JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Surun aalloissa voi vain olla – Päivämiehen lukijoiden pohdintoja surusta ja siitä selviytymisestä

Puhutaan maasta ja taivaasta
2.11.2024 6.00

Juttua muokattu:

30.10. 14:40
2024103014405520241102060000

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Sirk­ka Leh­to

Py­häin­päi­vää vie­te­tään tänä vuon­na lau­an­tai­na 2.11.2024. Py­häin­päi­vä on su­lau­tu­ma kah­des­ta juh­las­ta, kaik­kien py­hien päi­väs­tä 1.11. (Fes­tum om­nium sanc­to­rum) ja kaik­kien us­ko­vien vai­na­jien muis­to­päi­väs­tä 2.11. (Com­me­mo­ra­tio om­nium fi­de­lium de­func­to­rum).

Py­häin­päi­vä­nä hau­taus­mail­le syt­tyy kynt­ti­löi­den va­lo­me­ri. Kir­kon vies­tin­tä muis­tut­taa, et­tä mo­nis­sa seu­ra­kun­nis­sa vie­te­tään ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia tai har­taus­het­kiä, jos­sa sy­ty­te­tään kynt­ti­löi­tä edel­li­sen vuo­den ai­ka­na kuol­lei­den seu­ra­kun­nan jä­sen­ten muis­tol­le. Näi­hin ti­lai­suuk­siin kut­su­taan eri­tyi­ses­ti nii­tä, joi­den ko­ke­ma suru ja me­ne­tys on juu­ri ta­pah­tu­nut.

– Hau­doil­la käy­mi­nen py­häin­päi­vä­nä on yh­tei­söl­li­nen, usein su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le pe­riy­ty­vä pe­rin­ne. Pe­rin­teet ja ri­tu­aa­lit loh­dut­ta­vat ja kan­nat­te­le­vat juu­ri sik­si, et­tä nii­hin saa osal­lis­tua osa­na yh­tei­söä ja ket­jua: näin me ih­mi­set olem­me sel­viy­ty­neet su­ku­pol­ves­ta toi­seen, kir­joit­taa kir­kon vies­tin­nän lai­naa­ma psy­ko­te­ra­peut­ti, TT, Heli Pruu­ki ar­tik­ke­lis­saan, joka kä­sit­te­lee kuo­le­maa ja su­rua.

Mil­tä suru tun­tuu?

Päi­vä­mies ky­se­li lu­ki­joil­taan vii­kon ky­sy­mys -pals­tal­la, mil­tä suru tun­tuu ja mi­ten sen kans­sa pär­jää.

"Suru tun­tuu pai­no­na ke­hos­sa. Se pai­naa mie­len ma­ta­lal­le ja hi­das­taa as­ke­lia py­säyt­tä­en ne vä­lil­lä ko­ko­naan. Suru muut­taa muo­to­aan ja vai­kut­taa eri ta­voin eri päi­vi­nä. Jos­kus pär­jää pa­rem­min, mut­ta toi­si­na päi­vi­nä on pak­ko an­tau­tua ja to­de­ta, et­tä suru on vah­vem­pi. Sil­loin voi jät­tää suun­ni­tel­man­sa päi­vän töis­tä ja teh­tä­vis­tä. Kau­nis mu­siik­ki, kynt­ti­lät ja ru­kous loh­dut­ta­vat ja vie­vät het­ken eteen­päin", ku­vai­li yk­si juu­ri lap­sen­sa me­net­tä­nyt lu­ki­ja.

Mo­net vas­taa­jat ker­toi­vat, et­tä su­rua on vai­kea sa­noit­taa, mut­ta et­tä se tun­tuu mie­len li­säk­si ke­hos­sa as­ti. Se on usein mo­ni­ta­hois­ta ja -sä­vyis­tä, ja sitä on ku­vat­tu tyh­jyy­te­nä, mus­ta­na, kai­pauk­se­na, hyö­ky­aal­to­na, vi­ha­na, toi­vot­to­muu­te­na, la­maan­tu­mi­se­na ja läm­pi­mi­nä muis­toi­na. Suru myös it­ket­tää.

Lu­ki­jat ku­va­si­vat, et­tä suru kul­kee aal­toi­na, ja et­tä kun su­run het­ki tu­lee, se kan­nat­taa hy­väk­syä ja an­taa sil­le mah­dol­li­suu­den tul­la ja ol­la. Sil­lä lail­la pär­jää pa­rem­min. Ar­jen pe­rus­ru­tii­nit myös aut­ta­vat.

Tai­vaas­sa ei ole su­rua

Moni koki us­kon voi­ma­va­ra­na myös su­rus­sa, mut­ta lä­hei­set ih­mi­set ja am­mat­ti­a­vun tär­keys nou­si­vat myös esil­le. Apua on tuo­nut myös myön­tei­nen asen­noi­tu­mi­nen; voi aja­tel­la, et­tä Ju­ma­la an­taa so­pi­vas­ti sekä iloa et­tä su­rua ja an­taa voi­mat kes­tää – vä­lil­lä huo­nom­min, vä­lil­lä pa­rem­min. Joku vas­ta­si, et­tä su­run kans­sa pär­jää, kos­ka on pak­ko: ”Sen al­la voi het­ken ry­peä ja koh­da­ta su­ruun liit­ty­vät asi­at, mut­ta sin­ne ei kan­na­ta jää­dä, vaan ope­tel­la elä­mään uut­ta nor­maa­lia, jos­sa suru on si­vu­roo­lis­sa.”

Joku lu­ki­jois­ta to­te­si, et­tä suru jät­tää ar­pia. Mo­nia loh­dut­ti aja­tus, et­tä vaik­ka suru kul­kee mu­ka­na koko lop­pu­e­lä­män, tai­vaas­sa ei ole enää su­rua. Ru­koi­le­mi­nen ja Ju­ma­lan lu­paus pi­tää huol­ta on aut­ta­nut.