Raamattu kuuluu kaikille

Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä jul­kais­taan ku­lu­va­na us­kon­puh­dis­tuk­sen merk­ki­vuon­na poi­min­to­ja Mart­ti Lut­he­rin kir­joi­tuk­sis­ta. Lut­he­rin teks­teis­sä tu­lee esil­le, et­tä hän ha­lu­si pe­rus­tel­la us­koa ja op­pia kos­ke­vat nä­ke­myk­sen­sä Ju­ma­lan sa­nal­la.

Usko ohjaa oikeaan

Mikä oh­jaa si­nun elä­mää­si ja va­lin­to­ja­si? Mikä on elä­mäs­sä­si tär­kein­tä? Mo­ni­ar­voi­sen, ih­mi­sen omaa va­lin­nan­va­paut­ta ja yk­si­löl­li­syyt­tä ko­ros­ta­van ajan kes­kel­lä ei ole ai­na help­poa rat­kais­ta, mikä mi­nul­le tai lä­hei­sil­le­ni oli­si hy­väk­si. No­pea tek­no­lo­gi­nen ke­hi­tys on joh­ta­nut sii­hen, et­tä kaik­ki tie­to ja in­for­maa­tio – sekä hyvä et­tä va­hin­gol­li­nen – on kaik­kien saa­ta­vil­la.

Lain tehtävänä on herättää synnintunto

Ju­ma­lan tiet ovat usein ih­meel­li­set. Tämä tu­lee esil­le ti­lan­teis­sa, jois­sa pää­see kuun­te­le­maan pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­nei­den ih­mis­ten ker­to­muk­sia sii­tä, mi­ten he ovat löy­tä­neet Ju­ma­lan val­ta­kun­nan.

Omaatuntoa hoidetaan Jumalan sanalla

Yh­teis­kun­nas­sam­me on vii­me vuo­si­na kes­kus­tel­tu sii­tä, mikä eri ti­lan­teis­sa on oi­kein ja mikä vää­rin. On poh­dit­tu muun mu­as­sa avi­o­liit­toa, abort­tia ja eu­ta­na­si­aa kos­ke­via nä­kö­kul­mia. Kes­kus­te­luis­sa on kuul­tu hy­vin eri­lai­sia mie­li­pi­tei­tä, mut­ta va­li­tet­ta­van usein pe­rin­tei­nen, Raa­mat­tuun pe­rus­tu­va ope­tus on unoh­det­tu lä­hes tyys­tin.

Toivomme Jumalan rauhaa

Us­ko­vai­set toi­vot­ta­vat usein hy­väs­tel­les­sään toi­sil­leen Ju­ma­lan rau­haa. Jou­lu­yö­nä Ju­ma­lan rau­han sa­no­ma koh­ta­si maa­il­man eri­tyi­sen ih­meel­li­sel­lä ta­val­la: Ju­ma­la it­se syn­tyi ih­mi­sek­si tuo­dak­seen vi­at­to­mal­la kär­si­mi­sel­lään ih­mis­kun­nal­le rau­han. Täs­tä rau­has­ta en­ke­lit ker­toi­vat jou­lu­yö­nä pai­me­nil­le: ”Ju­ma­lan on kun­nia kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ih­mi­sil­lä, joi­ta hän ra­kas­taa” ­(Luuk. 2:14).

Mitä tänään tarvitsemme?

His­to­ri­as­ta tie­däm­me maam­me suu­ris­ta näl­kä­vuo­sis­ta 1800-lu­vun lop­pu­puo­lel­la. Ih­mi­set va­el­si­vat lau­moit­tain et­sien syö­tä­vää. Moni kuo­li näl­kään. Vaik­ka yh­teis­kun­nal­li­set olot ovat pa­rem­mat, lei­pä­huo­let ei­vät ole jät­tä­neet tä­män­kään ajan ih­mis­tä.

Minä uskon

Us­kon­tun­nus­tuk­sen sa­nat ovat kris­ti­tyl­le ih­mi­sel­le tu­tut mui­den mu­as­sa ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­ta. Kun ih­mi­nen kas­te­taan, kas­te­juh­laan osal­lis­tu­jat liit­ty­vät yh­tei­seen us­kon­tun­nus­tuk­seen. Kas­ta­mi­nen ta­pah­tuu kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan ni­meen. Kun kris­tit­ty rip­pi­kou­lun päät­teek­si kon­fir­moi­daan, tun­nus­taa hän kris­til­li­sen us­kon­sa ja lu­pau­tuu osoit­ta­maan sen elä­mäs­sään.

Jumala on ajan Herra

Sa­nal­la ”ai­ka” löy­tyy ha­ku­ko­ne Goog­les­ta yli 61 mil­joo­naa ha­ku­tu­los­ta. Eng­lan­nin kie­len vas­taa­vaa tar­koit­ta­val­la sa­nal­la ”time” ha­ku­tu­lok­sia tu­lee yli vii­si mil­jar­dia.

Omakohtainen usko kaipaa hoitoa

Pyhä Hen­ki on us­koa yl­lä­pi­tä­vä voi­ma. Se syn­nyt­tää us­ko­vai­ses­sa hy­viä he­del­miä: rak­kaut­ta, iloa ja rau­haa. Sii­tä kum­pu­a­vat kris­tit­ty­jen kes­ki­näi­nen yh­teys, pal­ve­le­va mie­li ja hy­vät teot, joi­ta us­ko ja rak­kaus saa­vat us­ko­vai­sis­sa ai­kaan.

Luomakunta on Jumalan hallinnassa

Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten met­sä­a­lan am­mat­ti­lai­set oli­vat kurs­sil­la Ra­nu­an opis­tol­la. Mu­ka­na oli niin met­sien suo­je­lun ja vir­kis­tys­käy­tön kuin met­sän tuo­tan­non ja hak­kuun pal­ve­luk­ses­sa ole­via. Pi­din kurs­sil­la alus­tuk­sen ih­mi­sen ja luon­non vä­li­ses­tä suh­tees­ta. Alus­tus­ta seu­ra­si vil­kas kes­kus­te­lu. Kun seu­ra­sin sitä, mi­nul­le jäi hyvä mie­li. Vil­je­li­jät ja var­je­li­jat kes­kus­te­li­vat so­pui­sas­ti toi­si­aan kun­ni­oit­ta­en.