Pau­li So­ran­ta

Jee­suk­sen nimi il­mai­si eri­tyis­tä teh­tä­vää, jon­ka Jou­lun lap­si tu­li­si suo­rit­ta­maan.

Uu­den­vuo­den­päi­vän pe­rin­tei­se­nä kris­til­li­se­nä si­säl­tö­nä on jo vuo­si­sa­to­ja ol­lut Jee­suk­sen nimi. Nimi Jee­sus tar­koit­taa ”Her­ra on apu, Her­ra pe­las­taa.” Kun ta­val­li­sel­le lap­sel­le an­net­tiin Is­ra­e­lis­sa ni­mek­si Jee­sus, se osoit­ti van­hem­pien us­koa Ju­ma­laan omai­suus­kan­san­sa pe­las­ta­ja­na tai us­koa Is­ra­e­lin tu­le­vaan pe­las­ta­jaan. Kun nimi Jee­sus an­net­tiin juu­ri Ma­ri­an lap­sel­le, se il­mai­si sitä eri­tyis­tä teh­tä­vää, jon­ka Jou­lun lap­si tu­li­si suo­rit­ta­maan.

Jee­sus oli Ju­ma­lan Po­jan hen­ki­lö­koh­tai­nen nimi ja Kris­tus hä­nen ar­vo­ni­men­sä. Krei­kan kie­len sana ”Khris­tos” tar­koit­taa hep­re­an kie­len Mes­si­aan ta­voin ku­nin­kaak­si voi­del­tua. Al­ku­kir­kon kris­tit­ty­jen us­kon­tun­nus­tus oli ly­hy­es­ti: ”Jee­sus on Kris­tus, Her­ra.” He us­koi­vat, et­tä juu­ri tämä, hei­dän kes­kel­lään elä­nyt Jee­sus oli Ju­ma­lan lu­paa­ma Mes­si­as. Hän, joka va­paut­ti ih­mis­kun­nan sen syn­neis­tä, juu­ri niin kuin Ju­ma­la oli pro­feet­to­jen kaut­ta lu­van­nut­kin.

Jee­sus roh­kai­si
us­ko­maan

Uu­teen käy­des­sä kai­paam­me usein roh­kai­sua. Niin kai­pa­si­vat ope­tus­lap­set­kin Jee­suk­sen ris­tin­kuo­le­man jäl­keen. Uu­den­vuo­den­päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti­nä on pie­ni kat­kel­ma Jee­suk­sen jää­hy­väis­pu­hees­ta kii­ras­tors­tai-il­ta­na. Kun Jee­sus pu­hees­saan ker­toi ope­tus­lap­sil­le kuo­le­mas­taan, hän tie­si ope­tus­las­ten epä­toi­von pois­me­non­sa jäl­keen ja ha­lu­si sik­si roh­kais­ta hei­tä. Teks­ti­koh­tam­me edel­lä hän ke­hot­ti us­ko­maan: ”Us­ko­kaa Ju­ma­laan ja us­ko­kaa mi­nuun” (Joh. 14:1). Koh­ta tä­män jäl­keen hän an­toi lu­pauk­sen Py­häs­tä Hen­ges­tä: ”Puo­lus­ta­ja, Pyhä Hen­ki, jon­ka Isä mi­nun ni­mes­sä­ni lä­het­tää, opet­taa teil­le kai­ken ja pa­laut­taa mie­leen­ne kai­ken, mitä olen teil­le pu­hu­nut” (Joh. 14:26).

Ju­ma­la an­taa
ar­mos­saan

Jee­sus oli teh­nyt suu­ria te­ko­ja, ih­me­te­ko­ja, jopa he­rät­tä­nyt kuol­leis­ta. Ju­ma­lan Poi­ka­na hä­nel­lä oli ol­lut val­ta an­taa ikui­nen elä­mä täs­sä ja nyt, ja kuol­leet­kin oli­vat kuul­leet hä­nen ää­nen­sä. Hä­nen seu­raa­jan­sa tu­li­si­vat toi­mi­maan Py­hän Hen­gen an­ta­min val­tuuk­sin, elä­vän us­kon omis­ta­ji­na, ru­kouk­sen mie­lel­lä. Oli­han teks­tis­säm­me voi­ma­kas ke­ho­tus ru­koil­la Jee­suk­sen ni­mes­sä. Jon­kun ni­mis­sä toi­mi­mi­nen mer­kit­see jon­kun val­tuut­ta­ma­na toi­mi­mis­ta. Jee­suk­sen työn jat­ka­mi­nen on kai­kes­sa riip­pu­vai­nen sii­tä, mitä tai­vaa­seen ko­ro­tet­tu, ylös­nous­sut Jee­sus Kris­tus seu­raa­jil­leen an­taa. Ru­kouk­ses­sa saam­me pyy­tää Ju­ma­lal­ta kaik­kea muis­ta­en, et­tä kaik­ki on lah­jaa ja ar­moa.

Ope­tus­lap­set luot­ti­vat Jee­suk­sen sa­naan, ai­van ku­ten me­kin saam­me us­koa Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin. Jee­suk­sen ni­mes­sä he lä­hes­tyi­vät tai­vaal­lis­ta Isään­sä ja pyy­si­vät hän­tä siu­naa­maan it­sen­sä ja lä­hei­sen­sä sekä työn­sä, jot­ta se me­nes­tyi­si. He luot­ti­vat myös sii­hen Jee­suk­sen sa­naan, et­tä Va­pah­ta­ja it­se oli­si hei­dän esi­ru­koi­li­jan­sa Isän luo­na tai­vaas­sa. Voi­sim­me­ko pyy­tää mi­tään enem­pää?

Lu­pauk­set
täyt­ty­vät ajal­laan

Ku­ten uut­ta vuot­ta aloit­ta­es­sam­me, tä­hy­tään myös evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä tu­le­vaan ai­kaan, jol­loin Jee­sus pa­laa kirk­kau­des­saan. Eläm­me ar­mo­nai­kaa, jos­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan tär­kein teh­tä­vä on yhä edel­leen jat­kaa Jee­suk­sen elä­män­työ­tä muis­tut­ta­en kään­ty­myk­sen vält­tä­mät­tö­myy­des­tä ja ju­lis­ta­en ilo­sa­no­maa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta.

Muut­tu­vas­sa­kin ajas­sa Ju­ma­lan sana ke­hot­taa us­ko­maan ja luot­ta­maan sii­hen, et­tä Ju­ma­lan lu­pauk­set täyt­ty­vät ajal­laan.

Evan­ke­liu­mi: Joh. 14:12–14

Raa­mat­tu 1992: To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: joka us­koo mi­nuun, on te­ke­vä sel­lai­sia te­ko­ja kuin minä teen, ja vie­lä suu­rem­pi­a­kin. Minä me­nen Isän luo, ja mitä iki­nä te pyy­dät­te mi­nun ni­mes­sä­ni, sen minä teen, jot­ta Isän kirk­kaus tu­li­si jul­ki Po­jas­sa. Mitä te mi­nun ni­mee­ni ve­do­ten pyy­dät­te mi­nul­ta, sen minä teen.

Bib­lia: To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: joka us­koo mi­nun pääl­le­ni, ne työt, joi­ta minä teen, hän on myös te­ke­vä, ja suu­rem­pia, kuin ne ovat, on hän te­ke­vä; sil­lä minä me­nen Isä­ni tykö. Ja mitä ikä­nä te anot­te mi­nun ni­mee­ni, sen minä teen: et­tä Isä kun­ni­oi­tet­tai­siin Po­jan kaut­ta. Mitä te anot­te mi­nun ni­mee­ni, sen minä teen.