Johanna Lumijärvi
Johanna Lumijärvi
Päivämiehen toimitus
Yhteiskunta maallistuu ja synti halutaan kieltää. Silti uskovaiset saavat elää turvallisesti Jumalan sanan opetuksen mukaan. Uskonnon- ja sananvapaus ovat perustuslailla turvattuja oikeuksia.
Entinen kansanedustaja ja perustuslakivaliokunnan jäsen Johannes Leppänen näkee, että yhteiskunnassa on meneillään maallistumiskehitys, jonka jatkuessa Suomesta yritetään tehdä uskonnosta vapaata maata. Kun tämä kehityssuunta etenee, uskonnonvapaus nousee tarkkailuasemaan ja tulee perusoikeutena ahdistetuksi. Ilmiön hän toteaa etenevän Pohjoismaista nopeimmin juuri Suomessa.
Käännös positiivisesta negatiiviseen
– Kun uskonnonvapaus vuosituhannen alussa säädettiin, otettiin suunta positiiviseen uskonnonvapauteen, joka tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus uskoa, puhua ja tunnustaa vapaasti uskoaan. Viimeisen 15 vuoden aikana suunta on kääntynyt niin, että korostetaan negatiivista uskonnonvapautta, joka on sitä, että uskon ja Jumalan merkitys yhteiskunnassa kielletään, toteaa Leppänen.
Leppänen muistuttaa, että perustuslain 11 §:ssä on säädetty uskonnon ja omantunnonvapaus, joka käsittää sen, että jokaisella on oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa. Perustuslain 12 §:ssä taas on säädetty sananvapaus ja julkisuuslaki. Sen mukaan uskosta saa puhua vapaasti ilman ennakkosensuuria.
Vihapuhe ja maalittaminen ilmiöinä
Nykypäivän ilmiöistä, vihapuheesta ja maalittamisesta entinen kansanedustaja kertoo olevansa huolissaan. Vihapuhetta ei ole vielä lain tasolla määritelty, mutta asiasta käydään häneen mukaansa paljon keskustelua. Vihapuheeseen liittyy läheisesti maalittaminen, jonka Leppänen toteaa olevan yhteiskunnassa vakava asia.
– Maalittaminen on sosiaalisen median tuoma ilmiö. Termiä on käytetty sodassa, ja sillä tarkoitetaan vihollisen ottamista kohteeksi ja hänen tuhoamistaan. Uskovaisina emme voi toimia niin, vaan lähdemme aina siitä, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia Jumalan kasvojen edessä.
Yhteiskunnassa vihapuheeksi saatetaan katsoa Leppäsen mukaan myös synnistä puhuminen.
– Emme tietenkään halua puheillamme loukata ketään, mutta synti koskee meitä jokaista eikä siitä puhuminen ole vihapuhetta. Jos synti kielletään, mihin tarvitaan enää armoa?
Omakohtainen usko keskusteluissa
Leppänen toteaa tunnistavansa vaaran uskonnollisten termien käyttämisessä sellaisissa yhteyksissä, joissa muut voivat ärsyyntyä. Oppimestarina toimimisen sijaan hän kannustaa nöyrään ja kunnioittavaan keskusteluun.
– Voimme ottaa rauhallisesti ja raikkaasti kantaa omakohtaisen uskon pohjalta ja antaa tilaa myös eri tavalla uskoville. Perustuslain pykälä turvaa yksilökohtaisen uskon, eikä omakohtaisesta uskosta puhuminen voi olla vihapuhetta ketään kohtaan.
Maallistumisen ilmiöt, kuten Raamatusta johdettujen kannanottojen pitäminen negatiivisena argumentointina, on herättänyt uskovaisten keskuudessa keskustelua ja huoltakin siitä, mihin yhteiskunta on kehittymässä. Leppänen muistuttaa uskovaisten eläneen ennenkin uhkakuvien alla, ja siitä huolimatta aika on ollut hyvä ja seurarauha yhteiskunnan turvaama.
– Saamme olla luottavaisella mielellä, mutta on hyvä keskustella asioista yhdessä, ettei kukaan jäisi pelkojensa alle. Jumalan sanaan perustuva usko ja sen sanan pohjalta nouseva elämä on uskovaiselle luovuttamatonta. Saamme elää turvallisesti Jumalan sanan opetuksen mukaan ja opettaa sitä lapsillemmekin.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys