Joulun ydintapahtuma on kuvattu Luukkaan evankeliumiin kirjoitetussa kuvauksessa Jeesuksen syntymästä. Nuo parikymmentä Raamatun jaetta ovat monille tuttuakin tutumpia. Kuitenkin ne vuosi vuoden jälkeen tulevat eläviksi, niin luettuina kuin kuultuinakin.
Jouluevankeliumi toisaalta liikuttaa, toisaalta saa sydämen iloiseksi. Enkelin viesti on kaikelle kansalle. Samalla se on mitä henkilökohtaisin viesti yksittäiselle ihmiselle. Kertomus Jumalan Pojan syntymän karuudesta ja kauneudesta ei tyhjenny, vaikka siitä kerrotaan lukemattomissa lauluissa, virsissä ja kuvaelmissa.
Jouluevankeliumin pohjalta valmistellussa saarnassa voi olla esillä niin Maria-äidin, Joosefin kuin kedon paimenenkin näkökulma. Ensimmäisen joulun vaatimattomat olosuhteet puhuttelevat. Enkelin viestissä ajallinen ja iankaikkinen kohtaavat. Vaatimattomissa kehyksissä toteutuu ihmisen pelastuksen kannalta suuria asioita.
Löytääkö ihminen jouluevankeliumin äärellä tuon kertomuksen suurimman asian? Vai käykö niin, että evankeliumin eli ilosanoman kohde jää taivaallisten sotajoukkojen, paimenten kiiruhtamisen tai vaatimattoman tallin varjoon? Suurinta Luukkaan tallentamassa kertomuksessa on se, että tallin seimessä nukkuva lapsi on Vapahtaja. Hän on Jeesus, joka kerran sovittaa kaikki synnit ja omalla verellään lunastaa ihmisen pahan vallasta.
Yksi kolmesta vanhan kirkon uskontunnustuksesta, Athanasioksen uskontunnustus, valottaa seimen lapsen, Kristuksen salaisuutta: ”Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Yhtä lailla Jumala ja ihminen: Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen. Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä. Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.”
Päivämies toivottaa lukijoilleen Jumalan siunaamaa joulun juhlaa!
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys