Ma­ria Nie­mi­nen

– Kun olen ta­van­nut toi­sen us­ko­vai­sen ko­din ai­no­an lap­sen, olem­me yh­des­sä häm­mäs­tel­leet, et­tä ai si­nä­kin olet ai­noa lap­si! Yleen­sä koen sii­nä ti­lan­tees­sa jon­kin­lais­ta yh­teyt­tä, ku­vai­lee hel­sin­ki­läi­nen Kert­tu­li Hop­pa.

Hop­pa tun­si var­sin­kin lap­se­na it­sen­sä to­del­la eri­lai­sek­si, sil­lä esi­mer­kik­si lei­reil­lä asi­aa häm­mäs­tel­tiin ko­vas­ti. Li­säk­si tuli kom­ment­ti: ”Iha­naa, sä saat kai­ken, mitä ha­lu­at!”

– Tun­tui hir­ve­än hy­väl­tä, jos joku ih­met­te­lyn jäl­keen to­te­si, et­tä ei­pä oli­si us­ko­nut. Se oli pa­ras kehu, jon­ka sain! Kai se häl­ven­si pel­koa lei­mas­ta, et­tä kun olen ai­noa lap­si, olen it­se­käs.

Hop­pa ko­kee hy­väk­si puo­lek­si sen, et­tä hän on ai­na teh­nyt pal­jon asi­oi­ta yh­des­sä äi­din ja isän kans­sa, mikä on lä­hen­tä­nyt hei­tä toi­siin­sa.

– Kol­men ih­mi­sen per­he on ol­lut hel­pos­ti lii­ku­tel­ta­va, ja meil­lä on ol­lut mah­dol­li­suus esi­mer­kik­si mat­kus­taa. Sii­tä olen on­nel­li­nen ja kii­tol­li­nen.

Ho­pan van­hem­mat ovat myös kan­nus­ta­neet hän­tä muut­ta­maan eri paik­ka­kun­nil­le ja ul­ko­mail­le­kin.

Kun ys­tä­vät muis­te­le­vat lap­suut­taan isos­sa per­hees­sä, Hop­pa ko­kee vä­hän hai­keut­ta. Hän kai­paa myös vä­lil­lä tur­va­verk­koa, jon­ka si­sa­ruk­set mo­nil­le tuo­vat. Ai­no­a­na lap­se­na elä­mi­nen on kui­ten­kin ai­van ta­val­lis­ta.

– Olen sil­lä lail­la re­a­lis­ti, et­tä kun si­sa­ruk­sia ei nyt vain ole, niin en ole asi­aa voi­mak­kaas­ti sur­rut.

Täl­lä het­kel­lä Hop­pa asuu kau­ka­na lap­suus­mai­se­mis­ta ja Ka­jaa­nis­sa asu­vis­ta van­hem­mis­taan.

– Vä­lil­lä käy mie­les­sä, et­tä jos oli­si si­sa­ruk­sia, var­maan meis­tä joku asui­si lä­hem­pä­nä äi­tiä ja isää. Ko­ro­na-ai­ka­na olem­me kui­ten­kin saa­neet viet­tää enem­män ai­kaa yh­des­sä kuin mo­neen vuo­teen tätä en­nen.

On tär­ke­ää, et­tä kai­kil­la on ih­mi­siä, joi­den kans­sa voi ja­kaa sekä ki­pu­ja et­tä hy­viä asi­oi­ta. Hop­pa on on­nel­li­nen kai­kis­ta ys­tä­vis­tä ja su­ku­lai­sis­ta, joi­den kaut­ta voi tun­tea kuu­lu­mis­ta jo­hon­kin suu­rem­paan ko­ko­nai­suu­teen.

– Mi­nul­la ei ole elä­mäs­sä­ni si­sa­rus­ten lap­sia, mut­ta olen saa­nut kak­si­tois­ta kum­mi­las­ta. Se on iha­naa, ja koen sen luot­ta­muk­sen osoi­tuk­se­na.

Hop­pa luot­taa, et­tä Tai­vaan Isä on an­ta­nut kai­kil­le oman­lai­sen elä­män iloi­neen ja ki­pui­neen.

– Olen saat­ta­nut saa­da jo­tain sel­lais­ta, mitä isos­sa si­sa­rus­par­ves­sa kas­va­neet ei­vät ole saa­neet. On hyvä, jos osaa iloi­ta ja ol­la kii­tol­li­nen oman elä­män­ti­lan­teen hy­vis­tä puo­lis­ta.