Usko on kristillisen uskon keskeisin asia. Raamatun mukaan usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hepr. 11:1). Toivomisen ja näkymättömien näkemisen lisäksi uskoon kuuluu luottamista, uskaltamista ja ojentautumista sen mukaisesti.
On helppo sanoa, että kaikki on Jumalan lahjaa, mutta mahdotonta käsittää, mitä kaikkea se merkitsee. Kuin pintaraapaisuna voimme ajatella vaikkapa maailmankaikkeuden tähtitieteellistä mittakaavaa, maanpäällisen elämän mikroskooppisen pieniä ”rakennuspalikoita”, solujen kemiallisia reaktioita tai luonnonlakien välttämättömyyttä. Kaiken tämän luoja ja ylläpitäjä on Jumala. Jumala on antanut meille jokaiselle myös ainutlaatuiset, yksilölliset lahjat, omat luonteenpiirteemme ja persoonallisuuden.
Rauhanyhdistysten eri toimintamuodot tulivat minulle tutuiksi jo lapsena. äitini ja isäni veivät minua ja sisaruksiani pyhäkouluun, päiväkerhoon, seuroihin ja raamattuluokkaan. Opin myös jo varhain osallistumaan rauhanyhdistyksen työhön. Keräsin roskia kepin kanssa kotipaikkakuntani kesäseuroissa ja myin suviseuroissa kylmälaukusta jäätelöä. Ne olivat mukavia tehtäviä, ja noista hetkistä jäi minulle hyvät muistot.
Rukoilemme Niilo Rauhalan kirjoittamassa Siionin laulussa 14 sydämiimme rauhaa. Taivaan enkelit lauloivat jouluyönä paimenille: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa!” (Luuk. 2:14.) Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että lähetti ainoan poikansa synnin maan päälle.Synti on sydämen luopumista Jumalasta. Se aiheuttaa keskuudessamme kärsimystä, vihaa, ristiriitoja ja rauhattomuutta. Kaiken keskellä ihminen kaipaa rauhaa sekä ajalliseen elämäänsä että sydämeensä.
Kastetilaisuuksissa ja jumalanpalveluksissa tunnustamme uskomme Jeesukseen Kristukseen, joka ”sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta”. Joulun alla ilmestyvissä lehdissä julkaistaan usein tutkijoitten artikkeleita, joissa käsitellään Jeesuksen syntymäkertomusten historiallisuutta ja merkitystä. Joulun keskeinen sanoma on Jeesuksen syntyminen neitseestä.
Kaikella on määräaikansa, toteaa Saarnaaja kirjassaan. Aika on rakentaa ja aika purkaa. Raamattu vertaa ihmistä maalliseen telttamajaan, jonka Jumala aikanaan pystyttää. Käsillä oleva marraskuu muistuttaa meitä siitä, että tämä maja kerran myös puretaan. Tarkoittaahan marras suomenkielessä erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä. Usein viimeistään marraskuussa ruohovartiset kasvit kuolevat eli muuttuvat martaiksi. Luonto asettuu lepotilaan.
Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, erilaisiksi, mutta samanarvoisiksi. Erilaisuuden voi todeta helpoimmin ulkoisten piirteiden perusteella, mutta meissä ihmisissä on myös eroavuuksia, jotka eivät näy ulospäin.
Luther kuvaa ensimmäisessä uskonkappaleessa, miten Jumala on luonut kaiken: ”Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä.”
Monien lomasuunnitelmiin sisältyy matka lähelle tai kauemmaksikin. Se voi olla vierailu harvemmin kohdattavien sukulaisten ja tuttavien luokse, matka kesäseuroihin tai tutustuminen uusiin lomakohteisiin.
Jeesus lähetti seuraajansa julistamaan evankeliumin ilosanomaa kaikkialle maailmaan. Tätä työtä on tehty alkuseurakunnan ajoista lähtien Pyhän Hengen voimalla. Jumalan seurakunnasta julistetaan edelleen samaa sanomaa, jota Jeesus aikanaan julisti. Se kutsuu yhä ihmisiä Jumalan valtakuntaan, pelastuksen osallisuuteen, joka perustuu Jeesuksen, Vapahtajamme sovitustyöhön.
Jeesus lähetti seuraajansa julistamaan evankeliumin ilosanomaa kaikkialle maailmaan. Tätä työtä on tehty alkuseurakunnan ajoista lähtien Pyhän Hengen voimalla. Jumalan seurakunnasta julistetaan edelleen samaa sanomaa, jota Jeesus aikanaan julisti. Se kutsuu yhä ihmisiä Jumalan valtakuntaan, pelastuksen osallisuuteen, joka perustuu Jeesuksen, Vapahtajamme sovitustyöhön.
Toukokuu on uuden elämän syntymisen ja kasvun aikaa luonnossa. Toukokuussa muistamme myös äitejämme, joiden kautta Jumala on antanut meille elämän ja kasvullemme hoivan. äitienpäivää vietetään nykyään monissa maissa. Suomessa sitä alettiin viettää vuonna 1918. Myöhemmin äitien juhlapäivästä tuli myös virallinen liputuspäivä. Koemme, että äidit ansaitsevat oman päivänsä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys