Pau­la Heik­ki­lä

Jo­kai­nen ih­mi­nen tar­vit­see ar­mol­li­suut­ta ja myö­tä­tun­tois­ta koh­taa­mis­ta. Ar­mol­lis­ta elä­mä­na­sen­net­ta niin it­se­ään kuin mui­ta­kin koh­taan on mah­dol­lis­ta ope­tel­la.

– Ar­mol­li­suus on myö­tä­tun­tois­ta ja hy­väk­sy­vää suh­tau­tu­mis­ta sekä it­seä et­tä toi­sia koh­taan. Sii­hen liit­tyy myös lem­peä ja ym­mär­tä­vä asen­ne, van­taa­lai­nen Min­na Paa­ki­na­ho ki­teyt­tää aja­tuk­si­aan ar­mol­li­suu­des­ta.

Ar­mol­li­suus tai sen puu­te voi tul­la esil­le esi­mer­kik­si niis­sä ti­lan­teis­sa, kun ih­mi­nen ko­kee epä­on­nis­tu­mis­ta tai kun on vaik­ka­pa toi­mi­nut eri ta­val­la kuin ha­lu­ai­si.

– Ajat­te­len, et­tä ar­mol­li­suus voi ol­la tai­toa an­taa ti­laa kas­vul­le ja op­pi­mi­sel­le. Se on myös suh­tau­tu­mis­ta­pa elä­mäs­sä eteen tu­le­viin asi­oi­hin ja ih­mi­siin. Hy­väk­syn ja ym­mär­rän, et­tä ih­mi­se­nä olem­me in­hi­mil­li­siä. Tar­vit­sem­me pal­jon ar­mol­li­suut­ta ja myö­tä­tun­toa. Us­ko­vai­si­na meil­lä vie­lä on eri­tyi­nen lah­ja, ar­mo ja an­teek­si­an­ta­mus, jot­ka saa­vat vai­kut­taa ja ol­la läs­nä kans­sa­käy­mi­sis­sä tois­tem­me kans­sa, Paa­ki­na­ho poh­tii.

Ar­mol­li­suut­ta voi ope­tel­la

Min­na Paa­ki­na­ho on ko­ke­nut, et­tä on hel­pom­pi ol­la ar­mol­li­nen toi­sil­le kuin it­sel­le. It­ses­sä ole­via va­ja­vuuk­sia ei ole ai­na help­po hy­väk­syä. Myös ai­kai­sem­mat elä­män­ko­ke­muk­set vai­kut­ta­vat sii­hen, mi­ten nä­em­me it­sem­me. Kun op­pii tun­te­maan it­se­ään ja tun­nis­ta­maan eri­lai­sia vaa­ti­muk­sia it­seä koh­taan, voi löy­tää ja op­pia ar­mol­li­suut­ta ja myö­tä­tun­tois­ta suh­tau­tu­mis­ta it­seen.

Myös eri­lais­ten haas­ta­vien ja voi­ma­va­ro­ja ku­lut­ta­vien elä­män asi­oi­den ja vai­hei­den ja­ka­mi­nen tois­ten kans­sa on tär­ke­ää.

– Sii­nä saa pei­liä toi­sis­ta. Vaik­ka ih­mi­si­nä olem­me­kin ai­nut­ker­tai­sia, moni muu­kin on ko­ke­nut elä­mäs­sään sa­man­lai­sia asi­oi­ta. On mah­dol­lis­ta saa­da toi­sil­ta ym­mär­rys­tä ja myö­tä­tun­toa, kun­han vain us­kal­taa ava­ta omia aja­tuk­si­aan ja ko­ke­muk­si­aan. Myös aja­tus sii­tä, et­tä elä­mäs­sä on asi­oi­ta, joi­hin em­me voi vai­kut­taa, voi aut­taa suh­tau­tu­maan nii­hin ar­mol­li­sem­min, Paa­ki­na­ho to­te­aa.

Ym­mär­rys­tä haas­ta­vis­sa ti­lan­teis­sa

Paa­ki­na­hon mu­kaan haas­ta­vis­sa ti­lan­teis­sa tar­vit­sem­me ym­mär­rys­tä ja myö­tä­tun­toa, myös loh­du­tus­ta. Ih­mis­suh­teis­sa ar­mol­li­suut­ta tar­vi­taan vaik­ka­pa eri­mie­li­syyk­sis­sä.

– Oli­si ar­vo­kas­ta, jos jak­sai­sim­me pyr­kiä ym­mär­tä­mään toi­nen toi­sem­me nä­ke­myk­siä tai ai­na­kin an­ta­maan toi­sel­le ti­laa.

Ar­mol­li­suut­ta tar­vi­taan myös luot­ta­muk­sen ra­ken­ta­mi­ses­sa sil­loin, kun on ko­ke­nut tul­leen­sa lou­ka­tuk­si. Elä­män vai­keis­sa ti­lan­teis­sa ar­mol­li­suus nä­kyy aut­ta­mi­se­na ja myö­tä­tun­to­na, jol­loin toi­sen ih­mi­sen läs­nä­o­lo ja tuki aut­ta­vat eteen­päin.

– Tun­ne sii­tä, et­tä täs­sä­kin ti­lan­tees­sa saan ol­la juu­ri sel­lai­se­na kuin olen, ki­pui­ne­ni ja heik­kouk­si­ne­ni, on val­ta­va voi­ma­va­ra, Paa­ki­na­ho sa­noo.

Kan­ta­pään kaut­ta op­pi­mis­ta

Paa­ki­na­ho on jou­tu­nut omas­sa elä­mäs­sään opet­te­le­maan ar­mol­li­suut­ta kan­ta­pään kaut­ta. Muu­ta­ma vuo­si sit­ten hän koki voi­mak­kaan työ­uu­pu­muk­sen, joka vai­kut­ti elä­mään ko­ko­nais­val­tai­ses­ti.

– Kun sain ker­rot­tua ti­lan­tees­ta­ni esi­hen­ki­löl­le­ni, hä­nen myö­tä­tun­toi­nen asen­teen­sa hel­pot­ti to­del­la pal­jon. Muis­tan hä­nen sa­nan­sa ai­na: "Min­na, meil­lä on vain yk­si elä­mä, ja sik­si on tär­keä pi­tää it­ses­tä huol­ta." Se to­del­la ha­vah­dut­ti.

Voi­ma­va­ro­jen pa­lau­tu­mi­nen vaa­ti pit­kän ajan ei­kä oma pol­ku ole tun­tu­nut hel­pol­ta. Uu­pu­muk­sen ko­ke­muk­sel­la on ol­lut kau­as­kan­toi­set seu­rauk­set, jot­ka tä­nä­kin päi­vä­nä vai­kut­ta­vat toi­min­taan mo­nes­sa ti­lan­tees­sa.

– Vii­me vuo­det ovat­kin ol­leet sa­nan­mu­kai­ses­ti ar­mol­li­suu­den ja myö­tä­tun­non opet­te­lua it­seä koh­taan. It­sen­sä kuun­te­le­mis­ta ja hy­vin­voin­nin eteen toi­mi­mis­ta, pie­nin as­ke­lin. Olen ko­ke­nut suu­re­na lah­ja­na lä­heis­ten ja ys­tä­vien tuen. Se, et­tä he ovat jak­sa­neet kuun­nel­la ja osoit­taa myö­tä­tun­toa, on ol­lut to­del­la mer­ki­tyk­sel­lis­tä. Kun­pa it­se­kin osai­sin ol­la sa­mal­la ta­val­la tu­ke­na toi­sil­le, Paa­ki­na­ho sa­noo.

Tär­keä voi­ma­va­ra

Ar­mol­li­suu­des­ta pu­hu­taan tänä päi­vä­nä pal­jon. Elä­mä, var­sin­kin työ­e­lä­mä, on hy­vin hek­tis­tä, vaa­ti­vaa ja kuor­mit­ta­vaa. Ih­mi­siä re­vi­tään mo­neen suun­taan. Esi­mer­kik­si so­si­aa­li­nen me­dia luo hel­pos­ti tun­net­ta, et­tä pi­täi­si ol­la tai teh­dä jo­tain enem­män.

Paa­ki­na­ho on huo­man­nut työs­sään ja opin­nois­saan, et­tä koh­taa­mi­sis­sa asi­ak­kai­den kans­sa kes­kus­tel­laan usein työn vaa­ti­mus­ten ja työs­sä jak­sa­mi­sen li­säk­si myös it­se luo­duis­ta vaa­ti­muk­sis­ta ja an­ka­ruu­des­ta it­seä koh­taan.

– Myös omien ra­jo­jen ja voi­ma­va­ro­jen tun­nis­ta­mi­nen ja nii­den tur­vaa­mi­nen tu­lee pu­heek­si. Ar­jen pai­neis­sa ar­mol­li­suus saat­taa unoh­tua. Olen ha­vain­nut, et­tä mo­nis­ta hy­vis­tä asi­ois­ta jou­tuu oi­kein muis­tut­ta­maan it­se­ään.

Paa­ki­na­ho liit­tää ar­mol­li­suu­teen myös sa­nat hy­väk­sy­mi­nen, tyy­ty­mi­nen ja kii­tol­li­suus. Ih­mi­nen tar­vit­see usein nöy­rää miel­tä ot­taa vas­taan ne asi­at, joi­ta elä­mään an­ne­taan.

– Myös vai­kei­siin vai­hei­siin voi kät­key­tyä siu­naus. On tur­val­lis­ta luot­taa sii­hen, et­tä Tai­vaan Isä joh­taa elä­määm­me ja päi­väm­me ja vai­heem­me ovat Hä­nen tie­dos­saan, hän muis­tut­taa.