Harhapoluilta takaisin Jumalan valtakuntaan
Lasse Jutila ymmärsi parannuksen armon saatuaan, että usko on Jumalan lahja. – Sen tähden tahdon rohkaista epäilysten keskellä heikolla uskolla kamppailevia samoilla sanoilla kuin Jeesus rohkaisi epäilevää Tuomasta: ”Älä ole epäuskoinen, vaan usko!”
Lasse Kokko
Lasse Jutila ymmärsi parannuksen armon saatuaan, että usko on Jumalan lahja. – Sen tähden tahdon rohkaista epäilysten keskellä heikolla uskolla kamppailevia samoilla sanoilla kuin Jeesus rohkaisi epäilevää Tuomasta: ”Älä ole epäuskoinen, vaan usko!”
Lasse Kokko
Milla-Riina Junttila
– Kuolemanpelko oli poissa, ilo ja rauha tilalla, muistelee lappeenrantalainen Lasse Jutila tunnetta, kun löysi uudelleen Jumalan valtakunnan.
Jutila sai syntyä uskovaiseen kotiin, mutta vanhempien luovuttua uskosta hänenkin uskonsa pikkuhiljaa hiipui. Seuroissa ja pyhäkouluissa käymisen tilalle löytyi muuta tekemistä.
Yläasteikäisenä hän ajatutui huonoon seuraan. Jutila ajattelee, että silloin hänellä oli tarve päteä ja saavuttaa uusien ystävien hyväksyntä.
– Tuon porukan mukana elämääni tulivat mukaan ensimmäiset tupakka- ja alkoholikokeilut, Jutila kertoo ja muistelee rakkaudella, miten isä puhutteli viisaasti, kun poika jäi kiinni näpistelystä kaupassa.
Hyvät harrastukset ja opiskelu suojelivat Jutilaa lukiolaisena pysymään poissa huonoilta teiltä, mutta toisaalta hän ei vielä silloin erityisesti ajatellut hengellisiä asioita. Jutila kokee, että hän eli silloin aika tavallista epäuskoisen nuoren elämää, mutta jotkin asiat piti salata vanhemmilta, ja se painoi omaatuntoa.
– Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että noissakin elämänvaiheissa Jumalan varjelus ja johdatus suojasivat minua, Jutila miettii.
Opiskellessaan lukion jälkeen Joensuussa Jutila koki, että hänellä oli ajallisessa mielessä kaikki asiat hyvin. Ensimmäinen auto oli hankittu omilla kesätienesteillä, mieluinen opiskelupaikka oli auennut, ja itsenäinen elämä odotti. Silti hänellä oli rauhaton olo. Opiskelijarientoihin kuuluva alkoholin juominen aiheutti turvattomuuden tunnetta. Haaveet vaimosta ja perhe-elämästä tuntuivat kaukaisilta. Jutila toteaa, että Jumala varjeli häntä noinakin aikoina, ettei hän päätynyt seurustelusuhteisiin epäuskoisena ollessaan.
Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana Jumala herätti Jutilan tunnon, ja hän tutki Raamattua ja rukoili Jumalaa. Joululomalla kotiin ajaessa auto meinasi lähteä luisuun ja törmätä vastaantulevaan kuorma-autoon.
– Säikähdin ja mietin, mikä olisi osani, jos elämäni olisi päättynyt nyt, Jutila muistelee.
Kotona ei joululoman aikana tarjoutunut tilaisuutta jutella uskovaisen isosiskon kanssa uskomisen asioista, vaikka Jutila sitä hiljaa mielessään toivoikin. Paluumatkalla Joensuuhun Jutila päätti pistäytyä uskovaisen tätinsä luokse. Hän jutteli tätinsä kanssa uskonkäsityksistään. Keskustelun päätteeksi täti kysyi Jutilalta: ”Haluaisitko uskoa omat syntisi anteeksi?” Tuo kysymys pysäytti Jutilan ja kysymys kirkastui elämän ja kuoleman kysymykseksi. Jutila sanoi haluavansa, ja hänelle saarnattiin kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Hän oli löytänyt sielulleen rauhan.
Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle. Jes. 30:19
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
