Kuva Sutiselta
Kuva Sutiselta
Aulikki Piirainen
Saila Sutinen toimii toista kautta kotiseurakuntansa kirkkovaltuutettuna ja kirkkoneuvoston jäsenenä. Hän johtaa kasvatuksen toimikuntaa. Lisäksi hän on ensimmäistä kautta jäsenenä Espoon hiippakunnan hiippakuntavaltuustossa.
Sutinen asuu perheineen Lohjalla. Ammatiltaan hän on hammaslääkäri. Perheeseen kuuluvat aviomies ja viisi lasta. Kuudennen lapsen odotetaan syntyvän keväällä.
– Kirkkovaltuuston vaaleihin liittyen sain puhelun aiemmin luottamustehtävässä toimineelta veljeltä. Aluksi yllätyin pyynnöstä, mutta aika pian innostuin, ja pyyntö tuntui luottamuksen osoitukseltakin. Kotiseurakuntani luottamushenkilöiltä tuli pyyntö lähteä mukaan hiippakuntavaltuuston vaaliin.
Sutinen koki tärkeäksi päästä mukaan päättämään asioista omassa kotiseurakunnassaan.
– Kotiseurakunnan lisäksi, ainakin välillisesti, ajattelin osallistuvani päätöksentekoon myös kokonaiskirkon osalta. Aika on monin tavoin haastava ja paineet kirkkoa kohtaan ja kirkon sisällä ovat suuret.
Aikaisemminkin Sutinen on ollut hoitanut luottamustehtäviä.
– Kouluaikana olin innokas oppilaskunnan touhuissa, ja opiskeluaikoina oli joitakin opiskeluun ja harrastuksiin liittyviä tehtäviä.
Sutinen kertoo, että kirkko on ollut hänelle aina tärkeä.
– Erityisesti jumalanpalveluksissa käymisestä on tärkeitä muistoja lapsesta saakka.
Seurakunnan toiminnassa Sutinen on ollut vaihtelevan aktiivisesti mukana, erityisesti musiikkityössä.
– Lapsena ja nuorena soitin orkesterissa Oulussa ja opiskeluaikoina lauloin seurakunnan kuorossa. Molempien harrastusten myötä pääsin monesti avustamaan pyhäaamun messuun.
Seurakunnan lapsi- ja nuorisotyö on tullut tutuksi omien lasten kautta.
– Olen kokenut sen tärkeäksi voimavaraksi eri tilanteissa.
Luottamustehtävässä toimiminen on kutakuinkin vastannut Sutisen mielikuvaa.
– Siellä päätetään paljon ihan arkisia asioita: ostetaanko hautausmaalle uutta traktoria tai maalataanko seurakuntatalo tänä vuonna. Toisaalta pohditaan, annetaanko seurakunnan tiloja johonkin tiettyyn käyttöön. Kuinka paljon käytetään rahaa diakoniaan, entä lapsityöhön? Palkataanko uusi pappi vai pärjätäänkö nykyisillä?
Kirkkovaltuustossa päätetään isot linjat kuten kirkollisveroprosentti, hyväksytään toimintasuunnitelmat ja valitaan äänestämällä kappalaiset ja kirkolliskokousedustajat.
Hiippakuntatyö on Sutiselle vielä aika uutta.
Erityisen mielenkiintoisena hän on kokenut toimikuntatyön, jossa päästään keskustelemaan asioista syvemmin ja monipuolisemmin kuin neuvoston tai valtuuston kokouksissa.
– Toimikunnassa olen tutustunut moniin johtaviin viranhaltijoihin ja luottamushenkilöihin.
Myös rekrytoinnit ovat olleet kiinnostavia.
– Olen päässyt luottamushenkilönä mukaan tosi moneen työhaastatteluun.
Antoisana Sutinen on kokenut esimerkiksi sen, että on tutustunut monen ikäisiin ja erilaisista taustoista tuleviin ihmisiin.
– Yhteisen keskustelun ja tutustumisen kautta syntyy usein parhaita, toimintaa kehittäviä ideoita ja päätöksiä. Toisaalta juuri näkemysten eroavaisuus on haaste, ja tilanteet saattavat tuntua ristiriitaisilta ja hämmentäviltäkin. Haastavaa on myös ajan löytäminen sille, että voisi perehtyä asioihin riittävästi ja osallistua aktiivisesti.
Toisinaan työ turhauttaakin. Kokouksissa päätetään itsestäänselvyyksistä tai uuden toimintamallin käyttöönottoon menee vuosia aikaa.
– Olen oppinut ainakin virallisia kokouskäytäntöjä ja ihan sellaisia hallinnon perusjuttuja. Kirkon ja seurakunnan toiminnassa on edelleen paljon opittavaa, on niin monenlaista toimijaa kapitulista toimikuntaan ja kirkkohallituksesta lääninrovastiin. Olen oppinut tuntemaan kotiseurakuntaani entistä paremmin. Toivottavasti olen oppinut yhteisten asioiden hoitamista ja erilaisten ihmisten kohtaamista.
Toisinaan on vaikea tietää, mikä olisi oikea kanta asioihin. Monista hankalalta tuntuvista kysymyksistä Sutinen on keskustellut toisten uskovaisten kanssa.
– Toisinaan tilanne tulee eteen nopeasti. Silloinkin voi onneksi rukoilla oikeaa mieltä – koskaan ei tarvitse kokea olevansa yksin.
Tuttavapiiri on luottamustehtävässä laajentunut. Vanhoillislestadiolaisuus ei ole kovin tuttu herätysliike lohjalaisille.
– Aina välillä luottamushenkilöiden kesken on käyty uskoon ja elämään liittyviä henkilökohtaisiakin keskusteluja, jotka ovat olleet kaikin tavoin lämminhenkisiä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys