Suvi Ris­to­lai­nen

Pe­rin­tei­nen, juu­reen lei­vot­tu ruis­lei­pä on tut­tu jo­kai­sel­le suo­ma­lai­sel­le. Mut­ta kaik­ki ei­vät tie­dä, et­tä myös vaa­le­an lei­vän voi lei­poa juu­rel­la.

Jo­en­suu­lai­nen abi­tu­rient­ti Ven­la Ris­to­lai­nen löy­si tien­sä ha­pan­juu­ri­lei­von­nan pa­riin so­si­aa­li­sen me­di­an kaut­ta. Ins­tag­ra­min ly­hyt­vi­de­ois­sa ame­rik­ka­lai­sil­la ti­leil­lä oli toi­nen tois­taan kau­niim­pia ja her­kul­li­sem­man nä­köi­siä maa­lais­lei­piä. Ris­to­lai­nen kiin­nos­tui lei­vis­tä niin, et­tä al­koi et­siä enem­män tie­toa asi­as­ta. Fa­ce­boo­kin ha­pan­juu­ri­lei­von­taan kes­kit­ty­vä ryh­mä tuli tu­tuk­si. Lo­pul­ta tie vei myös kir­jas­toon, jos­ta hän lai­na­si vaa­le­an juu­ri­lei­vän sa­loi­hin opas­ta­van kir­jan.

Ha­pan­juu­ri­lei­vän val­mis­tus ei sovi hä­täi­sil­le.

– Mat­ka juu­res­ta val­miik­si lei­väk­si kes­tää vä­hin­tään vuo­ro­kau­den, mut­ta voi vie­dä use­am­man­kin päi­vän, Ris­to­lai­nen sa­noo.

En­nen kuin pää­see kä­sik­si it­se lei­vän­te­koon, on ol­ta­va juu­ri. Sen voi teh­dä it­se, saa­da toi­sel­ta lei­po­jal­ta, tai vaik­ka­pa he­rä­tel­lä eloon iso­äi­din van­han tai­ki­na­tii­nun reu­nois­ta löy­ty­nees­tä kui­vu­nees­ta tai­ki­nas­ta. Val­mis juu­ri säi­ly­te­tään jää­kaa­pis­sa.

– Juu­ren voi myös kui­vat­taa tai säi­lyt­tää pa­kas­ti­mes­sa, Ris­to­lai­nen huo­maut­taa.

Lei­von­ta on Ris­to­lai­sel­le har­ras­tus, jos­ta saa hy­vän mie­len. Tänä ke­vää­nä se an­taa myös ren­tout­ta­vaa vas­ta­pai­noa kir­joi­tuk­siin lu­ke­mi­sel­le. On­nis­tu­mi­nen ja uu­den op­pi­mi­nen tuo­vat iloa. Juu­reen lei­vot­tu lei­pä mais­tuu täy­te­läi­sel­le, ja ra­pea kuo­ri lei­kat­tui­ne ko­ris­te­ku­vi­oi­neen so­pii juh­la­vam­paan­kin ruo­ka­pöy­tään.

– Lei­vän maku on ai­na hyvä, mut­ta ul­ko­nä­kö ei on­nis­tu joka ker­ta, Ris­to­lai­nen nau­rah­taa.

– Pi­dän sii­tä, et­tä voin lei­poa lei­pää il­man hii­vaa. Ja sa­mal­la juu­rel­la voi ko­hot­taa myös mo­nia mui­ta lei­von­nai­sia, hän li­sää.

Säh­kö­uu­nin luuk­ku au­ke­aa ja höy­ry pur­kau­tuu ulos. Läm­pi­män lei­vän tuok­su le­vi­ää koko ta­loon. En­sin keit­ti­ön­pöy­dän reu­nal­la oli seis­syt nou­se­mas­sa la­si­pur­kil­li­nen hy­vin­voi­vaa juur­ta. Tai­ki­na oli se­koi­tet­tu ja kään­nel­ty use­aan ker­taan, ko­ho­tet­tu huo­lel­la ja lo­pul­ta an­net­tu odot­taa muo­toil­tu­na vii­le­äs­sä. Pin­taan oli lei­kat­tu te­rä­väl­lä veit­sel­lä ko­ris­te­ku­vi­ot, ja vii­mein lei­pä oli nos­tet­tu va­lu­rau­ta­pa­das­sa kuu­maan uu­niin. Nyt lei­vän an­ne­taan seis­tä vä­hin­tään tun­nin ver­ran, sit­ten se on val­mis syö­tä­väk­si. Täs­tä lei­väs­tä ei mene mu­rus­ta­kaan huk­kaan, sii­tä pi­tä­vät pik­ku­si­sa­ruk­set huo­len.