Mil­la Kan­gas

Sa­no­ma­leh­tien uu­ti­sot­si­kot muis­tut­te­le­vat ajoit­tain, et­tä suo­ma­lais­ten las­ten ja nuor­ten lu­ku­tai­to on hei­ken­ty­nyt. Yh­dek­si syyk­si tä­hän on to­det­tu lu­ku­ha­lu­jen vä­he­ne­mi­nen. Ou­lu­lai­sen eläk­keel­lä ole­van kään­tä­jän Sirk­ka-Lii­sa Lei­no­sen ko­ke­mus on kui­ten­kin, et­tä kaik­ki pik­ku­lap­set ra­kas­ta­vat lu­ku­het­kiä.

– Jos lap­sel­le lu­e­taan pie­nes­tä pi­tä­en, hän tot­tuu sii­hen, et­tä lu­ke­mi­nen on mu­ka­vaa ja an­toi­saa, sa­noo Lei­no­nen.

Hän on it­se­kin ah­ke­ra lu­ki­ja ja ker­too, et­tei osai­si edes ku­vi­tel­la elä­mää il­man kir­jo­ja.

– Se, et­tä osaa van­hem­pa­na­kin kii­rei­den kes­kel­lä ve­täy­tyä het­kek­si soh­van nurk­kaan hy­vän kir­jan kans­sa, sekä ren­tout­taa et­tä vir­kis­tää.

Lei­no­nen ku­vai­lee lu­ke­mi­sen ole­van kei­no rau­hoit­tua ja pääs­tä het­kek­si ir­ti ar­kie­lä­män myl­ler­ryk­ses­tä. Lu­ke­mi­nen opet­taa myös em­pa­ti­aa ja ym­mär­rys­tä toi­sia ih­mi­siä koh­taan.

– Eh­dim­me elä­män var­rel­la koh­da­ta vain ra­jal­li­sen mää­rän ih­mi­siä, mut­ta on kieh­to­vaa lu­kea esi­mer­kik­si eri kult­tuu­reis­sa elä­vis­tä tai kau­an sit­ten elä­neis­tä ih­mi­sis­tä, Lei­no­nen miet­tii.

Omia las­ten­lap­si­aan Lei­no­nen on saa­nut in­nos­tet­tua lu­ke­maan leik­ki­mie­li­sen lu­ku­haas­teen kaut­ta.

– Jo­kai­sel­le lap­sel­le ni­met­tiin tä­tien, se­tien, eno­jen ja iso­van­hem­pien jou­kos­ta kir­ja­kum­mi. Kir­ja­kum­mi si­tou­tui mak­sa­maan lap­sel­le yh­den eu­ron jo­kai­ses­ta lu­e­tus­ta kir­jas­ta. Hy­vin pak­suis­ta kir­jois­ta mak­set­tiin kak­si eu­roa ja eng­lan­nin­kie­li­sis­tä kol­me. Lap­si lä­het­ti kum­mil­le ku­van kus­ta­kin lu­e­tus­ta kir­jas­ta, ja sekä lap­si et­tä kir­ja­kum­mi pi­ti­vät ti­liä ker­ty­neis­tä kir­jois­ta, Lei­no­nen ker­too.

Lu­ku­haas­te oli so­vit­tu pa­rin kuu­kau­den mit­tai­sek­si, ja se ajoit­tui lop­pu­ke­vää­seen, jo­ten lap­set sai­vat lu­ke­mi­sel­la mu­ka­vas­ti tie­nat­tua su­vi­seu­ra­ra­haa it­sel­leen.

– Toi­voim­me, et­tä täl­lä ta­val­la lu­ke­mi­ses­ta tuli lap­sil­le tut­tu ja jo­ka­päi­väi­nen asia, Lei­no­nen ki­teyt­tää.

Lu­ku­haas­te an­toi lap­sil­le mah­dol­li­suu­den in­nos­tua myös vie­raal­la kie­lel­lä lu­ke­mi­ses­ta, joka on hyö­dyl­lis­tä kie­len op­pi­mi­sen kan­nal­ta. Lei­no­nen vink­kaa, et­tä hel­pot las­ten­kir­jat ovat kä­te­vin tapa tu­tus­tua vie­ras­kie­li­seen kir­jal­li­suu­teen.

– Esi­mer­kik­si eng­lan­nin­kie­li­nen Ko­din ku­va­raa­mat­tu saat­tai­si ol­la help­po tapa aloit­taa vie­raal­la kie­lel­lä lu­ke­mi­nen, kos­ka tu­ke­na on suo­men­kie­li­nen ver­sio, hän huo­maut­taa.

Kie­len op­pi­mi­seen myös kuun­te­le­mi­nen on hyvä kei­no, ja Lei­no­nen ke­hot­taa­kin tu­tus­tu­maan SRK:n si­sar­jär­jes­tön LLC:n He­ar­ken-so­vel­luk­seen, joka on SRK:n Kuu­le-so­vel­lus­ta vas­taa­va.

– Se si­säl­tää mo­nen­lais­ta au­di­o­ma­te­ri­aa­lia myös sel­lai­sil­le, joi­den kie­li­tai­to on jo pa­rem­pi. Kan­nat­taa vie­lä muis­taa, et­tä Raa­mat­tua voi kuun­nel­la ne­tis­tä mo­nen­lai­si­na kään­nök­si­nä ja mo­nil­la kie­lil­lä, Lei­no­nen muis­tut­taa.

Vii­me vuo­si­na ää­ni­kir­jat ovat­kin nous­seet pe­rin­teis­ten pai­net­tu­jen kir­jo­jen edel­le. Nii­den etu­na on help­pous sy­ven­tyä kir­jan maa­il­maan mui­den puu­hien ohes­sa.

– Olen it­se van­ha­nai­kai­ses­ti pai­ne­tun kir­jan ys­tä­vä, mut­ta olen kyl­lä kuun­nel­lut jän­ni­tyk­sel­lä Ke­tun­poi­kien seik­kai­lu­ja kun­to­pyö­rää pol­kies­sa­ni tai suk­kaa ku­to­es­sa­ni, Lei­no­nen hy­myi­lee.

Hän kui­ten­kin to­te­aa, et­tä hy­vän lu­ku­tai­don hank­ki­mi­nen on erit­täin tär­ke­ää ja sen saa vain har­joit­te­le­mal­la. Il­man lu­ku­tai­toa elä­mä on län­si­mai­ses­sa nyky-yh­teis­kun­nas­sa lä­hes mah­do­ton­ta.

– Ny­ky­maa­il­mas­sa pelk­kä me­kaa­ni­nen lu­ku­tai­to ei kui­ten­kaan enää rii­tä, vaan ih­mi­nen tar­vit­see tai­toa ym­mär­tää mo­nen­lai­sia si­säl­tö­jä.

20 las­ten­lap­sen mum­moa on häm­mäs­tyt­tä­nyt se, kuin­ka joil­la­kin kir­joil­la tun­tuu ole­van aja­ton ve­to­voi­ma.

– On jo­ten­kin loh­dul­lis­ta, et­tä vaik­ka maa­il­ma ym­pä­ril­läm­me muut­tuu hur­jaa vauh­tia, lap­sen­lap­sem­me naut­ti­vat vie­lä sa­mois­ta ta­ri­nois­ta, joi­ta it­se luin lap­se­na noin 70 vuot­ta sit­ten.

Me­lu­ky­län lap­set ja Vaah­te­ra­mä­en Ee­me­li jak­sa­vat viih­dyt­tää yhä uu­sia su­ku­pol­via. Lei­no­nen ku­vai­lee myös Pek­ka Tö­pö­hän­nän ole­van iki­suo­sik­ki, jos­sa lap­sia kieh­too se oi­keu­den­mu­kai­suus, et­tä Pek­ka ai­na sel­vi­ää Mon­nin kon­nan­kou­kuis­ta.

Kou­lui­käis­ten kes­kuu­des­sa fan­ta­si­a­kir­jat ovat ny­ky­ään suo­sit­tu­ja, mut­ta Lei­no­nen suo­sit­te­lee et­si­mään lu­et­ta­vaa myös SRK:n las­ten- ja nuor­ten­kir­jois­ta.

– Niis­sä ku­va­taan re­a­lis­ti­ses­ti ny­ky­a­jan elä­mää ja sen il­mi­öi­tä, mut­ta elä­män pe­rus­tuk­se­na on tur­val­li­nen us­ko.

Lei­no­nen poh­tii, et­tä SRK:n kir­jois­sa on­kin ai­van oman­lai­sen­sa tut­tuu­den ja tur­val­li­suu­den tun­ne.

– Nii­tä voi lu­kea va­paas­ti ja hy­väl­lä mie­lel­lä, kos­ka nii­den si­säl­tö ei haas­ta lu­ki­jaa ris­ti­rii­tai­sel­la maa­il­man­ku­val­la.