Jee­suk­sen kut­su­mat ope­tus­lap­set oli­vat kes­ke­nään eri­lai­sia ih­mi­siä. Luon­ne-ero­jen li­säk­si ope­tus­lap­set tu­li­vat eri­lai­sis­ta taus­tois­ta ja am­ma­teis­ta. Tul­li­mies Mat­teus oli pal­vel­lut Roo­man kei­sa­ri­kun­taa eli juu­ta­lai­sen kan­san mie­hit­tä­jiä. Tätä juu­ta­lai­set ei­vät yleen­sä kat­so­neet hy­väl­lä, vaan hal­vek­si­vat tul­li­mie­hiä. Si­mon Ka­na­neuk­sel­la puo­les­taan oli li­sä­ni­mi ”Kii­vai­li­ja”. Tämä ker­toi hä­nen po­liit­ti­ses­ta taus­tas­taan. Kii­vai­li­jat eli se­loo­tit oli­vat juu­ta­lai­nen puo­lue, joka kan­nat­ti Roo­man val­lan vas­tus­ta­mis­ta myös asein. Voi­si olet­taa, et­tä Mat­teuk­sen ja Si­mo­nin vä­lil­lä oli­si ol­lut jat­ku­va konf­lik­ti. Täl­lai­ses­ta Raa­mat­tu ei kui­ten­kaan ker­ro. Us­ko Jee­suk­seen yh­dis­ti eri ta­val­la ajat­te­le­via mie­hiä ja syn­nyt­ti hei­dän vä­lil­leen rak­kaut­ta ja ys­tä­vyyt­tä. Jee­suk­sen kaut­ta oli löy­ty­nyt yh­teys tai­vaal­li­seen isän­maa­han, joka oli ajal­lis­ta po­li­tiik­kaa tär­ke­äm­pi.

Eri­lai­set elä­män­ta­vat, va­lin­nat, po­liit­ti­nen ajat­te­lu ja pelk­kä elä­män­ti­lan­ne vaih­te­le­vat tä­nään­kin Jee­suk­sen seu­raa­jien kes­ken. Us­ko oh­jaa säi­lyt­tä­mään va­pau­den, kes­ki­näi­sen kun­ni­oi­tuk­sen ja rak­kau­den suh­tees­sa ajal­li­sen elä­män va­lin­toi­hin ja asi­oi­hin. On tär­ke­ää, et­tä asi­oi­ta, jot­ka ei­vät ole hen­gel­li­siä ei myös­kään hen­gel­lis­te­tä. Kui­ten­kin on ai­na tar­peen kes­kus­tel­la, jos mikä ta­han­sa ajal­li­nen asia kas­vaa ih­mi­sen elä­mäs­sä lii­an tär­ke­äk­si, uha­ten us­koa tai rik­ko­en us­ko­vais­ten vä­lis­tä rak­kaut­ta. Jos­kus us­ko­vai­set ys­tä­vät ovat to­den­neet toi­sil­leen, et­tä hei­dän on pa­rem­pi ol­la pu­hu­mat­ta kes­ke­nään po­li­tii­kas­ta, jot­ta he voi­vat naut­tia ys­tä­vyy­des­tään ja kes­ki­näi­ses­tä rak­kau­des­taan.

Elä­mään tuo rik­kaut­ta, kun tu­tus­tuu ja ys­tä­vys­tyy eri­lais­ten ih­mis­ten kans­sa. Jo­kai­nen tar­vit­see ko­ke­mus­ta sii­tä, et­tä on jol­le­kin tär­keä ja kuu­luu jo­hon­kin jouk­koon. En­nen muu­ta ih­mi­nen tar­vit­see tun­teen sii­tä, et­tä kel­paa jouk­koon oma­na it­se­nään. Jee­suk­sen esi­mer­kin mu­kai­ses­ti us­ko­vai­sen teh­tä­vä on omal­la toi­min­nal­laan osoit­taa, et­tä Ju­ma­lan las­ten kes­kel­lä jo­kai­nen on toi­sen­sa lä­him­mäi­nen, si­sar tai veli Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa.