Aili Pasanen
Sotaveteraanien ja sota-ajan naisten voimat haurastuvat, rivit harvenevat. Yksi sota-ajan työntäyteisellä kotirintamalla eläneistä on Elina Mikkonen, joka nyt viettää levollista aikaa Vuolijoen Emmakodissa.
Viime vuosina veteraanien ansiomerkkejä on myönnetty myös kotirintaman naisille. Vuolijoella asuva Elina Mikkonen sai kesällä 2022 Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin sotavuosina tekemästään työstä.
Mikkonen on syntynyt syksyllä 1923 Vuottolahden Kallelan talossa Vuolijoella Adolf ja Iida Juntusen toisena lapsena. Perheeseen syntyi yhteensä yhdeksän lasta. Mikkosen ollessa muutaman vuoden ikäinen perhe muutti Partala-nimiseen taloon Kajaanin Lehtovaarassa.
Mikkonen kertoo, että neljän kilometrin pituinen koulumatka kuljettiin kävellen tai omatekoisilla suksilla, joita piti tervata ja voidella. Oppiminen ja lukeminen oli mieluisaa.
Työtä nuoresta pitäen
Jo pienestä lähtien piti ryhtyä moniin kodin töihin. Ennen rippikouluikää Mikkonen matkusti junalla Sukevalle Tyyne-tädin luokse karjapiiaksi. Rippikoulun jälkeen hän hoiti karjaa ja siivosi Mieslahdessa piiripäällikkö Möttösen tilalla. Siellä oli kahdeksan lehmää käsin lypsettävänä. Lehmät tulivat tutuiksi.
– Hoi Muurikki, Mansikki, ptrui, ptrui! helähtää muistelijan suusta.
Näin elävää todellista lehmänkutsua en ole kuullutkaan kuin nuorena. Mikkonen jatkaa muisteluitaan kertomuksella pöllimetsään lähdöstä:
– ”Joutaa tuo tyttökin lähtee”, Eino-veli sanoi kerran. Niin piti minun lähteä pöllimehtään. Menin siellä piiloon, kun tuli jotain herroja mehtää katastamaan.
Mikkosen lapsuuskodissa majoitettiin myös ajoittain savottamiehiä. Se toi oman kuvionsa arkeen pienissä tiloissa. Puutettakin oli monesti.
Käsitöitä armeijalle
Kajaanin pommitukset katkaisivat usein Mikkosen rippikoulutunnit, sillä talvisota oli meneillään. Sodan syttyessä alkoikin talkootyö naisten kesken. Leivottiin ja kudottiin sukkia ja lapasia armeijan tarpeisiin.
– Olihan niitä lankoja, kun kotona oli lampaita. Kerittiin ja kudottiin ja laulettiin, Mikkonen muistelee. Hän jatkaa laulaen:
– Matot, pöytäliinat, verhot syntyvät kuin kesäperhot. Paikkamme täytämme, oikein kun käytämme tietomme, taitomme työhömme.
Uusi vastuu uudessa kodissa
Lehtovaaran neitosen loppuelämä muuttui, kun Eino-veli esitteli hänet Yrjö Mikkoselle jotain toivoen. Toive toteutuikin lyhyen kirjeenvaihdon ja tapaamisen jälkeen. Heidät vihittiin avioliittoon lokakuussa 1943 Mikkolan pirtissä Vuolijoen Käkisaaressa. Yhtä aikaa vihittiin myös Yrjön sisar Esteri sekä Pekka Hatva.
Mikkolassa asuivat Yrjön vanhemmat Antti ja Anna-Mari, mutta anoppi kuoli pian äkillisesti. Hautajaiset olivat jo kolme viikkoa häiden jälkeen. Niin nuoresta rouvasta tuli Mikkolan emäntä. Tuore aviomies palasi sotatantereelle. Aivan uusi vastuu alkoi uudessa paikassa.
Mikkonen oli tottunut työntekoon. Hän kuvailee, kuinka karjanhoitoa, peltotöitä, ruuanlaittoa, kutomista, ompelua, kaikkea riitti naisväelle. Ja huolta, kun kaikki oli naisten vastuulla miesten ollessa rintamalla. Ensimmäinen lapsi syntyi vuonna 1944. Yhteensä perheeseen syntyi neljä tyttöä ja yksi poika. Vuonna 1959 Elinalle ja Yrjölle valmistui oma talo vanhan pihapiiriin.
Nyt on aikaa muistella
Vuonna 1981 tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos, jossa Mikkolan isännyys vaihtui Eero-pojalle ja hänen vaimolleen Anna-Liisalle. Vanhemmalle avioparille rakennettiin talo, joka sai nimekseen Koivupiha. Yrjö-puoliso kuoli vuonna 2010.
Nyt Elina Mikkosen kotina on Emmakoti, jonka pihaan näkyy Vuolijoen kivikirkko. Työn arki on takana, on vain levollista aikaa. Huoneen seinällä on iso kooste lastenlasten ja lastenlastenlasten kuvista. Siinä on vauvoja, valkolakkisia, monenikäisiä uusia sukupolvia. Sitä Mikkonen mielellään katsoo ja esittelee minullekin. Ei haittaa, vaikka sukupolvet sekoittuvat. Hänen kasvojensa ilmeestä näen, että kaikki he ovat rakkaita, hänen omaa perhettään.
– Seuroja pidettiin monesti Mikkolassa ja naapurissa Metsäpirtissä ja joskus kirkolla. Nyt pääsen jonkun avustamana lähelle kirkkoon ja seurakuntatalolle, Mikkonen tuumii.
Sotarintamalla taistelleet, lotat, pikkulotat ja kotirintamalla palvelleet nykyään:
- 97 vuotta täyttäneitä vuoden 2022 lopussa yhteensä 5144; miehiä 890, naisia 4254
- 98 vuotta täyttäneitä ennakkotilaston mukaan helmikuussa 2024 yhteensä noin 3300
(Lähde: Tilastokeskus)
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys