JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Parasta mahdollista hoivaa

Puhutaan maasta ja taivaasta
7.10.2023 9.00

Juttua muokattu:

4.10. 09:45
2023100409453520231007090000
– Olemme molemmat kiinni tässä työssä, kertoo Ari Kalliokoski, joka pyörittää perhekotia omassa kodissaan yhdessä Soili-vaimonsa kanssa.

– Olemme molemmat kiinni tässä työssä, kertoo Ari Kalliokoski, joka pyörittää perhekotia omassa kodissaan yhdessä Soili-vaimonsa kanssa.

Sanna Hillberg / Ylöjärven uutiset

– Olemme molemmat kiinni tässä työssä, kertoo Ari Kalliokoski, joka pyörittää perhekotia omassa kodissaan yhdessä Soili-vaimonsa kanssa.

– Olemme molemmat kiinni tässä työssä, kertoo Ari Kalliokoski, joka pyörittää perhekotia omassa kodissaan yhdessä Soili-vaimonsa kanssa.

Sanna Hillberg / Ylöjärven uutiset

Saa­ra Ko­leh­mai­nen

Päi­vä­mies

Per­he­ko­dit tar­jo­a­vat ko­di­no­mais­ta, ym­pä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta hoi­vaa ja huo­len­pi­toa hoi­det­ta­van tar­pei­ta ja luon­tais­ta ryt­miä kuun­nel­len.

Aa­mul­la puo­li kym­me­nen mais­sa vii­mei­nen­kin Kal­li­o­kos­ken Per­he­ko­din asu­kas on he­rän­nyt ja hä­nen aa­mu­toi­men­sa al­ka­neet. Per­he­hoi­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä Ari Kal­li­o­kos­ki ker­too, et­tä per­he­hoi­don yk­si hyvä puo­li on juu­ri se, et­tä asuk­kaat voi­vat elää lai­tos­ta va­paam­min, ko­di­no­mai­ses­ti, oman elä­män­ryt­min­sä mu­kaan.

– Yk­si­kin pap­pa, joka ha­lu­aa vä­lil­lä nuk­kua pi­dem­pään, saa nuk­kua rau­has­sa.

Hoi­ta­jien py­sy­vyys tuo tur­vaa van­huk­sil­le ja voin­nis­sa ta­pah­tu­via muu­tok­sia ha­vain­noi­daan no­pe­as­ti.

– Van­huk­set ovat tä­män maan ra­ken­ta­jia. Heil­le soi­si hy­vän hoi­don ja elä­män lop­pu­vai­heen, ar­vos­tuk­sen kai­kel­la ta­val­la, to­te­aa Kal­li­o­kos­ki.

Hu­pai­sia ti­lan­tei­ta

Ylö­jär­ve­läi­set ovat ol­leet per­he­hoi­ta­ji­na noin kuu­si vuot­ta. Ari Kal­li­o­kos­ken yrit­tä­jä­u­ran muu­tok­set ava­si­vat uu­sia ovia ja Soi­li työs­ken­te­li hoi­to­a­lal­la pit­kien ko­ti­äi­ti­vuo­sien jäl­keen.

– Ys­tä­vä­per­he in­nos­ti tä­hän per­he­hoi­ta­jan työ­hön, avaa­maan oman ko­din ovet per­he­ko­din käyt­töön. Kä­vim­me per­he­hoi­don kurs­sin li­säk­si myös las­ten­suo­je­lun kurs­sin. Toi­min­tam­me on kui­ten­kin pai­not­tu­nut ikäih­mis­ten ja ke­hi­tys­vam­mais­ten hoi­toon. Ko­em­me sen omak­sem­me, Kal­li­o­kos­ki ker­too.

Hän ihas­te­lee esi­mer­kik­si Down-las­ten ai­tout­ta ja ky­kyä tul­la myös van­hus­ten kans­sa toi­meen. Muis­ti­sai­rai­den kans­sa eteen tu­lee jat­ku­vas­ti hu­pai­si­a­kin ti­lan­tei­ta.

– Ker­ran mum­mu ja pap­pa is­tui­vat kah­des­taan kah­vi­pöy­dän ää­res­sä. Mum­mu ky­syi pa­pal­ta, on­ko si­nul­la huo­no muis­ti. Pap­pa kat­soi mum­mua ja ky­syi to­sis­saan, et­tä ”mikä muis­ti”. Tä­män­tyy­li­siä het­kiä on mo­nen­lai­sia ja vaik­ka kuin­ka pal­jon, ker­too Kal­li­o­kos­ki hu­vit­tu­nee­na.

Eri­lai­sia ar­vo­maa­il­mo­ja

Täl­lä het­kel­lä Kal­li­o­kos­ket tar­jo­a­vat per­he­hoi­toa kol­mel­le va­ki­tui­sel­le van­huk­sel­le ja use­am­mal­le ti­la­päis­jak­so­lai­sel­le. Per­he­hoi­toon pää­tyy ih­mi­siä hy­vin eri­lai­sis­ta taus­tois­ta ja ar­vo­maa­il­mois­ta. Kal­li­o­kos­ket poh­ti­vat pit­kään ja ki­pe­äs­ti sitä, voi­ko hei­dän ko­dis­saan ol­la te­le­vi­sio van­hus­ten käy­tös­sä.

– Meil­lä oli vain pie­ni läp­pä­ri, jos­ta van­huk­set voi­vat seu­ra­ta uu­ti­sia, luon­to-oh­jel­mia ja ur­hei­lua, joi­ta ovat tot­tu­neet seu­raa­maan. Mo­nen kuu­lo- ja nä­kö­ais­ti on ai­ka keh­no. He ky­syi­vät use­as­ti, em­me­kö voi­si hom­ma­ta isom­paa näyt­töä. Pää­dyim­me sit­ten hank­ki­maan sel­lai­sen.

Pe­ru­sa­ja­tus on, et­tä po­li­tii­kas­ta ja us­kon­nos­ta ei pu­hu­ta asuk­kai­den kans­sa el­lei­vät he nos­ta nii­tä esiin.

– Mo­nes­ti on tul­lut kyl­lä sy­väl­li­si­ä­kin kes­kus­te­lu­ja mei­dän us­kos­ta. Eräs van­hus ha­lu­si ai­na vain uu­des­taan kuun­nel­la su­vi­seu­ra­saar­no­ja ja lu­kea Päi­vä­mie­het. Hän myös ha­lu­si us­koa sa­mal­la ta­val­la kun saar­nois­sa. Saim­me siu­na­ta hän­tä. Se oli eri­tyi­sen pu­hut­te­le­va het­ki ja us­koa vah­vis­ta­va ko­ke­mus. Tä­män van­huk­sen saim­me myös saat­to­hoi­taa tääl­lä meil­lä. Hän sai tur­val­li­ses­ti nu­kah­taa ikiu­neen omas­sa sän­gys­sään.

Kuin per­heen­jä­se­niä

Per­he­ko­din ar­kea sii­vit­tä­vät ar­ki­set asi­at. Kal­li­o­kos­ki ker­too, et­tä he jär­jes­tä­vät asuk­kail­le mo­nen­lais­ta oh­jel­maa voin­nin mu­kaan.

– Vä­lil­lä pi­däm­me tie­to­kil­pai­lu­ja ja jump­pa­tuo­ki­oi­ta. Vä­lil­lä käym­me ul­koi­le­mas­sa, ret­kil­lä, ran­ta­sau­nas­sa sau­no­mas­sa, ui­mas­sa omas­sa ran­nas­sa. Mitä mil­loin­kin kek­si­tään. Toki otam­me myös ren­nos­ti päi­vä­tor­kut koko po­ruk­ka.

Kal­li­o­kos­ken oma per­he ja las­ten­lap­set ovat tul­leet hoi­det­ta­vil­le tu­tuik­si ja tär­keik­si. Per­he tuo heil­le­kin pal­jon elä­mä­ni­loa.

Yh­tey­den­pi­to hoi­det­ta­vien lä­hei­siin on Kal­li­o­kos­ken mie­les­tä tär­ke­ää – var­sin­kin se, et­tä lä­hei­set saa­vat ko­kea, et­tä omai­nen saa per­he­ko­dis­sa tur­vaa, hoi­vaa, rak­kaut­ta ja huo­len­pi­toa.

– Ajat­te­lem­me, et­tä van­huk­set ovat mei­dän äi­te­jä ja isiä, kuin omia per­heen­jä­se­niä, joi­ta ha­lu­am­me hoi­taa kuin omia van­hem­pi­am­me. Py­rim­me an­ta­maan heil­le par­haan mah­dol­li­sen hoi­van ja rak­kau­den näil­lä re­surs­seil­la ja lah­joil­la mitä meil­lä on, Kal­li­o­kos­ki sa­noo.

Si­to­va ja an­net­tu teh­tä­vä

Per­he­hoi­to so­vel­tuu mo­nen­lai­sel­le hoi­det­ta­val­le. Pe­ru­sa­ja­tuk­se­na on, et­tä hoi­det­ta­va nuk­kui­si yöt, jot­ta hoi­ta­jat­kin saa­vat riit­tä­vän le­von.

Kah­des­taan työs­ken­te­le­väl­lä pa­ris­kun­nal­la on muo­tou­tu­nut kei­no­ja, jot­ka aut­ta­vat jak­sa­maan. Vuo­ro­aa­muin toi­nen hoi­taa aa­mu­pa­lan, aa­mu­toi­met, jot­ta toi­nen saa nuk­kua pi­dem­pään.

– Se tun­tuu kuin va­paa­päi­väl­tä, ker­too Kal­li­o­kos­ki.

Va­paa­päi­vän tun­tu on­kin tär­ke­ää, sil­lä per­he­hoi­to on var­sin si­to­vaa. Työ­ai­ka on vuo­ro­kau­den ym­pä­ri vii­kos­ta toi­seen.

– Va­paa­päi­viä on­nek­si ker­tyy. Nii­tä ke­rääm­me pi­dem­mik­si lo­mik­si, jol­loin pää­sem­me ir­ti työs­tä. Hoi­det­ta­vat me­ne­vät lo­mam­me ajak­si kun­nan hoi­va­ko­tiin. On juh­laa, kun pää­sem­me yh­des­sä seu­roi­hin ja ky­läi­le­mään, ja las­ten per­heet voi­vat va­paam­min tul­la mum­mi­laan.

Per­he­ko­din työn si­to­vuu­den vuok­si Ari Kal­li­o­kos­ki jou­tuu sa­nan­pal­ve­li­ja­na mo­nes­ti poh­ti­maan myös sitä, voi­ko lu­pau­tua pi­dem­mil­le seu­ra­mat­koil­le pyyn­tö­jen tul­les­sa.

– Olem­me mo­lem­mat kiin­ni täs­sä työs­sä. Ei ole usein help­poa läh­teä, kos­ka vas­tuu ja työ jää sil­loin ai­na Soi­lil­le. Ko­em­me, et­tä Tai­vaan Isä on an­ta­nut tä­män teh­tä­vän juu­ri meil­le ja iloit­sem­me sii­tä. Jat­kam­me työ­tä luot­ta­en Luo­jan huo­len­pi­toon.

Lue täl­lä vii­kol­la il­mes­ty­nees­tä leh­des­tä asi­ak­kaan ko­ke­mus per­he­hoi­dos­ta.