Ke­sän suu­ret seu­rat, Ke­sä­seu­ra­ra­di­on toi­min­ta sekä rip­pi­kou­lut ovat sa­nan kyl­vä­mi­sen osal­ta kuin suu­ria maa­ti­lo­ja. Jee­suk­sen kyl­vö­ver­taus­ta mu­kail­len: kyl­vet­tä­vää alaa on pal­jon, mut­ta Ju­ma­lan sa­nan kyl­vö­sie­men ei lopu. Oi­ke­an­lai­sen sy­dä­men maa­pe­rän, suo­tui­sat kas­vuo­lo­suh­teet ja sie­me­nen kas­vun saa ai­kaan vain Ju­ma­la.

Il­mes­tys­kir­jan al­ku­puo­lel­la ku­va­taan, mil­lä ta­voin Jee­sus ha­lu­aa lä­hes­tyä jo­kais­ta ih­mis­tä: ”Minä sei­son ovel­la ja kol­ku­tan. Jos joku kuu­lee mi­nun ää­ne­ni ja avaa oven, minä tu­len hä­nen luok­seen, ja me ate­ri­oim­me yh­des­sä, minä ja hän.” Jee­sus ei pa­ko­ta seu­raan­sa, vaan tu­lee kut­su­en ja kol­kut­ta­en. Jos ih­mi­nen, Ju­ma­lan ar­mon voi­mas­ta, avaa oven, Jee­sus tah­too jää­dä tä­män seu­raan.

Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja pyr­kii lu­kit­se­maan ih­mi­sen sy­dä­men oven Jee­suk­sel­ta. Ih­mi­sen oma syn­ti­syys, epäi­lys ar­mon oma­koh­tai­suu­des­ta tai pel­ko us­koon liit­ty­vän ris­tin kan­ta­mi­ses­ta saat­ta­vat vai­kut­taa vah­van ruos­teen ta­voin sy­dä­men oven lu­kos­sa ja sa­ra­nois­sa. Ih­mi­nen ei ky­ke­ne­kään it­se avaa­maan tätä ovea Va­pah­ta­jal­le. Sen te­kee yk­sin Ju­ma­la.

Ke­sän suu­ris­sa seu­rois­sa, Ke­sä­seu­ra­ra­di­on lä­he­tys­ten ää­rel­lä ja rip­pi­kou­luis­sa on elä­vää sa­naa tar­jot­tu niin us­kon syn­ty­mi­sek­si kuin us­kos­sa säi­ly­mi­sek­si. Ju­ma­lan sana on muut­tu­ma­ton­ta to­tuut­ta. Sa­nan si­säl­tä­mä Ju­ma­lan laki osoit­taa edel­leen syn­nin ja vää­rän. In­hi­mil­li­set sei­kat, yh­teis­kun­nan luo­ma pai­ne tai yk­si­lön ko­ke­mat vai­keu­det ei­vät muu­ta Ju­ma­lan sa­nan to­tuut­ta. Evan­ke­liu­mi puo­les­taan tuo toi­von ja uu­den mah­dol­li­suu­den ka­tu­val­le, ar­moa kai­paa­val­le syn­ti­sel­le. Ar­mo al­kaa opet­taa Ju­ma­lan las­ta.

Ju­ma­lan sa­nan kyl­vön kas­vuo­lo­suh­teet näyt­tä­vät toi­si­naan haas­ta­vil­ta. Sa­nan­kyl­vä­jän teh­tä­vä ei ole ar­vi­oi­da kyl­vön on­nis­tu­mis­ta tai tu­le­vaa sa­toa, vaan ai­no­as­taan kyl­vää. Jee­sus muis­tut­taa, et­tä työ­tä tu­lee teh­dä niin kau­an kuin päi­vä on (Joh. 9:4). Ku­lu­va­na ke­sä­nä­kin sa­nan kyl­vö on koh­dan­nut hy­vää maa­pe­rää. Ju­ma­la on pois­ta­nut us­kon es­tei­tä, kut­su­nut, pa­ran­ta­nut sa­nal­laan ja an­ta­nut rau­han uu­des­ti­syn­ty­neen lap­sen­sa sy­dä­meen.