Tärkeää tuntea uskon perusteet

”Voi hyvä Ju­ma­la sitä sur­keut­ta, min­kä olen saa­nut näh­dä! Ta­val­li­nen kan­san­mies­hän ei var­sin­kaan maa­seu­dul­la tie­dä kris­ti­no­pis­ta yh­tään mi­tään, ja va­li­tet­ta­vas­ti myös mo­net pa­pit ovat jok­seen­kin tai­ta­mat­to­mia ja ky­vyt­tö­miä opet­ta­maan.” Näin aloit­taa Mart­ti Lut­her Vä­hän ka­te­kis­muk­sen­sa esi­pu­heen. Hän to­te­aa, et­tä tuo ”va­li­tet­ta­va ja on­ne­ton hä­tä­ti­la” on suo­ras­taan pa­kot­ta­nut hä­net te­ke­mään ka­te­kis­muk­ses­taan ly­hy­en, sup­pe­an ja yk­sin­ker­tai­sen.

Jumala johtaa eri elämänvaiheissa

Jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä on oma ai­nut­laa­tui­nen elä­män­ta­ri­nan­sa. Elä­mä on lah­ja, jo­hon si­säl­tyy mo­nen­lai­sia vai­hei­ta. Ku­vaam­me elä­mää usein kaa­re­na, joka al­kaa syn­ty­män ih­meel­lä ja päät­tyy kuo­le­maan ja luo­pu­mi­seen.

Kohtaaminen jättää jäljen

Jo­kai­nen koh­taa­mi­nen toi­sen ih­mi­sen kans­sa jät­tää jäl­jen. ää­rim­mäi­sis­sä ti­lan­teis­sa koh­taa­mi­nen voi ol­la suu­ri mah­dol­li­suus tai suu­ri uh­ka, joka rat­kai­se­val­la ta­val­la muut­taa ih­mi­sen elä­män suun­taa. Sik­si ei ole mer­ki­tyk­se­tön­tä, mi­ten me suh­tau­dum­me toi­seen ih­mi­seen.

Rauhanyhdistysten kautta välitetään evankeliumin sanomaa

Rau­ha­nyh­dis­tys­ten eri toi­min­ta­muo­dot tu­li­vat mi­nul­le tu­tuik­si jo lap­se­na. äi­ti­ni ja isä­ni vei­vät mi­nua ja si­sa­ruk­si­a­ni py­hä­kou­luun, päi­vä­ker­hoon, seu­roi­hin ja raa­mat­tu­luok­kaan. Opin myös jo var­hain osal­lis­tu­maan rau­ha­nyh­dis­tyk­sen työ­hön. Ke­rä­sin ros­kia ke­pin kans­sa ko­ti­paik­ka­kun­ta­ni ke­sä­seu­rois­sa ja myin su­vi­seu­rois­sa kyl­mä­lau­kus­ta jää­te­löä. Ne oli­vat mu­ka­via teh­tä­viä, ja nois­ta het­kis­tä jäi mi­nul­le hy­vät muis­tot.

Levollinen luottamus ja turva

Ru­koi­lem­me Nii­lo Rau­ha­lan kir­joit­ta­mas­sa Sii­o­nin lau­lus­sa 14 sy­dä­miim­me rau­haa. Tai­vaan en­ke­lit lau­loi­vat jou­lu­yö­nä pai­me­nil­le: ”Ju­ma­lan on kun­nia kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ih­mi­sil­lä, joi­ta hän ra­kas­taa!” (Luuk. 2:14.) Ju­ma­la ra­kas­ti maa­il­maa niin pal­jon, et­tä lä­het­ti ai­no­an poi­kan­sa syn­nin maan pääl­le.Syn­ti on sy­dä­men luo­pu­mis­ta Ju­ma­las­ta. Se ai­heut­taa kes­kuu­des­sam­me kär­si­mys­tä, vi­haa, ris­ti­rii­to­ja ja rau­hat­to­muut­ta. Kai­ken kes­kel­lä ih­mi­nen kai­paa rau­haa sekä ajal­li­seen elä­mään­sä et­tä sy­dä­meen­sä.

”Syntyi neitsyt Mariasta”

Kas­te­ti­lai­suuk­sis­sa ja ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa tun­nus­tam­me us­kom­me Jee­suk­seen Kris­tuk­seen, joka ”si­ki­si Py­häs­tä Hen­ges­tä, syn­tyi neit­syt Ma­ri­as­ta”. Jou­lun al­la il­mes­ty­vis­sä leh­dis­sä jul­kais­taan usein tut­ki­joit­ten ar­tik­ke­lei­ta, jois­sa kä­si­tel­lään Jee­suk­sen syn­ty­mä­ker­to­mus­ten his­to­ri­al­li­suut­ta ja mer­ki­tys­tä. Jou­lun kes­kei­nen sa­no­ma on Jee­suk­sen syn­ty­mi­nen neit­sees­tä.

Aika rakentaa ja purkaa

Kai­kel­la on mää­rä­ai­kan­sa, to­te­aa Saar­naa­ja kir­jas­saan. Ai­ka on ra­ken­taa ja ai­ka pur­kaa. Raa­mat­tu ver­taa ih­mis­tä maal­li­seen telt­ta­ma­jaan, jon­ka Ju­ma­la ai­ka­naan pys­tyt­tää. Kä­sil­lä ole­va mar­ras­kuu muis­tut­taa mei­tä sii­tä, et­tä tämä maja ker­ran myös pu­re­taan. Tar­koit­taa­han mar­ras suo­men­kie­les­sä eri­lai­sia kuo­le­maan liit­ty­viä il­mi­öi­tä. Usein vii­meis­tään mar­ras­kuus­sa ruo­ho­var­ti­set kas­vit kuo­le­vat eli muut­tu­vat mar­taik­si. Luon­to aset­tuu le­po­ti­laan.

Erilaisina, ainutlaatuisina ja samanarvoisina

Ju­ma­la loi ih­mi­sen mie­hek­si ja nai­sek­si, eri­lai­sik­si, mut­ta sa­ma­nar­voi­sik­si. Eri­lai­suu­den voi to­de­ta hel­poim­min ul­kois­ten piir­tei­den pe­rus­teel­la, mut­ta meis­sä ih­mi­sis­sä on myös ero­a­vuuk­sia, jot­ka ei­vät näy ulos­päin.

Jumala on antanut luovuuden lahjan

Lut­her ku­vaa en­sim­mäi­ses­sä us­kon­kap­pa­lees­sa, mi­ten Ju­ma­la on luo­nut kai­ken: ”Us­kon, et­tä Ju­ma­la on luo­nut mi­nut sekä koko luo­ma­kun­nan, an­ta­nut mi­nul­le ruu­miin ja sie­lun, sil­mät, kor­vat ja kaik­ki jä­se­net, jär­jen ja kaik­ki ais­tit sekä pi­tää nii­tä jat­ku­vas­ti yl­lä.”

Kestävän ilon matkalaiset

Mo­nien lo­ma­suun­ni­tel­miin si­säl­tyy mat­ka lä­hel­le tai kau­em­mak­si­kin. Se voi ol­la vie­rai­lu har­vem­min koh­dat­ta­vien su­ku­lais­ten ja tut­ta­vien luok­se, mat­ka ke­sä­seu­roi­hin tai tu­tus­tu­mi­nen uu­siin lo­ma­koh­tei­siin.