­tia ja py­säk­kiä.

En­sim­mäis­tä ker­taa olim­me Äi­dit ja isät -lei­ril­lä Mai­toi­sis­sa, kun olim­me ol­leet äi­ti ja isä noin vuo­den ver­ran. Sil­loin äi­dit ma­joit­tui­vat ylä­ker­ran ul­lak­ko­ti­lois­sa ker­ros­sän­gyis­sä ja isät luok­ka­huo­neen lat­ti­al­la toi­ses­sa ker­rok­ses­sa. Ruo­kaa sai luu­kus­ta ja lu­en­to­ja elä­vöi­tet­tiin piir­to­hei­tin­kal­voil­la. Sa­lin lat­ti­as­sa oli vei­keä muo­vi­mat­to, jon­ka ku­vi­oi­den saat­toi ku­vi­tel­la ole­van vaik­ka­pa ora­via. Tuo­lit edus­ti­vat epä­er­go­no­mi­an huip­pua ei­vät­kä eri­tyi­sem­min sil­mää­kään hi­vel­leet.

Lei­rin si­säl­tö sen si­jaan oli läm­min­tä ja tur­val­lis­ta. Kak­si van­haa pa­ris­kun­taa (mah­toi­vat ol­la sa­man ikäi­siä kuin me nyt) Tam­pe­reel­ta jäi­vät eri­tyi­ses­ti mie­leen. Kat­soim­me ys­tä­vä­pa­ris­kun­nan kans­sa hei­tä sil­mät ihas­tuk­ses­ta ym­myr­käi­si­nä: ”Aja­tel­la! Jot­kut ovat ol­leet noin kau­an nai­mi­sis­sa ja ovat sil­ti noin on­nel­li­sia!” Raa­ma­tus­ta löy­tyi­vät par­haat neu­vot avi­o­lii­ton hoi­ta­mi­seen sil­loin -  ai­van sa­moin kuin löy­ty­vät tä­nään­kin.

Tuo lei­ri­ko­ke­mus sai ai­kaan aja­tuk­sen, et­tä lei­ril­lä käy­mi­ses­tä pi­tää teh­dä vuo­sit­tai­nen ru­tii­ni. Ai­ka pit­kään sitä to­teu­tim­me­kin mil­loin min­kä­kin­lai­sil­la las­ten­hoi­to­jär­jes­te­lyil­lä. Toi­mi­vim­mak­si ku­vi­ok­si osoit­tau­tui vaih­to­kaup­pa. Sen li­säk­si, et­tä vaih­ta­reil­la sai it­sel­leen va­paan vii­kon­lo­pun, yleen­sä myös ta­kai­sin­mak­sun vii­kon­lo­put oli­vat mu­ka­via. Lap­set sai­vat naut­tia serk­ku­jen seu­ras­ta ei­kä viih­dy­ket­tä tar­vin­nut eri­tyi­sem­min ke­hi­tel­lä. Ruo­ka­kin mais­tui pal­jon tou­hun ja ul­koi­lun lo­mas­sa pik­ku­kan­sal­le. Myös sil­le, joka sa­noi kol­man­nen puu­ro­lau­ta­sel­li­sen kes­ki­vai­heil­la: ”Vidr­pi, tää puud­ro on ihan hidr­ve­än pa­haa!”

Ajan mit­taan lei­ri­pe­rin­ne on vaih­tu­nut vuo­sit­tai­seen vä­hin­tään vii­kon­lo­pun mit­tai­seen ir­ti­ot­toon kah­den kes­ken. Muu­ta­mia vuo­sia sit­ten huo­ma­sin, et­tä yh­tei­sel­le reis­sul­le läh­ties­säm­me ham­pait­te­ni ko­lois­sa ei ol­lut jem­mas­sa yh­tään asi­aa, joi­den sel­vit­te­le­mis­tä oli­sin pan­tan­nut nos­tet­ta­vak­si kä­sit­te­lyyn lo­ma­päi­vien ai­ka­na. Olen tain­nut ajan mit­taan ke­hit­tyä pu­hu­mi­sen sa­ral­la hau­to­mi­sen kus­tan­nuk­sel­la.

Aja­tus al­kaa kään­tyä jo tä­män vuo­den paus­siin, mat­kaan Saa­ri­se­läl­le. Las­ten­hoi­to­huo­let ovat taak­se jää­nyt­tä elä­mää, väki pär­jää kes­ke­nään, kun­han vain saa­vat riit­tä­väs­ti ra­haa ruo­kaan ja kark­kiin. Au­to­kin on täl­lä ker­taa sel­lais­ta vuo­si­mal­lia, et­tä sen hyy­ty­mi­nen kes­ken mat­kan on erit­täin epä­to­den­nä­köis­tä. Ja mie­li, rak­kaus ja hyvä tah­to puo­li­soa koh­taan, ne ovat oi­kein hy­väl­lä to­lal­la.

PS. Mik­si on niin vai­vaan­nut­ta­vaa ker­toa, et­tä kaik­ki on hy­vin? Mik­si tu­lee mie­leen se­li­tel­lä, et­tä on meil­lä­kin ol­lut vai­ke­aa; et­tä olem­me kai­ken vai­ke­an jäl­keen jo­ten­kin an­sain­neet sen, et­tä nyt on help­poa? Tai et­tä ei nyt kui­ten­kaan ai­van jo­kai­sel­la elä­män alu­eel­la niin au­voi­saa ole? Mik­si ei vain voi­si ol­la ’het ihan on­nes­saan’, ku­ten Ala­jär­vel­lä sa­no­taan?

VirpiKaristo
Olen Alajärveltä. Olen vähän myös Oulunsalosta ja Kivijärveltä. Eniten olen Lahdesta, koska täällä olen asunut jo 30 vuotta, yli puolet elämästäni. Taivaan Isä on antanut minulle rakkaan miehen ja ison perheen, johon kylkiäisineen kuuluu yli 40 henkeä. Liikutun kyyneliin kauniista musiikista, ihmisten hyvyydestä, uudesta elämästä. Pakenen omaan kuplaani äänikirja korvissa ja kudin hyppysissä. Välillä soitan pianoa tai kirjoittelen. Palautetta ja aihevinkkejä voi lähettää osoitteeseen virpi.karisto@gmail.com