Lapsiasiavaltuutettu antoi hiljattain oman arvionsa Suomen lapsen oikeuksien tilanteesta YK:n lapsen oikeuksien komitealle. Arvion pääviestinä on, että Suomi ei ole vielä lapsen oikeuksien mallimaa. Parannettavaa on muun muassa lainsäädännössä, oikeudenkäytössä, koulutukseen varattavissa määrärahoissa, syrjinnän vastaisessa työssä ja rikoksia tekevien nuorten auttamisessa.
Myös vuonna 2020 valmistunut Lapsistrategia nostaa esiin monia korjaamista odottavia asioita suomalaislasten elämässä. Lapsen oikeuksien toteutuminen on strategian mukaan käytännössä usein riippuvainen hänen taustastaan, perheestään ja muista tällaisista seikoista. Strategialla halutaankin kehittää lasten tasa-arvoista kohtelua. Tällöin erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lasten asema turvataan ja heidän tarpeisiinsa vastataan nykyistä paremmin.
Kuten lapsistrategiaan on kirjattu: perhe- ja lapsimyönteinen Suomi tehdään yhdessä. Myös Suomessa toimivilla yhdistyksillä on kortensa kannettavana. Perhe- ja lapsimyönteisiä tavoitteita kannattaa peilata myös rauhanyhdistysten ja keskusyhdistyksen toimintaan. Lapset ovat monessa toimintamuodossa mukana, mutta kuinka usein lapset itse osallistuvat esimerkiksi heitä koskevan toiminnan suunnitteluun? Tällaisia mahdollisuuksia voisi olla sekä paikallisilla rauhanyhdistyksillä että vaikkapa kurssi- ja leirityössä.
Lapsen huomioiminen, kuuleminen ja tasa-arvoinen suhtautuminen lapseen istuvat syvällä kristillisissä arvoissa. Jeesuksen esimerkki ja opetukset tukevat kaiken kristillisyyden piirissä tapahtuvan toiminnan kehittämistä entistä lapsiystävällisempään ja tasa-arvoisempaan suuntaan. Silloin heikoimmassa asemassa olevatkin pääsevät mukaan, eivätkä tule syrjityiksi. Toiminnan vaikutuksia on hyvä arvioida myös lasten näkökulmasta.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys