JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Luoja pitää elämää voimassa

Puhutaan maasta ja taivaasta
18.8.2024 12.00

Juttua muokattu:

15.8. 13:30
2024081513303520240818120000
– Minun tehtäväni on varjella elämää, joka on Jumalan lahja, toteaa Tuomas Holma.

– Minun tehtäväni on varjella elämää, joka on Jumalan lahja, toteaa Tuomas Holma.

Haastateltavalta

– Minun tehtäväni on varjella elämää, joka on Jumalan lahja, toteaa Tuomas Holma.

– Minun tehtäväni on varjella elämää, joka on Jumalan lahja, toteaa Tuomas Holma.

Haastateltavalta

Ajat­te­len elä­män lah­jas­ta us­kon nä­kö­kul­mas­ta, niin kuin Lut­her opet­taa us­kon­tun­nus­tuk­sen se­li­tyk­ses­sä, to­te­aa hau­ki­pu­taa­lai­nen Tuo­mas Hol­ma.

”Ju­ma­la on mi­nut ja kaik­ki olen­not luo­nut, an­ta­nut mi­nul­le ruu­miin ja sie­lun, sil­mät, kor­vat ja kaik­ki jä­se­net, jär­jen ja kaik­ki ais­tit, ja et­tä hän vie­lä nämä pi­tää voi­mas­saan” (VK, II, 1).

– Elä­män lah­ja ei ole vain sitä, et­tä on sat­tu­nut syn­ty­mään ker­ran, vaan et­tä joka het­ki, niin kau­an kuin Luo­jan aja­tus on, hän pi­tää elä­mää voi­mas­sa.

Hol­ma ker­too esi­mer­kin oman työn­sä kaut­ta. Kor­va-, nenä- ja kurk­ku­tau­tien eri­kois­lää­kä­ri­nä hän on näh­nyt pa­ra­ne­mi­sen ih­meen hy­vin lä­hel­tä. Vaik­ka esi­mer­kik­si haa­va on aluk­si ru­man nä­köi­nen, tik­kien pois­ton jäl­keen se ta­soit­tuu ja pa­ra­nee. Ih­mi­sen eli­mis­tö kor­jaa it­se it­se­ään.

– Esi­mer­kik­si tätä on elä­män voi­mas­sa pi­tä­mi­nen, ai­na yh­tä kä­sit­tä­mä­tön­tä.

Elä­mä on hau­ras

Lää­kä­ri­o­pin­toi­hin ha­keu­tu­mi­nen ei ol­lut Tuo­mas Hol­mal­le it­ses­tään sel­vä va­lin­ta, mut­ta opin­to­jen myö­tä ala osoit­tau­tui hä­nel­le so­pi­vak­si. En­si­kos­ke­tuk­sen kuo­le­vien po­ti­lai­den hoi­toon ja elä­män ra­jal­li­suu­teen hän sai kah­den opis­ke­lu­vuo­den jäl­keen sai­raan­hoi­ta­jan ke­sä­si­jai­se­na.

Hol­ma to­te­aa, et­tä nuo­ri ih­mi­nen ei ajat­te­le kuo­le­maa tai sitä, et­tä elä­mä päät­tyi­si. Kesä vai­kut­ti voi­mak­kaas­ti hä­neen.

– Sen ke­sän ai­ka­na moni po­ti­las kuo­li. Ko­ke­mus ava­si sen, et­tä olen täl­lai­sel­la alal­la, tä­hän on to­tut­ta­va. Ei pel­käs­tään lää­kä­ri­nä, vaan ih­mi­se­nä.

Elä­män hau­rau­den nä­ke­mi­nen pois­ti il­luu­si­on sii­tä, et­tä elä­mä jat­kui­si lo­put­to­miin.

Hol­ma to­te­aa, et­tä on ti­lan­tei­ta, jois­sa odo­te­taan kuo­le­maa. Jon­kun koh­dal­le tu­lee hil­jai­nen nu­kah­ta­mi­nen, jon­kun koh­dal­le traa­gi­nen on­net­to­muus. Mie­les­sä on usein Raa­ma­tun koh­tia, joi­ta lu­e­taan hau­ta­jai­sis­sa.

– ”Sil­lä ih­mi­nen on kuin ruo­ho” (1. Piet. 1:24) tai ”ope­ta meil­le, mi­ten ly­hyt on ai­kam­me” (Ps. 90:12). Ne ovat kau­nii­ta sa­no­ja, mut­ta kun ne myös ko­kee ja nä­kee, niin ne eri ta­val­la konk­re­ti­soi­tu­vat ja al­ka­vat vai­kut­taa omaan­kin aja­tuk­seen kuo­le­mas­ta, elä­mäs­tä ja elä­män ar­vos­ta.

Teh­tä­vä­nä suo­jel­la ja var­jel­la

Ju­ma­la on elä­män an­ta­ja, kaik­ki­val­ti­as.

– Kris­til­li­sen ar­vo­poh­jan kaut­ta on sel­vää, et­tä em­me voi läh­teä sil­le tiel­le, et­tä po­ti­laan it­se­mää­rää­mi­soi­keu­teen ve­do­ten läh­de­tään ak­tii­vi­sen kuo­li­na­vun an­ta­mi­seen, eu­ta­na­si­aan, pai­not­taa Hol­ma.

Hän viit­taa lää­kä­rin pe­ru­sar­voi­hin ja teh­tä­vään, joka ovat Hip­pok­ra­teen ajois­ta py­sy­nyt sa­ma­na.

– Lää­kä­rin teh­tä­vä on suo­jel­la ja var­jel­la elä­mää, lie­vit­tää kai­kel­la ym­mär­ryk­sel­lä kär­si­mys­tä, ki­pua ja oi­rei­ta, joi­ta sai­rauk­siin liit­tyy.

Hol­ma tie­tää, et­tä jot­kut lää­kä­rit ovat eu­ta­na­si­an puo­lel­la, mut­ta esi­mer­kik­si Suo­men Lää­kä­ri­liit­to vas­tus­taa sitä.

Jos­kus ih­mi­set myös ku­vit­te­le­vat, et­tä jos on tar­peek­si ra­haa ja löy­tyy riit­tä­vän pä­te­vä lää­kä­ri, niin elä­mää voi jat­kaa tai ly­hen­tää nii­den avul­la.

– Lää­kä­rin työn taus­tal­la on tie­teel­li­nen ajat­te­lu­mal­li. Koko ajan tu­lee uu­sia tut­ki­muk­sia ja ym­mär­rän sen ra­jal­li­suu­den, mi­ten vä­hän me ym­mär­räm­me.

Kai­kes­sa ei au­ta ih­mi­sen ky­vyk­kyys ja mak­su­ky­ky.

Lop­pu­vai­hees­sa lie­vi­te­tään oi­rei­ta

Eu­ta­na­sia, eli ak­tii­vi­nen po­ti­laan aut­ta­mi­nen kuo­le­maan, on eri asia kuin se, et­tä elä­män lop­pu­pääs­sä jou­du­taan ti­lan­tee­seen, jos­sa kaik­ki käy­tet­tä­vis­sä ole­vat hoi­to­kei­not on käy­tet­ty, ei­kä pa­ran­ta­vaa lää­ke­tie­teel­lis­tä hoi­toa enää ole.

– Kun näh­dään, et­tä ma­jan pur­ka­ja on aloit­ta­nut työn­sä, luo­vu­taan vai­kut­ta­mat­to­mis­ta hoi­dois­ta ja siir­ry­tään oi­rei­ta lie­vit­tä­vään hoi­toon.

Elä­män lop­pu­vai­heen hoi­toa kut­su­taan saat­to­hoi­dok­si ja pal­li­a­tii­vi­sek­si hoi­dok­si. Sil­loin hoi­don ta­voit­tee­na on vä­hen­tää kär­si­mys­tä ja kun­ni­oit­taa elä­mää.

– Ak­tii­vi­sen sai­rau­den hoi­don lo­pet­ta­mi­nen ko­e­taan usein vai­ke­a­na. Sii­nä vai­hees­sa on eri­tyi­sen tär­ke­ää kes­kus­tel­la omais­ten, ja jos mah­dol­lis­ta, myös po­ti­laan kans­sa, et­tä yh­des­sä ym­mär­re­tään, mik­si täs­sä ol­laan.

Hol­ma huo­maut­taa, et­tä ylei­ses­sä kes­kus­te­lus­sa eri­tyi­ses­ti ne lää­kä­rit, jot­ka ovat pe­reh­ty­neet kuo­le­vien hoi­ta­mi­seen, ei­vät ole eu­ta­na­si­an kan­nal­la.

– Mei­dän tu­lee kun­ni­oit­taa po­ti­laan tah­to­a­kin, mut­ta ei niin, et­tä an­ne­taan kuo­li­na­pua. Tah­don to­teut­ta­mi­ses­sa am­mat­ti­lai­sia aut­taa po­ti­laan hoi­to­tah­to, jo­hon on kir­jat­tu toi­vei­ta hoi­toon liit­ty­en.

Mo­nen­lai­nen elä­mä

Opis­ke­lu­a­jois­ta läh­tien Tuo­mas Hol­mal­le on ol­lut sel­vää, et­tä elä­mä ei ole it­ses­tään­sel­vyys.

– Mi­nun teh­tä­vä­ni on var­jel­la elä­mää, joka on Ju­ma­lan lah­ja.

Hän nos­taa esil­le taas Psal­min 90.

– Mi­ten tär­ke­ää on se, et­tä osai­sin ym­mär­tää, mi­ten ly­hyt on elä­mä, et­tä oli­sin läh­töön val­mis.

Hän muis­te­lee myös Jo­bia, jol­le Ju­ma­la an­toi kä­sit­tä­mät­tö­mien kär­si­mys­ten jäl­keen pa­rem­mat päi­vät.

– Moni van­ha ajat­te­lee, et­tä hä­net on unoh­det­tu, ei­kä elä­mäl­lä ole enää mer­ki­tys­tä. Vaik­ka in­hi­mil­li­ses­ti tun­tuu­kin sil­tä, elä­mäl­lä on sa­lat­tu mer­ki­tys. Em­me voi tie­tää, mitä Luo­ja on aja­tel­lut mei­dän va­ral­le. Ar­vo­kas elä­mä ei ole vain kau­nis ja fik­su, vaan mo­nen­lai­nen elä­mä.