– Luonnossa kävellessä on helppoa kokea kiitollisuutta, kertoo eläkkeellä oleva SInikka Honkonen.
Olavi Honkonen
– Luonnossa kävellessä on helppoa kokea kiitollisuutta, kertoo eläkkeellä oleva SInikka Honkonen.
Olavi Honkonen
Anni Kälkäjä
Kiitollisuuden opetteleminen voi lisätä elämän mielekkyyttä. Vaikeassa tilanteessa olevalle sitä ei pidä kuitenkaan tuputtaa.
– Kiitollisuus on hyvän huomaamista elämässä ja arvon antamista Taivaan Isältä saaduille lahjoille, kiteyttää eläkkeellä oleva psykiatrian erikoislääkäri Sinikka Honkonen.
Toisille ihmisille kiitollisuuden kokeminen on luontaisesti helpompaa. Jotkut ovat taipuvaisempia näkemään asioissa ensisijaisesti hankalat ja negatiiviset puolet, kun taas toiset näkevät niissä mahdollisuudet ja positiiviset puolet.
– Kyse on muun muassa perimästä ja persoonallisuuspiirteistä. Me ihmiset olemme erilaisia, mutta jokainen voi halutessaan löytää oman tapansa opetella kiitollisuutta, vakuuttaa Honkonen.
Honkonen kertoo kiitollisuuden harjoittelun tulevan itsellään luonnostaan esimerkiksi joka ilta ja aamu rukoilemisen yhteydessä.
– Minulla on tapana aloittaa rukous kiitoksella ja jatkaa sitten siunauksen pyytämisellä. Sauvakävelyllä luonnossa saatan mielessäni hyräillä kiitoslauluja tai -virsiä, esimerkiksi ”Kiitos Jumalamme, kun annoit kauniin maan”.
Kiitollisuutta voi opetella myös kiittämällä muita.
– Olisi hyvä muistaa arjessa kiittää läheisiä avusta sillä tavalla, että kiitos tulee sydämestä. Kiitollisuus lisääntyy kiittämällä. Hyvät asiat kertaantuvat, kun niitä jakaa.
Kiitollisuus on vastalääke
Mitä kiitollisuuden kokeminen sitten tekee ihmiselle, miksi sen harjoittamista kannattaa opetella?
– Kiitollisuuden tunne toimii vastalääkkeenä epämiellyttäville tunteille, kuten tyytymättömyydelle, kateudelle, katkeruudelle ja alakulolle. Kun ruokkii positiivisia tunteita, pöyhii samalla aivoista liikkeelle mielihyvää tuottavat välittäjäaineet, Honkonen kertoo.
Välittäjäaineita ovat esimerkiksi dopamiini, oksitosiini, endorfiini ja serotoniini. Näillä kaikilla on samansuuntaisia vaikutuksia erilaisin painotuksin, esimerkiksi endorfiini lieventää kipua ja fyysisiä vaivoja. Yhteisenä tekijänä näillä välittäjäaineilla on se, että ne tuottavat mielihyvää. Vaikutukset näkyvät monella tavalla: mieliala kohoaa, elimistö rauhoittuu fyysisesti, nukahtaminen on helpompaa ja unenlaatu paranee.
– Haittavaikutuksia ei ole, niin kuin välittäjäaineisiin vaikuttavilla lääkkeillä yleensä, Honkonen naurahtaa.
Osana muuta hoitoa
Vaikeassa tilanteessa olevan on kuitenkin usein hankalaa tai jopa mahdotonta tuntea kiitollisuutta. Ihminen tarvitsee silloin muilta ihmisiltä rinnalla kulkemista ja myötätuntoa, ei kiitollisuuden tuputtamista.
Jos ihminen on masentunut tai hänellä on jokin muu psyykkinen sairaus, voi kiitollisuuden harjoittaminen olla kuitenkin hyvä lisä muun hoidon ohessa. Honkonen kertoo kokeneensa itse työvuosinaan työuupumuksen ja saaneen siihen apua muun muassa työnohjauksesta ja terapiajaksosta.
– Suuri apu oli myös se, että puolisoni jaksoi iltaisin kuunnella ja jutella minulle siitä, mitkä kaikki asiat ovat hyvin elämässämme, uskon lahja päällimmäisenä. Näin olo keventyi ja sain nukahtaa hyvällä ja kiitollisella mielellä, muistelee Honkonen herkistyneenä.
Vaikeat elämänvaiheet ja koettelemukset voidaan jälkeenpäin nähdä kiitollisuudenkin läpi. Ehkä ne opettivat jotakin tärkeää tai antoivat elämälle uuttaa syvyyttä ja suuntaa?
Kaikille tunteille on paikkansa
Tutkijat puhuvat kiitollisuusharjoitusten tuloksista varovasti. Muutoksia ihmisessä voi niiden avulla tapahtua, mutta vedenpitävää tieteellistä tutkimusta on hankala tehdä. Sen sijaan kiitollisuusharjoitusta tekeviä ihmisiä haastattelemalla on löytynyt yllättäviäkin tuloksia: auttamishalu on lisääntynyt, ihmissuhteet ja itsetunto ovat parantuneet ja onnellisuus elämässä lisääntynyt.
– Kiitollisuus aiheuttaa hyvää mieltä ja hyvä mieli taas lisää onnellisuutta.
Kiitollisuuden opettelemisen ja kiitollisuusharjoitusten tarkoituksena ei ole kuitenkaan lakaista hankalia tunteita pois. Kaikenlaisilla tunteilla on tarkoituksensa ja niitä on hyvä tuntea ja käsitellä. Pakonomainen kiitollisuuteen keskittyminen voikin olla keino suojata itseään joltakin tunteelta, jonka kohtaaminen tuntuu vaikealta.
– Kohtuus kaikessa, myös tässä asiassa. Väkisillä ei pidä kaivaa kiitollisuuden tunnetta eikä tehdä harjoituksia, jos se ei tunnu luontevalta. Kaikille tunteille, myös epämiellyttäville on paikkansa.
Jokainen ihminen on peili läheisilleen. Vanhemmat toimivat kaikessa esimerkkeinä lapsilleen. Honkonen haluaakin nostaa esille vastuun näkökulman.
– Jo lasten takia voisimme opetella kääntämään näkökulmaa kiitollisuuden aiheisiin elämässämme. He vievät sitten sitä oppia eteenpäin seuraaville sukupolville.
Lue lisää kiitollisuuteen liittyviä tekstejä tänään ilmestyvistä Päivämiehestä ja Siionin Lähetyslehdestä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys