JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Iloa tekemisestä

Puhutaan maasta ja taivaasta
13.1.2022 6.00

Juttua muokattu:

13.1. 10:01
2022011310010120220113060000
Kaisu Heikkilä työstää työhuoneellaan ulos sijoitettavaa roskapönttöä, joka kuuluu Oulun taiteilijaseuran organisoimaan roskisprojektiin. Taustalla näkyy hänen maalauksensa ”Las Palmas”.

Kaisu Heikkilä työstää työhuoneellaan ulos sijoitettavaa roskapönttöä, joka kuuluu Oulun taiteilijaseuran organisoimaan roskisprojektiin. Taustalla näkyy hänen maalauksensa ”Las Palmas”.

Kuva haastateltavalta

Kaisu Heikkilä työstää työhuoneellaan ulos sijoitettavaa roskapönttöä, joka kuuluu Oulun taiteilijaseuran organisoimaan roskisprojektiin. Taustalla näkyy hänen maalauksensa ”Las Palmas”.

Kaisu Heikkilä työstää työhuoneellaan ulos sijoitettavaa roskapönttöä, joka kuuluu Oulun taiteilijaseuran organisoimaan roskisprojektiin. Taustalla näkyy hänen maalauksensa ”Las Palmas”.

Kuva haastateltavalta

Pau­la Heik­ki­lä

Ou­lu­lai­nen ku­va­tai­tei­li­ja Kai­su Heik­ki­lä on tai­teil­lut oi­ke­as­taan koko ikän­sä. Hä­nen kät­ten­sä jäl­keä löy­tyy myös SRK:n jul­kai­suis­ta. Hän on ku­vit­ta­nut muun mu­as­sa Sii­o­nin Jou­lu -leh­den ja teh­nyt kan­si­ku­van Mik­ko Kin­nu­sen te­ok­seen Kään­nös oi­ke­aan päin.

Heik­ki­län mie­leen on jää­nyt lap­suu­des­ta, mi­ten äi­ti lu­pa­si ot­taa voi­pa­pe­ri­rul­lan pii­rus­tus­pa­pe­rik­si, ei­kä pa­pe­ria tar­vin­nut sääs­tel­lä.

– Lap­se­na mi­nul­la oli piir­tä­mi­ses­sä esi­ku­va­na­ni kah­dek­san vuot­ta van­hem­pi sis­ko­ni. Mat­kin hä­nen ta­paan­sa piir­tää, lä­hin­nä ih­mi­siä ja hei­dän asu­jaan. Pyr­ki­mys ko­pi­oi­da tai­ta­van te­ki­jän kä­den­jäl­keä on hyvä kei­no op­pia.

Ylä­as­te­ai­koi­na Heik­ki­lä opet­te­li eng­lan­nin sa­no­ja piir­tä­mäl­lä niis­tä ku­via vih­koon­sa. Hän to­te­aa­kin op­pi­van­sa hel­pos­ti vi­su­aa­li­suu­den avul­la.

– Jos kuun­te­len lu­en­toa, teen ai­na muis­tiin­pa­not. Näin pys­tyn pa­rem­min hah­mot­ta­maan asi­ayh­teyk­siä ja ra­ken­tei­ta. Kä­sin kir­joit­ta­mi­nen on mi­nul­le niin kuin piir­tä­mis­tä.

Pää­toi­mi­se­na ku­va­tai­tei­li­ja­na Heik­ki­lä on työs­ken­nel­lyt noin kym­me­nen vuot­ta, ja oma työ­huo­ne hä­nel­lä on ol­lut vuo­des­ta 2014 läh­tien.

– Tai­de an­taa mi­nul­le hen­ki­sen ti­lan, jos­sa voin ol­la va­paas­ti tun­teit­te­ni ja aja­tus­te­ni kans­sa. Värk­kää­mäl­lä jo­ta­kin työ­huo­neel­la­ni va­pau­te­ni konk­re­ti­soi­tuu nä­ky­väk­si. Sil­loin en ajat­te­le te­ke­vä­ni tai­det­ta. Syn­tyy jo­ta­kin, en­kä tie­dä on­ko se edes mi­tään uut­ta, Heik­ki­lä poh­tii.

Cro­quis-piir­tä­mis­tä Heik­ki­lä on har­ras­ta­nut lä­hes koko elä­män­sä. Sii­nä pii­rus­tuk­set ovat luon­nos­mai­sia ja ne piir­re­tään yleen­sä tie­tys­sä ajas­sa, esi­mer­kik­si vii­des­sä tai kym­me­nes­sä mi­nuu­tis­sa. Mal­li­na on useim­mi­ten ih­mi­nen.

– Se on ren­tout­ta­vaa. Nau­tin ha­vain­nos­ta piir­tä­mi­ses­tä, jos­sa unoh­dan it­se­ni ja olen yh­tä sen kans­sa, mitä piir­rän. Sii­hen liit­tyy kau­neu­den nä­ke­mi­nen ja ar­vok­kuu­den ko­ke­mus. Ää­ri­vii­va on mie­len­kiin­toi­nen asia. Oi­ke­as­ti­han sitä ei ole edes ole­mas­sa.

Heik­ki­lä muis­taa ajan, jol­loin ala­ku­lo oli elä­mäs­sä vah­vas­ti läs­nä. Tuol­loin hä­nen ru­tii­nei­hin­sa kuu­lui aa­mu­pa­lan yh­tey­des­sä lu­kea sa­no­ma­leh­teä.

– Useim­mi­ten kun pää­sin kult­tuu­ri­si­vuil­le, mi­nul­la he­rä­si toi­vo. Sii­hen liit­tyi jo­ta­kin in­nos­ta­vaa ja omak­si ko­et­tua. Kir­joi­tuk­set ja ku­vat tai­tees­ta muis­tut­ti­vat mi­nua sii­tä, et­tä tai­teen maa­il­ma on ole­mas­sa. Se ava­si nä­ky­män mie­lek­kää­seen elä­mään. Mie­tin, et­tä se mitä ha­lu­sin teh­dä, kuu­lui­si tuo­hon maa­il­maan. Jos­sain myö­hem­mäs­sä vai­hees­sa us­kal­tau­duin ys­tä­vä­ni in­noit­ta­ma­na vuok­raa­maan it­sel­le­ni työ­huo­neen.

Teks­tii­li­suun­nit­te­li­jak­si Heik­ki­lä on opis­kel­lut käsi- ja tai­de­te­ol­li­suu­sop­pi­lai­tok­ses­sa Kuo­pi­os­sa.

– Erääs­sä har­joi­tus­teh­tä­väs­sä piti työs­tää teos oman muis­ton poh­jal­ta. Tein kan­kaas­ta kol­miu­lot­tei­sen te­ok­sen muis­tos­ta lu­mi­luo­las­sa ole­mi­ses­ta. Lu­mi­luo­las­sa sei­nä­mien pak­suus vaih­te­li. Ohuis­ta koh­dis­ta valo kuul­si läpi. Se nä­kyi teks­tii­lis­sä­ni.

– Käy­des­sä­ni pari vuot­ta sit­ten Hel­sin­gin kes­kus­ta­kir­jas­to Oo­dis­sa, sen ylim­mäs­sä ker­rok­ses­sa oli sa­maa lap­suu­te­ni muis­ton lu­mi­luo­lan tun­nel­maa. Hie­no tila. Lie­nee sii­tä tul­lut kou­lu­teh­tä­vä­kin mie­leen.

Myö­hem­min Heik­ki­lä opis­ke­li Tai­de­te­ol­li­ses­sa kor­ke­a­kou­lus­sa.

– Erääl­lä kurs­sil­la oli ai­hee­na lii­ke, ää­ni ja ryt­mi. Opet­ta­ja esit­te­li meil­le esi­mer­kin lii­ke- ja ää­ni­te­ok­ses­ta. Kou­lu si­jait­si van­has­sa Ara­bi­an teh­das­ra­ken­nuk­ses­sa, jos­sa por­ras­käy­tä­vä oli kai­ku­va tila. Hän pu­dot­ti ylä­ker­rok­ses­ta pin­gis­pal­lo­ja, jot­ka pomp­pi­vat por­tai­ta alas­päin. Pin­gis­pal­lo­jen pu­to­a­mi­sää­net te­ki­vät ryt­mil­li­ses­ti vaih­tu­van ää­ni­te­ok­sen. Kun vii­mei­set pal­lot py­säh­tyi­vät, ää­ni vai­me­ni hil­jai­suu­teen. Se oli hie­no teos ja jäi vai­kut­ta­va­na mie­leen.

Heik­ki­lä koki lap­suu­des­saan, et­tä tun­teet oli­vat lä­hin­nä hait­ta­te­ki­jä. Hän pyr­ki pit­kään si­vuut­ta­maan it­sen­sä ja eli suo­rit­ta­en. Hän poh­tii omaa luo­vuut­taan:

– En tie­dä, olen­ko ko­vin luo­va. Koen, et­tä hy­vät koh­taa­mi­set ih­mis­ten kans­sa vi­rit­tä­vät va­paa­ta oloa ja mie­li­ku­vien syn­ty­mis­tä. Oma työ­ti­la taas mah­dol­lis­taa va­pau­den ko­ke­mis­ta omas­sa te­ke­mi­ses­sä.

Omien ko­ke­mus­ten­sa poh­jal­ta Heik­ki­lä ha­lu­aa kan­nus­taa kaik­kia, jot­ka poh­ti­vat, us­kal­tai­si­vat­ko aloit­taa tai­de­har­ras­tuk­sen.

– Toi­mies­sa­ni ku­va­tai­de­o­pet­ta­ja­na usein ai­kui­set op­pi­laat sa­noi­vat, et­tei­vät he osaa piir­tää. Tun­nis­tan tuon, mi­ten pe­lot­ta­vaa on tuot­taa nä­ky­vää, kun on mie­les­sä it­ses­tä kä­si­tys, et­tei osaa. Kan­nat­taa ha­keu­tua sel­lai­seen oh­jauk­seen, jos­sa voi ol­la luot­ta­vai­sin mie­lin oman epä­var­muu­den kans­sa. Mie­les­tä­ni ku­va­tai­de­o­pe­tuk­ses­sa voi­si enem­män käyt­tää yk­si­tyi­so­pe­tus­ta, niin kuin esi­mer­kik­si mu­siik­ki­puo­lel­la on. Toki voi­han sitä al­kaa it­sek­seen­kin vain te­ke­mään ja hank­kia tie­toa, ja näin men­nä koh­ti sitä, mikä tuot­taa it­sel­le iloa.

16.4.2024

Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Ps. 23:3

Viikon kysymys