Kris­ti­nus­koa tun­te­mat­to­mal­le ih­mi­sel­le kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan kä­si­te voi ol­la vai­kea. Asi­aa tun­te­ma­ton saat­taa ym­mär­ret­tä­väs­ti aja­tel­la, et­tä kris­ti­tyil­lä oli­si kol­me ju­ma­laa. Kä­si­tet­tä voi kes­kus­te­luin pyr­kiä avaa­maan, vaik­ka Ju­ma­lan ole­mus py­syy­kin ih­mi­sel­le sa­lai­suu­te­na.

Kris­ti­tyil­lä on yk­si Ju­ma­la, jol­la on kol­me per­soo­naa: Isä, Poi­ka ja Pyhä Hen­ki. Rip­pi­kou­lu­lai­nen on saat­ta­nut kuul­la tä­hän liit­ty­vän ver­tauk­sen ve­des­tä. Vesi on vet­tä, vaik­ka se il­me­nee kol­mes­sa eri olo­muo­dos­sa: nes­tee­nä, höy­ry­nä ja kiin­te­ä­nä jää­nä.

Ih­mi­sel­le Ju­ma­la Isä­nä, kai­ken Luo­ja­na, saat­taa ol­la ym­mär­ret­tä­vä. Sa­moin laa­jal­ti us­ko­taan Jee­suk­sen ol­leen vä­hin­tään­kin his­to­ri­al­li­nen hen­ki­lö. Puhe Py­häs­tä Hen­ges­tä on puo­les­taan mo­nien mie­les­tä abst­rak­tia ja vail­la to­dis­tei­ta. Py­hän Hen­gen toi­min­ta py­syy vie­raa­na sil­le, joka ei us­kon kaut­ta tun­ne Py­hää Hen­keä.

Py­hän Hen­gen toi­min­nas­ta tu­lee pu­hua eri­tyi­ses­ti sik­si, et­tä ”Kris­tuk­sen työ maa­il­mas­sa jat­kuu hä­nen seu­ra­kun­nas­saan Py­hän Hen­gen työ­nä” (KO 1948:44). Tä­hän seu­ra­kun­taan Pyhä Hen­ki kut­suu ih­mi­siä, omis­ta­maan pe­las­tus­ta Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Kun näin ta­pah­tuu, on ky­sy­mys Py­hän Hen­gen van­hurs­kaut­ta­vas­ta toi­min­nas­ta.

Pyhä Hen­ki toi­mii hy­vin mo­nel­la ta­voin. Sik­si täl­le Hen­gel­le on an­net­tu usei­ta ku­vaa­via ni­miä, ku­ten ”To­tuu­den Hen­ki”, ”Puo­lus­ta­ja” tai ”Kris­tuk­sen Hen­ki”, joka ku­vaa Kris­tuk­sen ja Py­hän Hen­gen sau­ma­ton­ta yh­teyt­tä. Yk­sit­täi­sen ih­mi­sen ym­mär­rys us­kon sa­lai­suu­des­ta on ra­jal­li­nen. Py­hän Hen­gen syn­nyt­tä­mä yh­tei­nen ym­mär­rys ja yk­si­mie­li­syys ovat puo­les­taan sel­lais­ta, joka syn­tyy Ju­ma­lan voi­mas­ta ja tah­dos­ta. Hen­ki luo ”py­hien yh­tey­den”, jota ku­vas­taa hen­gel­li­nen rak­kaus, nöy­ryys ja Kris­tuk­sen seu­ra­kun­nan ra­ken­ta­mi­nen. Tätä kaik­kea Py­hän Hen­gen yh­tey­des­tä osat­to­man on vai­kea näh­dä tai ym­mär­tää.

Kirk­ko­vuo­des­sa ele­tään hel­lun­tai­ta edel­tä­vää ai­kaa eli Py­hän Hen­gen odo­tuk­sen ai­kaa. Täs­sä leh­des­sä kä­si­tel­lään Py­hän Hen­gen toi­min­taa Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa ja esi­mer­kik­si sa­nan­pal­ve­li­jan teh­tä­väs­sä.