Tu­le­va­na sun­nun­tai­na juh­li­taan isiä. Isiä ovat yh­tä lail­la ne, joi­den per­hei­siin odo­te­taan en­sim­mäis­tä las­ta, kuin ne, jot­ka naut­ti­vat jäl­ki­kas­vus­taan jo use­am­mas­sa pol­ves­sa. Isän teh­tä­vää voi to­teut­taa mo­nel­la eri­lai­sel­la, mut­ta yh­tä oi­ke­al­la ta­val­la. Su­ku­pol­vi- ja per­soo­na­koh­tai­set erot voi­vat ol­la hy­vin­kin suu­ria. Isä on mer­kit­tä­vä hen­ki­lö jo­kai­sel­le lap­sel­leen. Tä­män saat­taa ko­kea ki­pe­äs­ti lap­si, joka on me­net­tä­nyt isän­sä ko­ko­naan tai yh­tey­den hä­neen.

Uu­si ih­mi­se­lä­mä syn­tyy edel­leen mie­hen ja nai­sen kaut­ta. Näin on Ju­ma­la luo­mis­jär­jes­tyk­sen sää­tä­nyt. Tämä on myös bi­o­lo­gi­nen fak­ta, jota ei­vät muu­ta mo­nen­lai­set kä­si­tyk­set su­ku­puo­les­ta tai eri­lai­set ta­vat elää yh­des­sä. Jo­kai­sel­la syn­ty­väl­lä lap­sel­la on näin ol­len äi­ti ja isä. Li­säk­si on to­det­ta­va, et­tä elä­mä ei syn­ny vain ih­mi­sen toi­min­nan tu­lok­se­na. Tar­vi­taan elä­män an­ta­jan, Ju­ma­lan, uut­ta luo­va tah­to.

Luo­mi­sen ih­mee­seen liit­ty­en on hyvä muis­taa, et­tä Ju­ma­la on an­ta­nut mie­hen ja nai­sen vä­li­sen avi­o­lii­ton yh­tei­sen elä­män muo­dok­si (Mark. 10:6–9). Avi­o­liit­to on myös tur­val­li­nen las­ten syn­ty­mi­sen ja kas­vat­ta­mi­sen paik­ka. Isäl­lä ja äi­dil­lä on yh­tei­nen kas­va­tus­teh­tä­vä. Tär­ke­ää on, et­tä ko­din vas­tuu ei ole vain yh­del­lä van­hem­mal­la, vaan mo­lem­mil­la. Isän ja äi­din roo­lit ovat väis­tä­mät­tä eri­lai­sia, mut­ta täy­den­tä­vät toi­si­aan.

Ydin­per­heen, jo­hon kuu­lu­vat van­hem­mat ja hei­dän yh­tei­set lap­sen­sa, ar­vo on tur­haan ja va­hin­gol­li­ses­ti mu­ren­tu­nut vii­meis­ten vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na. Taus­tal­la on usein ol­lut ih­mi­sen it­sek­kyys ja halu toi­mia oman edun ja mie­li­ha­lu­jen mu­kai­ses­ti. Yh­teis­kun­nas­sa il­me­ne­vään pa­hoin­voin­tiin liit­ty­en on tar­peen tar­kas­tel­la myös sitä, mi­ten per­heis­sä voi­daan laa­jem­min­kin.

Lap­set saa­vat ko­to­aan mal­lin sekä mie­hen et­tä nai­sen elä­mään. Isän roo­li­mal­li isä­nä ja mie­he­nä on tär­keä jo­kai­sel­le lap­sel­le. Isäk­si tu­lon jäl­keen al­kaa isän teh­tä­vän opet­te­lu, joka jat­kuu koko elä­män ajan. Isän ei tar­vit­se ol­la täy­del­li­nen. On ar­vo­kas­ta, et­tä ereh­ty­es­sään ja toi­mies­saan vää­rin isä voi tur­vau­tua Ju­ma­lan ar­moon ja yrit­tää uu­des­taan.