Jou­lun ydin­ta­pah­tu­ma on ku­vat­tu Luuk­kaan evan­ke­liu­miin kir­joi­te­tus­sa ku­vauk­ses­sa Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä. Nuo pa­ri­kym­men­tä Raa­ma­tun ja­et­ta ovat mo­nil­le tut­tu­a­kin tu­tum­pia. Kui­ten­kin ne vuo­si vuo­den jäl­keen tu­le­vat elä­vik­si, niin lu­et­tui­na kuin kuul­tui­na­kin.

Jou­lu­e­van­ke­liu­mi toi­saal­ta lii­kut­taa, toi­saal­ta saa sy­dä­men iloi­sek­si. En­ke­lin vies­ti on kai­kel­le kan­sal­le. Sa­mal­la se on mitä hen­ki­lö­koh­tai­sin vies­ti yk­sit­täi­sel­le ih­mi­sel­le. Ker­to­mus Ju­ma­lan Po­jan syn­ty­män ka­ruu­des­ta ja kau­neu­des­ta ei tyh­jen­ny, vaik­ka sii­tä ker­ro­taan lu­ke­mat­to­mis­sa lau­luis­sa, vir­sis­sä ja ku­va­el­mis­sa.

Jou­lu­e­van­ke­liu­min poh­jal­ta val­mis­tel­lus­sa saar­nas­sa voi ol­la esil­lä niin Ma­ria-äi­din, Joo­se­fin kuin ke­don pai­me­nen­kin nä­kö­kul­ma. En­sim­mäi­sen jou­lun vaa­ti­mat­to­mat olo­suh­teet pu­hut­te­le­vat. En­ke­lin vies­tis­sä ajal­li­nen ja ian­kaik­ki­nen koh­taa­vat. Vaa­ti­mat­to­mis­sa ke­hyk­sis­sä to­teu­tuu ih­mi­sen pe­las­tuk­sen kan­nal­ta suu­ria asi­oi­ta.

Löy­tää­kö ih­mi­nen jou­lu­e­van­ke­liu­min ää­rel­lä tuon ker­to­muk­sen suu­rim­man asi­an? Vai käy­kö niin, et­tä evan­ke­liu­min eli ilo­sa­no­man koh­de jää tai­vaal­lis­ten so­ta­jouk­ko­jen, pai­men­ten kii­ruh­ta­mi­sen tai vaa­ti­mat­to­man tal­lin var­joon? Suu­rin­ta Luuk­kaan tal­len­ta­mas­sa ker­to­muk­ses­sa on se, et­tä tal­lin sei­mes­sä nuk­ku­va lap­si on Va­pah­ta­ja. Hän on Jee­sus, joka ker­ran so­vit­taa kaik­ki syn­nit ja omal­la ve­rel­lään lu­nas­taa ih­mi­sen pa­han val­las­ta.

Yk­si kol­mes­ta van­han kir­kon us­kon­tun­nus­tuk­ses­ta, At­ha­na­si­ok­sen us­kon­tun­nus­tus, va­lot­taa sei­men lap­sen, Kris­tuk­sen sa­lai­suut­ta: ”Me us­kom­me ja tun­nus­tam­me, et­tä mei­dän Her­ram­me Jee­sus Kris­tus on Ju­ma­lan Poi­ka, Yh­tä lail­la Ju­ma­la ja ih­mi­nen: Isän luon­nos­ta en­nen ai­ko­jen al­kua syn­ty­nee­nä hän on Ju­ma­la, äi­din luon­nos­ta ajas­sa syn­ty­nee­nä hän on ih­mi­nen. Hän on täy­si Ju­ma­la, ja täy­si ih­mi­nen jär­jel­li­si­ne sie­lui­neen ja ih­mis­ruu­mii­neen. Ju­ma­luu­des­saan hän on sa­ma­nar­voi­nen kuin Isä, ih­mi­syy­des­sään vä­hä­ar­voi­sem­pi kuin Isä. Vaik­ka hän on Ju­ma­la ja ih­mi­nen, ei kui­ten­kaan ole kah­ta Kris­tus­ta, vaan yk­si.”

Päi­vä­mies toi­vot­taa lu­ki­joil­leen Ju­ma­lan siu­naa­maa jou­lun juh­laa!