Jou­ko Luuk­ko­nen

La­sa­ruk­sen he­rät­tä­mi­nen kuol­leis­ta huo­les­tut­ti yli­pa­pit ja fa­ri­seuk­set. Neu­vos­ton ko­kous päät­tyi ta­voit­tee­seen sur­ma­ta Jee­sus.

Vii­den­nes­tä paas­to­na­jan sun­nun­tais­ta al­kaa hil­jai­sen vii­kon lop­puun ulot­tu­va niin sa­not­tu syvä paas­to­nai­ka. Sik­si päi­vää on kut­sut­tu kär­si­myk­sen sun­nun­taik­si. Kär­si­myk­sen sun­nun­tai­ta seu­raa pal­mu­sun­nun­tai, jos­ta al­kaa pit­kä­per­jan­tai­hin päät­ty­vä hil­jai­nen viik­ko.

Kak­si huo­le­nai­het­ta

Kär­si­myk­sen sun­nun­tain evan­ke­liu­mi (Joh. 11: 47–53) vie mei­dät yli­pap­pien ja fa­ri­seus­ten neu­vos­ton ko­kouk­seen. Ko­kouk­sen tun­nel­ma on kiih­keä. He ovat juu­ri kuul­leet, et­tä Jee­sus oli he­rät­tä­nyt La­sa­ruk­sen kuol­leis­ta (Joh. 11:43–44). Yli­pa­pit ja fa­ri­seuk­set ovat ym­mäl­lään: ”Mitä mei­dän pi­täi­si teh­dä? Se mies te­kee pal­jon tun­nus­te­ko­ja.”

Heil­lä oli kak­si huol­ta: en­sim­mäi­nen huo­li oli omas­ta ase­mas­ta – he pel­kä­si­vät, et­tä koh­ta kaik­ki us­ko­vat Jee­suk­seen ja he jää­vät si­vuun. Toi­nen huo­li oli temp­pe­lis­tä ja koko maas­ta: he pel­kä­si­vät, et­tä roo­ma­lai­set ot­ta­vat heil­tä sekä temp­pe­lin et­tä koko kan­san.

Kiih­ke­äs­sä kes­kus­te­lus­sa yli­pap­pi Kai­fas lau­suu sa­nat, jot­ka ovat hä­nen tie­tä­mät­tään pro­fee­tal­li­set: ”Et­te­kö te kä­si­tä, et­tä jos yk­si mies kuo­lee kan­san puo­les­ta, se on teil­le pa­rem­pi kuin et­tä koko kan­sa jou­tuu tu­hoon.”

Ju­ma­lan lu­paus to­teu­tui

Jee­suk­sen oli kuol­ta­va, jot­ta ih­mi­sil­lä oli­si mah­dol­li­suus elää. Ky­sy­mys ei ol­lut ajal­li­ses­ta elä­mäs­tä, jo­hon Jee­sus juu­ri oli La­sa­ruk­sen uu­del­leen he­rät­tä­nyt. Ky­sy­mys oli ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä. Ju­ma­lan jo pa­ra­tii­sis­sa Aa­da­mil­le ja Ee­val­le an­ta­ma lu­paus (1. Moos. 3:15) oli täyt­ty­mäs­sä.

Päi­vän Uu­den tes­ta­men­tin lu­ku­kap­pa­lees­sa tämä vah­vis­te­taan: ”Sitä var­ten Kris­tus on tul­lut uu­den lii­ton vä­lit­tä­jäk­si, et­tä hä­nen kuo­le­man­sa va­paut­tai­si kaik­ki en­sim­mäi­sen lii­ton ai­ka­na ta­pah­tu­neis­ta rik­ko­muk­sis­ta ja et­tä kut­su­tut niin sai­si­vat heil­le lu­va­tun ian­kaik­ki­sen pe­rin­nön” (Hepr. 9:15).

Myös päi­vän Van­han tes­ta­men­tin teks­ti kat­se­lee Jee­suk­sen so­vi­tus­työ­tä. Ab­ra­ham sa­noo po­jal­leen Ii­sa­kil­le: ”Ju­ma­la kat­soo kyl­lä it­sel­leen ka­rit­san polt­touh­rik­si, poi­ka­ni” (1. Moos. 22:8).

Pie­noi­se­van­ke­liu­mis­sa Jee­sus it­se sa­noi: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16). Us­ko­vai­set saa­vat kat­sel­la Ju­ma­lan to­teu­tu­nut­ta lu­paus­ta. Tä­män so­vi­tus­työn pe­rus­teel­la tä­nään­kin Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­taan an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia, jos­sa syn­nit saa us­koa an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Ko­kouk­sen kova ta­voi­te

Yli­pap­pien ja fa­ri­seus­ten ko­kous pää­tyy ko­vaan joh­to­pää­tök­seen: ”Sii­tä päi­väs­tä läh­tien neu­vos­ton ta­voit­tee­na oli sur­ma­ta Jee­sus.” An­net­tiin pi­dä­tys­mää­räys: ”Jos joku tie­si Jee­suk­sen olin­pai­kan, sii­tä oli il­moi­tet­ta­va heil­le, jot­ta he voi­si­vat pi­dät­tää Jee­suk­sen” (Joh. 11:57). Päi­vän toi­nen evan­ke­liu­mi to­te­aa täs­tä: ”Kivi, jon­ka ra­ken­ta­jat hyl­kä­si­vät, on nyt kul­ma­ki­vi” (Mark. 12:10).

Yli­pap­pien ja fa­ri­seus­ten toi­nen­kin pel­ko lo­pul­ta to­teu­tui: his­to­ria ker­too, et­tä Jee­suk­sen kuo­le­mas­ta ei men­nyt kau­aa, kun roo­ma­lai­set tu­ho­si­vat Je­ru­sa­le­min ja kan­sa siir­ret­tiin mui­hin mai­hin.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Joh. 11:47–53

Raa­mat­tu 1992: Yli­pa­pit ja fa­ri­seuk­set kut­sui­vat neu­vos­ton kool­le ja ky­syi­vät sil­tä: ”Mitä mei­dän pi­täi­si teh­dä? Se mies te­kee pal­jon tun­nus­te­ko­ja. Jos an­nam­me hä­nen jat­kaa näin, hä­neen us­ko­vat koh­ta kaik­ki, ja sil­loin roo­ma­lai­set tu­le­vat ja ot­ta­vat meil­tä sekä tä­män py­hän pai­kan et­tä koko kan­sam­me.” Sil­loin yk­si heis­tä, Kai­fas, joka oli sinä vuon­na yli­pap­pi­na, sa­noi: ”Te et­te ym­mär­rä yh­tään mi­tään. Et­te­kö te kä­si­tä, et­tä jos yk­si mies kuo­lee kan­san puo­les­ta, se on teil­le pa­rem­pi kuin et­tä koko kan­sa jou­tuu tu­hoon?” Tämä ei ol­lut hä­nen oma aja­tuk­sen­sa, vaan sen vuo­den yli­pap­pi­na hän lau­sui en­nus­tuk­sen: Jee­sus oli kuo­le­va kan­san puo­les­ta, ei­kä vain sen kan­san puo­les­ta, vaan koo­tak­seen yh­teen kaik­ki ha­jal­laan ole­vat Ju­ma­lan lap­set. Sii­tä päi­väs­tä läh­tien neu­vos­ton ta­voit­tee­na oli sur­ma­ta Jee­sus.

Bib­lia: Niin ylim­mäi­set pa­pit ja Pha­ri­se­a­lai­set ko­ko­si­vat neu­von, ja sa­noi­vat: mitä me teem­me? Sil­lä tämä ih­mi­nen te­kee mon­ta ih­met­tä. Jos me sal­lim­me hä­nen niin ol­la, niin kaik­ki us­ko­vat hä­nen pääl­len­sä, ja Roo­ma­lai­set tu­le­vat ja ot­ta­vat pois sekä mei­dän maam­me et­tä kan­sam­me. Mut­ta yk­si heis­tä, Kaip­has ni­mel­tä, joka oli sinä vuon­na ylim­mäin­ne pap­pi, sa­noi heil­le: et­te mi­tään tie­dä: et­te myös ajat­te­le, et­tä se on meil­le tar­peel­li­nen, et­tä yk­si ih­mi­nen kuo­lee kan­san täh­den, et­tei kaik­ki kan­sa huk­kui­si. Mut­ta ei hän sitä it­ses­tän­sä sa­no­nut; vaan et­tä hän oli sinä vuon­na ylim­mäi­nen pap­pi, niin hän en­nus­ti, et­tä Je­suk­sen piti kuo­le­man kan­san täh­den, ja ei ai­no­as­taan kan­san täh­den, mut­ta et­tä hä­nen piti ne Ju­ma­lan lap­set, jot­ka ha­joi­te­tut oli­vat, yh­teen ko­koo­man. Mut­ta sii­tä päi­väs­tä pi­ti­vät he yh­teen neu­voa, kuo­let­taak­sen­sa hän­tä.