JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Harri kokee jokaisen lapsen tärkeäksi ja rakkaaksi

Puhutaan maasta ja taivaasta
11.11.2023 6.00

Juttua muokattu:

6.11. 13:56
2023110613563620231111060000
Harri Syrjälä rohkaisee nuoria perustamaan perheitä ja ottamaan lapset vastaan Jumalan lahjana. Isän syliin ovat päässeet lapsista Eelis ja Viljam-vauva.

Harri Syrjälä rohkaisee nuoria perustamaan perheitä ja ottamaan lapset vastaan Jumalan lahjana. Isän syliin ovat päässeet lapsista Eelis ja Viljam-vauva.

Virpi Mäkinen

Harri Syrjälä rohkaisee nuoria perustamaan perheitä ja ottamaan lapset vastaan Jumalan lahjana. Isän syliin ovat päässeet lapsista Eelis ja Viljam-vauva.

Harri Syrjälä rohkaisee nuoria perustamaan perheitä ja ottamaan lapset vastaan Jumalan lahjana. Isän syliin ovat päässeet lapsista Eelis ja Viljam-vauva.

Virpi Mäkinen

Vir­pi Mä­ki­nen

Sei­nä­jo­ki­nen 11 lap­sen isä Har­ri Syr­jä­lä to­tea, et­tei nuo­rem­pa­na isä­nä oi­kein ym­mär­tä­nyt, mi­ten tär­ke­ää on viet­tää pal­jon ai­kaa las­ten kans­sa. Nyt hän on jää­mäs­sä use­am­mak­si kuu­kau­dek­si ko­tiin hoi­ta­maan lap­sia yh­des­sä puo­li­son­sa Tui­ja Syr­jä­län kans­sa.

Har­ri Syr­jä­län mu­kaan on mer­kit­tä­vää kas­vat­taa ja luo­da lä­hei­set suh­teet kaik­kiin lap­siin. Nuo­re­na isä­nä hän koki pai­net­ta ta­lou­del­li­ses­ta toi­meen­tu­los­ta. Ele­tyn elä­män ja ko­ke­muk­sen myö­tä on kas­va­nut luot­ta­mus sii­hen, et­tä ta­lou­del­li­set­kin huo­let saa an­taa Luo­jan kä­siin.

– Ta­lou­del­lis­ta toi­meen­tu­loa tär­ke­äm­pää on hen­ki­nen hy­vin­voin­ti.

Elä­män­muu­tos oli val­ta­va

Kun Har­ri ja Tui­ja oli­vat men­neet nuo­re­na nai­mi­siin, he toi­voi­vat, et­tä Tui­ja al­kai­si odot­taa vau­vaa mah­dol­li­sim­man pian. Meni muu­ta­ma kuu­kau­si en­nen vau­vau­u­tis­ta, jo­ten nuo­ri avi­o­puo­li­so al­koi ol­la jo huo­lis­saan. Jäl­keen­päin tämä on hy­myi­lyt­tä­nyt, et­tä mi­ten sitä niin pian eh­ti jo huo­les­tua ja miet­tiä, et­tä mitä, jos em­me saa­kaan lap­sia.

Vies­ti po­si­tii­vi­ses­ta ras­kaus­tes­tis­tä tuli ar­mei­jaan met­sä­lei­ril­le.

– Is­tuin sinä puu­hun no­ja­ten ja kat­soin vies­tiä. Luin ker­ran, luin toi­sen ja luin kol­man­nen ker­ran. Se tun­tui niin us­ko­mat­to­mal­ta ja ih­meel­li­sel­tä.

– En­sim­mäi­sen lap­sen syn­ty­mä on val­ta­van voi­ma­kas ko­ke­mus. Yh­täk­kiä on vas­tuus­sa ko­ko­nai­ses­ta elä­mäs­tä.

Vau­va oli toi­vot­tu ja odo­tet­tu, sil­ti Syr­jä­lä ker­too ko­ke­neen­sa myös han­ka­lia tun­tei­ta vau­van syn­ty­mään liit­ty­en. Elä­män­muu­tos oli en­sim­mäi­sen vau­van myö­tä niin val­ta­va.

– Sii­hen saak­ka olin ol­lut ai­van huo­le­ton. Omai­suus­kin kul­ki vau­van syn­ty­mään as­ti suun­nil­leen pie­nes­sä mat­ka­lau­kus­sa, hän muis­te­lee.

Syr­jä­lät oli­vat reis­san­neet pal­jon ja ol­leet yö­ky­läs­sä mo­lem­pien van­hem­pien luo­na. Vau­van syn­ty­män jäl­keen vai­mo ha­lu­si py­syä enem­män ko­to­na ja vau­vas­ta huo­leh­ti­mi­nen meni kai­ken edel­le. Tämä har­mit­ti nuor­ta per­hee­ni­sää.

Vau­van kas­te­pap­pi­na oli Syr­jä­län pap­pa Ah­ti Rii­hi­mä­ki.

– Sain hy­vän elä­män­vii­sau­den. Tuta sa­noi, et­tä vau­van syn­nyt­tyä isä voi tun­tea mus­ta­suk­kai­suut­ta­kin, kun vau­va on niin kiin­ni äi­dis­sä ja äi­ti vau­vas­sa. Tun­tui tär­ke­äl­tä, et­tä oma tuta, jota olen ai­na ihail­lut, sa­noit­ti tä­män tun­teen, hän muis­te­lee.

Lei­pä on ai­na riit­tä­nyt

– Mi­nul­la on ol­lut mal­li yrit­tä­jä­mäi­seen te­ke­mi­seen. Nuo­re­na isä­nä tein pit­kiä työ­päi­viä, ker­too Syr­jä­lä.

Per­heen kas­va­es­sa al­koi vai­mo toi­voa puo­li­sol­taan enem­män läs­nä­o­loa ko­to­na. Pit­kät työ­päi­vät ai­heut­ti­vat myös pa­ris­kun­nan vä­lil­le rii­to­ja. Syr­jä­lä sai uu­den työ­pai­kan, joka tar­koit­ti myös muut­toa Sei­nä­jo­el­le. Sii­nä työs­sä oli nor­maa­lit 8 tun­nin päi­vät.

– Ky­se­lin usein työ­nan­ta­jal­ta, et­tä ihan oi­ke­as­ti tä­mä­kö riit­tää täl­tä päi­väl­tä. En mei­nan­nut op­pia ly­hy­em­pään työ­päi­vään.

Per­he vaa­ti pal­jon ai­kaa ja huo­mi­o­ta, mut­ta tä­män ajan Syr­jä­lä muis­taa mu­ka­va­na. Hän eh­ti viet­tää ai­kaa per­heen­sä kans­sa. Sil­ti, kun muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua hä­nel­lä oli uu­si työ­nan­ta­ja, joka hou­kut­te­li reis­su­töi­hin, hän suos­tui. Hän al­koi teh­dä töi­tä maa­nan­tais­ta tors­tai­hin reis­sus­sa.

Al­kuun näyt­ti, et­tä tämä su­juu on­gel­mit­ta, mut­ta sit­ten syn­tyi uu­si vau­va ja yk­si lap­sis­ta val­vot­ti öi­sin. Elä­mä al­koi käy­dä vai­mol­le lii­an ras­kaak­si, sil­lä hän pyö­rit­ti ar­kea käy­tän­nös­sä yk­sin. Sil­loin Syr­jä­lä päät­ti, et­tä hä­nen paik­kan­sa on nyt het­ken ai­kaa ko­to­na.

Hän ker­too, mi­ten hän­tä jän­nit­ti jää­dä ko­tiin.

– Olin aja­tel­lut, et­ten ole mi­kään koti-ih­mi­nen. Li­säk­si ta­lou­del­li­nen toi­meen­tu­lo huo­les­tut­ti, mut­ta ei meil­lä ol­lut mi­tään hä­tää. Jo­ka­päi­väi­nen lei­pä on riit­tä­nyt ai­na, hän iloit­see.

Lap­sil­la ei ole huo­lia

Kun on mon­ta pien­tä, niin isom­mat jää­vät hel­pos­ti vä­hem­mäl­le huo­mi­ol­le. Syr­jä­lä ker­too jär­jes­tä­vän­sä tie­toi­ses­ti ai­kaa isom­pien las­ten­sa kans­sa. He har­ras­ta­vat yh­des­sä sul­ka­pal­loa. He käy­vät myös mar­jas­ta­mas­sa, ka­las­ta­mas­sa ja reis­suis­sa. Vii­me ke­sä­nä hän kävi poi­kien­sa kans­sa La­pis­sa ka­la­reis­sul­la.

– On mah­ta­va huo­ma­ta, et­tä omis­ta lap­sis­ta on ka­ve­rik­si. Ovat ihan pa­ras­ta reis­su­seu­raa. Joh­tu­nee­ko sii­tä, et­tä on tul­lut it­se nuo­re­na isäk­si, muis­tan hy­vin, mil­lais­ta on ol­la nuo­ri. Muis­tan sen ka­pi­na­mie­len ja ky­sy­myk­set.

Syr­jä­lä toi­voo, et­tä nuo­ril­le vä­lit­tyi­si se lap­sel­li­nen luot­ta­mus Ju­ma­lan huo­len­pi­toon tu­le­vai­suu­des­sa­kin. Hän toi­voo, et­tä lap­set säi­lyi­si­vät us­ko­mas­sa ja et­tä he muis­tai­si­vat ko­toa us­kon tuo­man tur­van. Hän tyk­kää myös kus­ka­ta lap­sia seu­roi­hin ja nuor­ten ko­koon­tu­mi­siin.

– Vaik­ka meil­lä on näin iso per­he, niin jos Luo­ja on tar­koit­ta­nut meil­le vie­lä lap­sia, niin sa­non, et­tä ter­ve­tu­loa!

Syr­jä­lä ko­kee jo­kai­sen lap­sen­sa val­ta­van rak­kaak­si ja tär­ke­äk­si. Hän roh­kai­see­kin kaik­kia nuo­ria pe­rus­ta­maan per­hei­tä ja ot­ta­maan lap­set vas­taan Ju­ma­lan lah­ja­na.

– Pie­nil­lä lap­sil­la ei ole huo­lia. On elä­män par­haim­pia het­kiä, kun pie­ni he­rää päi­vä­u­nil­ta ja hy­myi­lee. Tä­nään­kin, kun olin it­se vä­sy­nyt ja vä­hän ki­reä, niin ihan pa­ras­ta kun pik­kui­nen kii­pe­si se­län pääl­le ja sa­noi: ”Is­kä sää oot ra­kas!”