Aune Takkisen ammattiin valmistuminen viivästyi sairastamisen vuoksi 1960-luvulla. – Nuorelle puoli vuotta oli kuin ikuisuus! hän naurahtaa.
Rauno Saarnio
Aune Takkisen ammattiin valmistuminen viivästyi sairastamisen vuoksi 1960-luvulla. – Nuorelle puoli vuotta oli kuin ikuisuus! hän naurahtaa.
Rauno Saarnio
Marjaana Laivamaa
– Ei ollut alkuunkaan “fiksua” sairastua keuhkotubiin ja vielä kesken opintojen, tuumii Aune Takkinen. Hän sairasti keuhkotuberkuloosin nuoruudessaan 1960-luvulla.
Tuberkuloosi on bakteerin aiheuttama infektio. Sen tavallisin muoto on keuhkotuberkuloosi, mutta se voi ilmetä missä tahansa elimessä. Salakavalaksi taudin tekee se, että ensioireet eivät välttämättä ilmaannu heti, vaan yleensä kahden vuoden kuluessa tartunnasta.
Valtaosalla tuberkuloositartunnan saaneista tauti ei koskaan oireile. Toisaalta oireilu voi alkaa vasta kymmenien vuosien päästä tartunnasta. Tuberkuloosin oireita ovat pitkittyvä, limainen yskä ja yskös, kuumeilu sekä laihtuminen ja yleiskunnon heikkeneminen.
Aune Takkisella tuberkuloosi oirehti pitkäkestoisena, kovana yskänä. Takkinen oli opiskelemassa sairaanhoitajaksi, kun hän sairastui. Tauti tarttui opiskelukaverilta, mutta se alkoi oireilla vasta puolen vuoden jälkeen tarttumisesta.
– Makasin Oulun sairaanhoitajaopiston sairasosastolla ja odottelin lääkäriä, joka ilmoittaisi, mikä on ja mitä tehdään, kertoo Takkinen sairastumisestaan.
Kyseinen lääkäri oli luennoillaan vaivihkaa vitsaillut hysteerisistä rouvista. Niinpä Takkinen päätti, että hän ei sitten rupea parkumaan, vaikka mikä olisi. Paikalla ollut sairaanhoitaja olikin ihmetellyt jälkeenpäin: ”Miten sinä saatoit olla niin rauhallinen?”
Takkinen oli avioitunut puolisonsa Matin kanssa kuusi viikkoa ennen sairastumistaan. Kun uunituore aviomies tuli hakemaan vaimoaan lääkäristä, patoutuneet tunteet pääsivät valloilleen.
– Itkin, itkin ja vieläkin itkin. En saanut sanoja suustani. Matti-parka oli aivan hädissään ja luuli, että olin tehnyt jonkun kammottavan hoitovirheen opinnoissani, Takkinen muistelee.
Kun sairastunut sitten sai asiansa kerrottua, oli aviomies tuumannut rauhallisesti: ”Entä sitten. Sinä menet parantolaan ja tulet terveenä takaisin.”
Vielä sata vuotta sitten tuberkuloosia hoidettiin pääasiassa eristämällä potilaat parantoloihin. Parantola-aika saattoi nielaista kuukausia potilaan elämästä. Suomen tuberkuloosiparantolat sijaitsivat mäntymetsien keskellä, sillä metsien ajateltiin eristävän tautia.
1960-luvulla keuhkotuberkuloosiin saatiin kuitenkin uusia, tehokkaita lääkkeitä, ja parantola-aika lyheni selvästi. Potilaat pääsivät nopeammin kotiin lääkehoitoon.
Aune Takkinenkin joutui ensin Muhokselle parantolaan. Siellä oli seuraa, kun kurssikaverit olivat töissä, ja olihan se lähempänä kotia. Pian kuitenkin kävi ilmi, että Takkinen oli vielä kirjoilla Alavieskassa, ja niinpä hänet siirrettiin neljäksi kuukaudeksi Oulaisten parantolaan.
– Vielä näin yli viidenkymmenen vuoden takaakin se aika tuntuu jokseenkin tahmealta. Minulla oli ikävä normaaliin elämään, Takkinen kertoo Oulaisten parantola-ajasta.
Parantoloissa oli erilaisia potilaiden aktivointikursseja. Takkinenkin kävi ajankuluksi kokoustekniikan kurssin ja osallistui ompelukerhoon.
– Kirjoitin positiivisia kirjeitä ystävilleni, mutta paljon jäi aikaa murehtimiseenkin, Takkinen toteaa.
Neljän kuukauden parantola-ajan jälkeen Takkinen sai terveen paperit ja palasi opiskelemaan tutkintonsa valmiiksi. Keuhkoihin ei jäänyt jälkeä sairaudesta, mutta mieleen jäi:
– Kyllä se sellainen häpeällinen asia on ollut, enkä ole paljon huudellut, että olen ollut keuhkotautinen. Nyt kuitenkin rohkaistuin antamaan tämän haastattelun, kun ajattelin, että onhan sitä ihmisillä kummempiakin asioita.
Tuberkuloosia pidettiin aikaisemmin jopa häpeällisenä sairautena, sillä se liitettiin köyhyyteen ja likaisuuteen. Kuitenkin se levisi kaikkialla yhteiskunnassa. Tautia vastaan on rokotettu Suomessa vuodesta 1941 alkaen vuoteen 2006 asti, ja nykyisin Suomi kuuluu pienen ilmaantuvuuden maihin.
Aune Takkisen keuhkotuberkuloosi kesti kaikkineen puoli vuotta. Ammattiin valmistuminen viivästyi saman puoli vuotta, joka tuntui silloin pitkälle ajalle.
– Nuorelle puoli vuotta oli kuin ikuisuus! Takkinen naurahtaa ja jatkaa:
– Mutta ei se täällä maan päällä haittaa, sillä Jumalan koulussa on kärsivällinen opettaja.
Lähteet: thl.fi ja https://yle.fi/uutiset/3-6641310
Juttu on julkaistu Päivämies-lehdessä 24. maaliskuuta.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys